Historiallinen aika Suomi Väisänen Teemu Yhteisöarkeologia ja popularisointi

Feldluftpark Pori: Konfliktiarkeologinen tutkimus Porin lentokentällä

Teemu Väisänen

Jatkosodan aikaan useita suomalaisia lentokenttiä luovutettiin Saksan ilmavoimien käyttöön. Yksi tällaisista lentokentistä sijaitsi Porin kaupungissa, mihin perustettu huoltokenttä ja kenttälentovarikko toivat jopa 3000 saksalaista sotilasta ja työmiestä lentokentän ympäristöön rakentuneeseen parakkikylään. Vaikka saksalaisten rakennuskanta on sittemmin pääosin purettu, ovat sota-ajan merkit edelleen nähtävissä lentokenttää ympäröivissä metsissä.

Porin lentokentän sodanaikaisia vaiheita tutkiva Feldluftpark Pori -tutkimushanke selvittää lentokentän ja kenttälentovarikon historiallisia vaiheita, saksalaisten sotilaiden elämää Porissa sekä sodan materiaalisia jäänteitä maastossa. Arkeologiaa, arkistotutkimusta ja haastatteluita yhdistävä hanke käynnistyi vuonna 2019 yhteistyössä Satakunnan Museon kanssa ja jatkuu aina vuoteen 2024 saakka.

Huoltokentän historia

Porin lentokenttä valmistui alkusyksystä 1939 ja siirtyi heti talvisodan alettua puolustusvoimien käyttöön. Porin sodanaikaiset ilmapommitukset vaikuttivat merkittävästi suunnitelmiin lentokentän osalta ja alun perin siviili- ja rahtiliikenteelle suunnitellusta kentästä tehtiin sotilastukikohta (Nukki & Parkkali 2013).

Jatkosodan aikaan lentokentän käyttöoikeus siirtyi Saksan ilmavoimille, jotka ottivat sen käyttöönsä keskeisenä huoltotukikohtana. Lentokentän ja sille perustetun kenttälentovarikon tehtävänä oli vastata Pohjois-Norjaan ja Suomeen ryhmitettyjen lentoyksiköiden varaosapalvelusta, suurista huolloista ja kaluston vaihdosta (Uhari 2009: 97). Virallisissa asiakirjoissa kenttälentovarikosta käytettiin nimitystä Feldluftpark 3/XI Pori tai lyhyemmin FLP-Pori (Valtonen 1997: 295).

Porissa toimi enimmillään 3000 saksalaista sotilasta. Kuva: Feldluftpark Pori -tutkimushankkeen kokoelma.

Saksalaisten johdolla lentokentän alueella alkoi mittava rakennushanke, jonka aikana sen lähiympäristöön valmistui lähes 300 uutta rakennusta ja rakennelmaa. Suurten parakkikeskittymien lisäksi lentokentän läheisen metsän suojaan rakennettiin hävittäjäkoneille ja syöksypommittajille mitoitettuja sirpalesuojia, kohdistusammuntapaikka sekä rullausteiden verkosto (Uhari 2009: 105).

Vaikka Luftwaffe suunnitteli alun perin perustavansa huoltokentän yhteyteen myös taistelulentäjien harjoitus- ja koulutuskeskuksen, suunnitelmat lopulta hylättiin, ja heinäkuussa 1944 Porin lentokentän merkitys väheni huomattavasti, kun varikkotoiminta siirrettiin Porista Rovaniemelle (Koivuniemi 2004: 47).

Kun Suomi katkaisi suhteensa Saksaan Neuvostoliiton kanssa tehtävän rauhansopimuksen ennakkoehtona syyskuussa 1944, saksalaisille annettiin käsky poistua Suomesta. Porista vetäytyessään saksalaiset ilmoittivat kentän tuhoamisesta ajastetuin räjähtein (Uhari 2009: 137). Illalla 15.9. alkaneet räjähdykset tuhosivat kaiken kaikkiaan 33 saksalaisten ja yhdeksän suomalaisten rakentamaa rakennusta, joihin lukeutui muun muassa viisi lentohallia, sairaala, sauna ja upseerikasino (Karlsson 1983: 138).

Porin pamaukseksi kutsuttujen tuhotöiden jälkimaininkeja. Kuva: Kurt K. Karlsson / Satakunnan Museon kokoelma.

Sodan jälkeen lentokentän tulevaisuudesta oli pitkään epäselvyyttä, sillä Porin kaupunki toivoi kentän siirtämistä toisaalle, mutta puolustusvoimat halusi pitää sen käytössään. Vuonna 1962 osapuolten välille syntyi sopimus kentän kehittämisestä lentotoiminnan tarpeisiin (Nukki & Parkkali 2013: 9). Sopimusta seurasi lentokentän perusteellinen korjaus, jonka päätteeksi myös sodanaikainen lentoasemarakennus päätettiin purkaa uuden asemarakennuksen tieltä (Helsingin Sanomat 1968: 11).

Muiden saksalaisten jälkeensä jättämien rakennusten sodanjälkeisistä vaiheista ei ole tarkempia mainintoja aihetta käsittelevissä teoksissa. Metsän siimeksessä sijainnut lentokentän lounainen osa, jossa sijaitsi muun muassa saksalaisten rullausteitä ja sirpalesuojia, jäi sodan jälkeen vaille käyttöä, kunnes siitä muodostui 1950-luvun lopulla osa Porin metsäksi nimettyä ulkoilu- ja virkistysaluetta. Vuonna 2002 alue suojeltiin osana Porin kansallista kaupunkipuistoa, jonka yhteydessä metsäalueen sodanaikaiset rakenteet rinnastettiin muinaismuistolain rauhoittamiin kohteisiin (Mikkola & Nukki 2006: 9).

Lentokoneiden sirpalesuojat erottuvat edelleen Porin kaupunkipuistossa luonnon valtaamina maavalleina. Kuva: Teemu Väisänen.

Tutkimushanke

Sodanaikaisen huoltokentän vaiheita tutkiva hanke sai alkunsa Helsingin yliopistolle vuonna 2019 kirjoittamastani pro-gradu -tutkielmasta Porin lentotukikohdan kadotettu historia – paikkatieto arkeologian apuna, jossa käsittelin alueen sodanaikaisen rakennuskannan muutoksia ja tuhoutuneiden rakennusten sijaintia modernin maankäytön puitteissa. Tutkielmassa on hyödynnetty erityisesti Suomen Ilmavoimamuseossa säilytettäviä lentokentän rakennusten sijaintipiirroksia ja saksalaisten laatimia tukikohtasuunnitelmia, joissa kuvatut rakennukset piirrettiin huoltokentän sodanaikaista rakennuskantaa kuvaavaksi paikkatieto-ohjelmiston projektioksi.

Projektiota on sittemmin hyödynnetty alueen sotahistoriallisten kohteiden paikantamisessa maastosta. Näihin kohteisiin lukeutuu muun muassa rehevöityneiden maavallien muodostamia lentokoneiden sirpalesuojia, erinäisten rakennusten kivijalkojen jäänteitä sekä lentokoneiden kohdistusammuntapaikka. Inventoinnin yhteydessä toteutetun metallinilmaisinkartoituksen avulla pyrittiin puolestaan paikantamaan maan alle jääneitä sodanaikaisia roskakuoppia. Metallinilmaisimen antamien signaalien perusteella tehdyissä koepistoissa ylös nostettiin muun muassa saksalaisia hammastahnatuubeja, sodanaikaisia hylsyjä ja Arabian tunneliuunileimalla (käytössä vuosina 1932–1949) merkittyjen astioiden palasia.

Koska huoltotukikohdan vaiheista ja saksalaisten toiminnasta Porissa ei ole tehty laajempaa tieteellistä tutkimusta ja aihetta käsittelevä kirjallisuus on varsin vähäistä, päätimme perustaa aihetta käsittelevän tutkimushankkeen yhteistyössä Satakunnan Museon kanssa. Laajemman tieteellisen julkaisun lisäksi tutkimuksen tuloksia tullaan hyödyntämään Porin kotirintamaa yleisemmin esittelevässä näyttelyssä, joka avataan Satakunnan Museossa maaliskuussa 2022.

Porin metsän keramiikka
Löytöaineistoon lukeutuu sota-aikaan ajoitettavaa Arabian keramiikkaa. Kuva: Samuel Reinikainen.

Tulevaisuudennäkymiä

Tutkimushankkeeseen liittyvät haastattelututkimukset ovat jo alkaneet ja ensimmäiset haastateltavat ovat jakaneet kokemuksiaan muun muassa lapsuudesta jatkosodan aikaan. Muistitiedon lisäksi paikallisilta pyritään lainaamaan aiheeseen liittyviä valokuvia, kirjeitä ja muuta aineistoa, jotka digitoidaan sekä tutkimushankkeen käyttöön että museon omaan arkistoon.

Hankkeeseen liittyvät laajemmat kaivaustutkimukset alkavat syksyllä 2020 Porin suomalaisen yhteislyseon lukion opiskelijoiden koululaiskaivauksena, joka järjestetään Suomen Kulttuurirahaston Mullankaivajat-apurahan turvin. Lisäksi Porin seudun kansalaisopiston kautta järjestetään elo-lokakuussa arkeologiset kaivaukset sisältävä konfliktiarkeologian kaivaus- ja luentokurssi, jonka toivotaan toistuvan vielä useampana vuonna.

Tutkimuksen etenemistä voi seurata Satakunnan Museon sosiaalisen median kautta sekä tutkimushankkeen virallisilla sivuilla (www.feldluftparkpori.com).

Tutkimuskirjallisuus

Helsingin Sanomat 3.5.1968. Porin lentokentän uusi asemarakennus valmistuu.

Karlsson, K. 1983. Pori sodan varjossa 1939–1944: Väestönsuojelupäällikön muistelmia. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, Pori.

Koivuniemi, J. 2004. Joen rytmissä: Porin kaupungin historia 1940–2000. Porin kaupunki, Hämeenlinna.

Nukki, H. & Parkkali, S. 2013. Porin metsä ja urheilukeskus: Sota-ajan perintö ja muut historialliset kerrostumat. Porin kaupunki Tekninen toimiala, Pori.

Uhari, J. 2009. Porin lentokentän historia 1: Varhaisilmailusta Porin Pamaukseen. Satakunnan Lennoston Kilta ry, Tallinna.

Valtonen, H. 1997. Luftwaffen pohjoinen sivusta: Saksan ilmavoimat Suomessa ja Pohjois-Norjassa 1941–1944. Keski-Suomen Ilmailumuseo, Jyväskylä.

Väisänen, T. 2019. Porin lentotukikohdan kadotettu historia – paikkatieto arkeologian apuna. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Arkeologia.

Väisänen, T. 2020. Feldluftpark Pori: Luftwaffen huoltokenttää tutkimassa. SKAS, 1/2020: 64–68.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.