Liisa Kunnas
Jo joidenkin vuosien ajan internetissä on voinut törmätä outoihin väitteisiin monista kuuluisista rakennuksista, kuten esimerkiksi Empire State Buildingista. Tartarian empire -salaliitoksi kutsutun teorian mukaan nämä nykyisessä rakennetussa ympäristössä ”vierailta” ja ”liian hienoilta” näyttävät rakennukset ovat jäänteitä kulttuurisesti ja teknologisesti ylivoimaisesta globaalista Tartarian imperiumista. Tämä maailmanmahti olisi tuhoutunut noin 200–100 vuotta sitten joko luonnonmullistuksen seurauksena tai ulkoisten ja sisäisten vihollisten heikentämänä. Teorian mukaan Tartarian muisto hävitettiin historiasta, ja sen rakennukset tuhoutuivat tai niitä alettiin väittää uusiksi. Kokonaisvaltaisesti arkkitehtuurin historian ja maailmanhistorian uudelleenkirjoittavaa Tartariaa on luonnehdittu jopa nimityksellä ”arkkitehtuurin QAnon”.
Monumentaalinen arkkitehtuuri on perinteisesti ollut usein pseudoarkeologisten teorioiden keskiössä: Egyptin pyramidien, Meksikon Teotihuacanin tai Tyynellä valtamerellä Mikronesian saarivaltiossa sijaitsevan Nan Madolin on väitetty olevan milloin avaruusolentojen, milloin kadonneiden mantereiden edistyneen teknologian rakentamia. Myös rakennelmien ajoitus on tyypillisesti seikka, johon pseudoarkeologiassa tartutaan. Usein arkeologien ”liian nuoreksi” ajoittamien rakenteiden ikä halutaan ulottaa kauemmas menneisyyteen. Tartaria-teoriassa onkin erikoista, että se kohdistuu sellaiseen rakennettuun ympäristöön, jonka on todistettavasti tuottanut meidän oma, moderni länsimaalainen sivilisaatiomme.
Tartaria valistuksesta Internetiin
Keskiajalta 1800-luvulle eurooppalaisissa kartoissa ja kirjallisuudessa kutsuttiin Tartariaksi vaihtelevaa aluetta Siperiassa, Keski-Aasiassa ja Mantšuriassa. 1700-luvun kielenkäytössä ”tartareiksi” saatettiin kutsua kaikkia Venäjän alueella asuneita kansoja, jotka eivät olleet etnisesti venäläisiä, ja se sisälsi myös ”barbaareihin” ja ”raakalaisiin” liittyviä merkityksiä. Esimerkiksi filosofi Jean-Jacques Rousseaun (1712–1778) ja astronomi Jean-Baptiste Chappe d’Autorochen (1722–1769) kirjoituksissa tartarit rinnastettiin uhkaavina ja epäeurooppalaisina koettuihin itäisiin historiallisiin kansoihin, kuten skyytteihin ja hunneihin.
Tartarian nimi on samaa juurta kuin nykyäänkin käytetty kansan ja kielen nimitys tataari. Nimityksen eurooppalainen versio tuo kuitenkin mieleen myös kreikkalaisen mytologian helvetin kaltaisen Tartaros-manalan. Raakalaismaisina pidettyjen ”tartarien” maine elää edelleen myös raa’asta lihasta valmistetun tartar-pihvin ja pihvin mukaan nimetyn tartar-kastikkeen nimissä.
Arkkitehtuuriin erikoistunut toimittaja Zach Mortice on käsitellyt Tartaria-salaliiton kehitystä vuonna 2021 julkaistussa kirjoituksessaan. Morticen mukaan teoria alkoi levitä Reddit-palvelussa viimeistään vuoden 2018 lopussa, jolloin sinne perustettiin subredditit r/Tartarianarchitecture ja r/Tartaria. Carl Seaverin blogikirjoituksessa (2023) taas mainitaan teorian ensiksi esiintyneen salaliittoteorioihin erikoistuneilla YouTube-kanavilla vuonna 2016 ja levinneen sieltä sosiaalisen median kanaviin. Suomeksi Tartaria-salaliitosta on keskusteltu ainakin Ylilauta-palvelussa loppuvuodesta 2020. Suurin osa suomenkielisestä Tartariaan liittyvästä verkkosisällöstä tuntuu ilmestyneen vasta tämän ajankohdan jälkeen.
Tartaria-nimen esiintyminen viittaamassa jonkinlaiseen suureen valtakuntaan vanhoissa kartoissa ja historiallisissa lähteissä on osaltaan ollut sysäämässä salaliittoteoriaa liikkeelle. Pseudohistorian harrastajat eivät ole kunnolla ymmärtäneet, miten vähän tietoa Euroopassa oli aina 1800-luvulle asti Siperiasta ja Keski-Aasiasta. Tartarian kuvitteellinen valtakunta peitti vain karttojen ja eurooppalaisen tiedon valkoisia länttejä, mutta salaliitossa se on alkanut elää omaa elämäänsä.
Hassua, vai sittenkin pahaenteistä?
Useimmille ns. syvän päädyn salaliittoteorioille tekee mieli nauraa. Tuntuu olevan melko lailla arkijärjen vastaista ajatella esimerkiksi, että maailmaa salaisesti hallitsisivat liskoihmiset, tai että koko tuntemamme maailmanhistoria olisi aktiivisen vääristelyn tulosta, ja tällä yhdellä kokonaisvaltaisella harvojen tuntemalla totuudella voisi sitten selittää kaiken. Salaliittoteorioita käsittelevissä tieteellisissä tutkimuksissa kuitenkin usein todetaan, että niiden suosio perustuu juuri tähän kokonaisvaltaisuuteen. Varsinkin epävarmoissa maailmantilanteissa monet ihmiset alkavat tuntea vetoa selitysmalleihin, joissa hankalien epämääräisten ongelmien taustalla on sama yksinkertainen (tai ainakin yksittäinen) selitys. Sama ilmiö tekee populistisesta politiikasta niin vetoavaa: luvataan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, jotka ovat alun perinkin jonkun muun syy.
Historian vääristelyyn tai menneisyyden salailuun perustuvat salaliittoteoriat ovat tärkeä genren alalaji (ks. myös Kalmistopiirin aikaisempia juttuja aiheesta) Tartaria-aiheisissa verkkokeskusteluissa ja YouTube-videoissa yksi keskeinen oletus on, että tuossa muinaisessa imperiumissa ihmiset elivät rauhassa ja harmoniassa korkeatasoisen teknologian ja kulttuurin tuomien mukavuuksien äärellä. Idyllin murskasi joko julma nykyaika ja ahneet ja pahat ihmiset, tai sitten luonnonmullistus. Tässä mielessä Tartaria rinnastuu perinteisiin pseudohistoriallisiin narratiiveihin, joissa kuvataan sittemmin tuhoutunutta muinaista kulta-aikaa, jota nykyhetkessä salaillaan.
Vaikka muinainen edistynyt sivilisaatio, joka on jättänyt jälkeensä vain monumentaalista arkkitehtuuria, on pseudoarkeologian perusvalikoimaa, Tartaria-teorian kummallinen kronologia johtaa pahaenteisille juurille. Seaverin kirjoituksessa todetaan, että Tartarian imperiumin jäljet johtavat venäläisen matemaatikon Anatoli Fomenkon (s. 1945) ”Uusi kronologia” -teoriaan.
Aiempiin samantapaisiin ideoihin perustuen Fomenko on esittänyt, että kirjoitettu historia on tapahtunut vasta vuoden 1000 jälkeen ja lähes kaikki, mitä luulemme tietävämme siitä on väärennös: maailmassa ei ole olemassa mitään ihmisen valmistamaa todistettavasti vuotta 1000 vanhempaa, ja erillisinä ja eri aikaisina pidetyt tapahtumat, henkilöt ja paikat ovat oikeasti samoja. Näennäinen moninaisuus johtuu historioitsijoiden luomista haamukopioista (phantom copies). Tartarian imperiumin, eli Venäjän, viholliset ovat onnistuneet väliaikaisesti kaatamaan sen ja pyrkineet hävittämään sen muiston.
”Uusi kronologia” siis nojaa pseudohistorialliseen nationalistiseen narratiiviin, jonka tehtävä on oikeuttaa venäläinen maailmanvalloitus. Tartaria-salaliittoteorian kehittymistä seuranneet ovat kuitenkin huomanneet, että nykyisessä, amerikkalaislähtöisessä muodossaan se on keskittynyt selittämään rakennetun ympäristön ristiriitaisuutta.
Mikä onkaan kummallista: arkkitehtuuri vai Tartaria?
Joissain teorioissa Tartarian sanotaan tuhoutuneen tapahtumissa, joihin viitataan ilmaisuilla ”the Great Reset” (Iso nollaus) tai ”mudflood” (mutatulva). Ensiksi mainittu on tunnettu myös muista salaliittoteorioista, joissa salaisesti maailmaa hallitsevan eliitin ajatellaan johdattavan maailma uudelleenjärjestämisen mahdollistavaan nollapisteeseen. Mutatulva taas heijastelee myyttejä vedenpaisumuksesta: tässä tapauksessa mutatulvan ajatellaan tapahtuneen niin äskettäin, että sen jäljet näkyvät edelleen ”tartarialaisessa” arkkitehtuurissa.
Mortice toteaa kirjoituksessaan Tartaria-teorian olevan kuin äärimmäistä arkkitehtuurikritiikkiä, ja syntyneen siitä, miten puutteelliset tiedot ihmisillä on arkkitehtuurin ja rakentamisen historiasta ja rakentamisen ja työvoiman hinnan muutoksista. Teorian kannattajat nostavat esiin keskeisenä kysymyksenä sen, että miten 1920–1930-luvulla voitiin muka rakentaa toimistokäyttöön Empire State Buildingin ja Chrysler Buildingin kaltaisia kauniita, koristeellisia ja kestäviä pilvenpiirtäjiä, ja vain muutaman vuosikymmenen päästä, muka kehittyneemmässä yhteiskunnassa ja paremmalla teknologialla, ”osattiin” enää rakentaa vain ”rumia” betonikuutioita. Kummastuksen aiheena on myös se, miten julkisiin rakennuksiin on voitu käyttää niin paljon resursseja, että ne nykyään tuntuvat valtavien mittasuhteiden koristeellisilta palatseilta. Tartarialaisen salaliittoteorian mukaan ne ovatkin Tartarian imperiumin ylivertaisella teknologialla ja resursseilla rakentamia palatseja, jotka tässä uudessa maailmanjärjestyksessä on otettu uusiokäyttöön.
Suomeen sovellettuna tällä logiikalla voisi ihmetellä, miksi Helsingin yliopiston päärakennus olisi viitsitty rakentaa palatsimaiseen empiretyyliin 1830-luvulla C. L. Engelin suunnittelemana, mutta modernimmalla ja edistyneemmällä 1950-luvulla Aarne Ervi ei olisi jaksanutkaan suunnitella Porthaniaa yhtä koristeelliseksi, tai miksi nykyisiä kirkkorakennuksia ei jakseta (vai osata?) tehdä samalla tavalla kuin keskiaikaisia kirkkoja.
Kuten Mortice ja Seaver toteavat kirjoituksissaan, Tartarian kannattajat ovat hämmentyneitä rakennetussa ympäristössä havaittavasta jyrkästä modernin ja traditionaalisen välisestä kuilusta, ja toisaalta siitä, miten ihmiset kulkevat päivittäin huikean henkeäsalpaavien rakennustaidon ja arkkitehtuurin merkkiteosten ohi niihin turtuneina ”lampaina”. Olennaisena osana salaliittoa on myös järkytys rakennusten liian nopeasta elinkaaresta. Mortice käyttää tästä esimerkkinä New Yorkin Singer Buildingia (1908–1967), Beaux-Arts-tyylistä pilvenpiirtäjää, joka purettiin 1960-luvulla sen toimistotilojen muututtua riittämättömiksi. Jotkut Tartaria-teorian kannattajat pitävät myös erilaisia megatapahtumia varten rakennettuja alueita, kuten maailmannäyttelyiden pitopaikkoja ja stadioneita muinaisen imperiumin kaupunkeina tai seremoniakeskuksina, koska todellinen selitys (kuten monien rakennusten purkamisenkin takana) kuulostaa uskomattomalta ja mielikuvitukselliselta tuhlaamiselta.
Mikä siis loppujen lopuksi onkaan uskomatonta? Vaikka itse salaliittoteoria on täysin keksittyä, sen teemoja voi käyttää auttaa ymmärtämään todellisen historian ja jokapäiväisen rakennetun ympäristön uskomattomuutta. Euroopan ulkopuolella sijaitsevat eurooppalaistyyliset rakennukset ovat todellakin todiste globaalista megaimperiumista: ne ovat seurausta eurooppalaisesta kolonialismista. Kaupunkimme ovat täynnä ihmeellisiä rakennuksia muistuttamassa ajasta, jolloin yhteiskunnalliset luokkaerot olivat suuria ja koristeellisia rakennuksia saattoi rakennuttaa halvalla työvoimalla. Yhteiskunnan muutos viimeisen sadan vuoden aikana on ollut häkellyttävää, kuten myös muutos materiaalisessa kulttuurissa ja arkkitehtuurissa. Tartariaan ei kannata uskoa, mutta arkkitehtuurin historian kerrostumia ympäristössä voi ihailla joka päivä.
———
Kirjoittaja on on arkeologian väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa
Lähteet
Colavito, J. 2005. Who Lost the Middle Ages? What’s behind the attempt to impose a ”New Chronology” on history? Lost Civilizations Uncovered -blogi. https://jcolavito.tripod.com/lostcivilizations/id13.html. Luettu 22.9.2023.
Douglas, K., Uscinski, J., Sutton, R., Cichocka, A., Nefes, T., Ang, C.S., Deravi, F. 2019. Understanding Conspiracy Theories. Advances in Political Psychology 40(1). https://doi.org/10.1111/pops.12568
Elliott, M. C. 2000. The Limits of Tartary: Manchuria in Imperial and National Geographies. Journal of Asian Studies 59(3): 603–646. https://doi.org/10.2307/2658945
Harman, G. 2016. On behalf of form: the view from archaeology and architecture. Teoksessa M. Bille & T. F. Sørensen (toim.) Elements of Architecture. Assembling Archaeology, Atmosphere and the Performance of Building Space: 30–46.London: Routledge.
Jokilehto, J. 1999. A History of Architectural Conservation. Oxford: Butterworth-Heinemann.
Mortice, Z. 2021. Inside the ‘Tartarian Empire,’ the QAnon of Architecture. Bloomberg 27.4.2021. https://www.bloomberg.com/news/features/2021-04-27/inside-architecture-s-wildest-conspiracy-theory. Luettu 21.9.2023.
Seaver, C. 2023. Inside The Empire Of Tartaria, One Of History’s Wildest Conspiracies. History Defined, päivitetty 9.4.2023. https://www.historydefined.net/inside-the-empire-of-tartaria/. Luettu 22.9.2023.
Sullivan, L. H. 1896. The Tall Office Building Artistically Considered. Lippincott’s Magazine, March 1896: 403–409.
Uscinski, J. (ed.) 2018. Conspiracy theories and the people who believe them. New York: Oxford University Press.
Wolff, L. 2006. The Global Perspective of Enlightened Travelers: Philosophic Geography from Siberia to the Pacific Ocean. European Review of History: Revue européenne d’histoire 13(3): 437–453, DOI: 10.1080/13507480600893148
Ylilauta-lanka 23.11.2020. https://ylilauta.org/paranormaali/128778875. Luettu 21.9.2023.
KALMISTOPIIRI 