Pohjois-Kymenlaaksossa kalmistopaikkoihin viittaavia paikannimiä saattaa esiintyä ryppäänä lähellä toisiaan. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi Iitissä Kymijoessa oleva Kalmusaari, jonka pohjoispuoleisen niemen nimi on Hiirettelänniemi (aikaisemmin Kalmaniemi). Niemessä sijaitsee jyrkkärinteinen Hiirettelänvuori (mahdollisesti hiisi-sanasta). Mikä funktio näillä toistensa lähellä sijaitsevilla kohteilla on ollut? Olisiko saarta voitu käyttää polttokenttäkalmistona ja vuorta roviopaikkana? Missä ruumisroviot poltettiin? Onko niillä ollut vakiopaikka?
Rautakauden jälkipuolella ennen ruumishautausten yleistymistä vainajat haudattiin poltettuina röykkiöihin tai polttokenttäkalmistoihin. Hautaustapaan kuului, että vainaja poltettiin ensin roviolla, minkä jälkeen ainakin osa polttorovion jäännöksistä siroteltiin tai asetettiin kalmistokiveykseen. Polttohautausten rovionpaikkoja tunnetaan Suomesta vain muutama, ja näitäkin voidaan nykytutkimuksen valossa pitää varsin tulkinnanvaraisina. Vainajat on poltettu joko kalmistoalueella tai tästä erillään jossain läheisyydessä. Kovinkaan kauas asutuksesta ei ruumiita kuitenkaan viety poltettavaksi.
Hautapaikkoihin viittaavat paikannimet ovat mielenkiintoinen, mutta varsin haastava tutkimuskohde. Kalma-, Kalmo- ja Kalmu- alkuiset nimet, poikkeukset toki huomioiden, liittyvät usein historiallisen ajan hautauksiin. Rautakautisia kalmistoja on puolestaan löytynyt usein Hiisi-nimisiltä paikoilta. Nimet ovat kuitenkin yleensä varsin monitulkintaisia, joten jokin Kalmamäkikin saattaa olla saanut nimensä kuolintapauksesta, kun taas Hiidennokan nimeämisperusteena on voinut olla luontainen louhikko, jota on pidetty hiisien asuinsijana.
Lisäksi alueellinen paikannimistö on ajallisesti monitasoista, joten näennäiset kalmistolliset nimiparit saattavat selittyä kokonaan toisistaan riippumattomista tekijöistä. Paikkojen nimeämisperusteisiin voidaan kuitenkin saada lisävalaistusta esimerkiksi historiallisten asiakirjalähteiden, tarinoiden ja muistietojen sekä arkeologisten tarkastusten kautta.
Mitä sitten tulee Iitin Kalmusaareen ja sen läheiseen Hiirettelänvuoreen, ei niillä käytössä olevien tietojen perusteella näyttäisi olevan yhteyttä keskenään. Asiakirjojen perusteella Kalmosaaren (kuten paikan nimi kirjoitetaan 1700-luvulla) pohjoispuolella oleva nykyinen Hiirettelänsalmi on ollut nimeltään Kalmosalmi, ja tämän Kalmosalmen pohjoispuolella olevaa niemeä, jolla Hiirettelä(nmäki) sijaitsee, on kutsuttu Kalmoniemeksi. Kalmo-rypään ikä tai primääri nimeämisperuste ei ole tiedossa. Kalmosaari on arkeologisesti tarkastettu 2000-luvun alussa, eikä sieltä tuolloin tehty havaintoja kalmistosta. Hiirettelänvuorta ja vanhaa Kalmoniemen aluetta salmen pohjoispuolella ei tuolloin tarkastettu. Tutkimuksellinen tilanne nimistöllisesti kiinnostavien kohteiden osalta on muutoinkin varsin vaatimaton.
Hiirettelänvuori saattaisi näennäisesti sisältää hiisi-sanan (yleiskielen d:n asemesta nimessä olisi käytetty r-äännettä), mutta Suomen Hiisi-paikannimiä syvällisimmin tutkinut Mauno Koski ei liittänyt vuoren nimeä osaksi tätä nimistöä. Kyse voisi olla jonkinlaisesta nuoremmasta asutusnimestä, johon viittaa nimen lä-johdin.
Jonkinlainen rovio Hiirettelänvuorella on kuitenkin ollut. Vuoren laki on 1700-luvun lopulle ajoittuvassa kartassa kuvattu merkinantopaikaksi. – Juha Ruohonen, FM – Turun yliopisto.
Kirjallisuutta:
Koski, M. 1967. Itämerensuomalaisten kielten hiisi-sanue. Semanttinen tutkimus I. Turun yliopiston julkaisuja C 5.
Laakso, V. & Ruohonen, J. 2009. Begrafningsplats i skogen – itäsuomalaisia hautapaikkoja nimistössä ja maastossa. Teoksessa: Pellinen, H.-M. (toim.) Maasta, kivestä ja hengestä. Earth, Stone and spirit. Markus Hiekkanen Festschrift. Saarijärvi. s. 116-124.
Ruohonen, J. 2006. Ruumis-, Kalma- ja Kuoliosaaret. Nimiä, tarinoita ja kaivaushavaintoja. Hiisi 2/2006. s. 3-6. (Luettavissa myös Kalmistopiirissä)
KALMISTOPIIRI 
Turussa satakunnantie 152 tontilla, lähellä (Suikkilan ja satakunnantien väliin, lähellä Tarjoustaloa ja Hesburgeria toisella puolella satakunnantietä) on alettu kaivamaan kaivinkoneilla, rakentavat kerrostaloja sinne tontille. Alue tontit on ikivanhaa asuinaluetta ja tietääkseni aluetta ei olla tutkittu.
TykkääTykkää
Normaalin menettelyn mukaan jo rakennuspaikan kaavoitusvaiheessa on oltu yhteydessä viranomaistehtäviä hoitaviin arkeologeihin, jotka ovat arvioineet alueen arkeologisen potentiaalin hyvissä ajoin ennen rakennusvaihetta. Mitä todennäköisimmin alueella ei siis sijaitse ennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä. Mikäli asiasta on kuitenkin epäilyksiä, kannattaa olla yhteydessä lähimpään maakuntamuseoon, tässä tapauksessa Turun museokeskukseen.
TykkääTykkää