Katariinan kamarissa: Herttuattaren huoneiden sisustus Turun linnassa

Nina Manninen

Turun linnaan jouluna 1562 saapunut Katariina Jagellonica sai todennäköisesti asuttavakseen uuden, Juhana-herttuan vuonna 1557 rakennuttaman kerroksen länsipäädyn, jossa sijaitsevat nykyään Kuningattarensalin ja -kamarin nimillä tunnetut tilat. Kerroksen itäpäädyssä sijaitsivat herttuan huoneet, ja käynti molempiin oli keskellä olevan pienen eteisen kautta. Molemmilla puolilla astuttiin ensin saliin, jonka jälkeen herttuattaren tiloissa kamariin ja sieltä pieneen huoneeseen, jonka arvellaan olleen Katariinan vaatekamari. Yhteyttä länsitorniin ei vielä tuohon aikaan ollut, vaikka se nykyään onkin avattu. Kamarineito Anna Withkowska ja osa korkeampisukuisista hovinaisista asui ehkä samoissa huoneissa tai vaatekamaritilassa, jossa oli myös oma tulisija, mutta muut hovinaiset ja henkilökunta asutettiin oletettavasti linnan vanhempiin, keskiaikaisiin kerroksiin.

Katariinan huoneet oli paneloitu, ja niissä oli avotakat ja kaakeliuunit. Ainakin salissa oli myös oma käymälä.

Linnassa ja Juhana-herttuan omistuksessa oli sisustustekstiileitä ja huonekaluja omastakin takaa, mutta Katariina toi mukanaan myös omia henkilökohtaisia sisustustavaroita. Katariinan huonekaluista mainitaan kolme sänkyä, joista yksi oli pieni ranskalainen ja tarkoitettu matkustuskäyttöön vaunuihin. Vaunuihin oli tarkoitettu myös yksi taittotuoli. Kaksi muuta sänkyä olivat suuria saksalaisia, oletettavasti parisänkyjä, ja normaalikäyttöön asuintiloihin tarkoitettuja. Sänkyvaatteiden yhteydessä mainitaan myös italialainen sänky, mutta sellaista ei ole luetteloitu myötäjäisiin mukaan.

Katariinan sänky lienee seisonut linnan länsipäädyn kamarissa. Myötäjäisluettelon sängyistä itsestään ei ole tarkempia tietoja, mutta sänkyvaatteiden perusteella voi päätellä, miten ne sijattiin ja koristettiin. Sängyt olivat puisia, ja niissä oli oletettavasti neljä korkeaa pylvästä. Ruskean ja punaisen atlassilkkisen lakanasetin perusteella sänkyyn kuului kaksi suurta ja kaksi pientä tyynyä, kaksi täkkiä ja kaksi patjaa. Yhteen punaiseen silkkisettiin kuului tyynyliinoja ja pussilakanoita ja mustaan silkkiseen ja punaiseen taftisettiin erikokoisia tyynyliinoja. Muiden settien kohdalla eri osia ei ole kirjattu, ja materiaalikin mainitaan vain kahden punaisen silkkisetin kohdalla. Niistä toinen oli myös kirjottu, kuten suurin osa muistakin vuodevaatteista. Yleensä kirjontakoristelu oli tehty kullalla, mutta myös mustalla tai punaisella silkillä. Kaikkiaan eri lakanasettejä tai niiden osia oli luettelossa kuusitoista.

Sängyn päälle kuului vielä erillinen päiväpeitto, joita mainitaan myötäjäisluettelossa viisi. Hienoin niistä oli kultakangasta, toiset ruskeaa ja punaista atlasta ja harmaata ja mustaa silkkiä. Punainen ja ruskea peitto oli koristettu kirjonnalla, ja ne oli ehkä tarkoitettu käytettäväksi edellä mainittujen samanväristen atlassilkkilakanoiden kanssa.

Sänky katettiin teltalla, joka suojasi nukkujia kylmältä ja antoi enemmän yksityisyyttä huoneissa, joissa todennäköisesti nukkui muitakin. Näyttävin oli kultakuvioinen punainen turkkilainen damastiteltta. Siihen kuului sängyn ylle viritettävä katto ja ympärille kuusi sivuun vedettävää verhoa. Sängyn reunoille ja päätyihin ripustettiin vielä neljä verhoa, jotka roikkuivat lattiaa vasten. Kaikki osat oli reunustettu kultakoristeisella punaisella silkillä. Toinen teltta oli tehty ruskeasta suuriruudullisesta kultakankaasta, ja ranskalaiseen matkasänkyyn tarkoitettuun punaiseen damastitelttaan kuului sängyntolppiin asetettavat neljä hopeista palloa, joiden päällä seisoi kotka.

Muutkin teltat koostuivat suurin piirtein samoista osista. Joissain ei ollut kattoa, toisista puuttuivat lattiaa vasten tulevat verhot, ja joidenkin telttojen kohdalla osia ei mainita lainkaan. Muut teltat oli tehty mustista, punaisista ja ruskeista silkeistä, ja liinavaatteiden tapaan ne oli koristeltu kultaisella tai mustalla silkkikirjonnalla. Kaikkiaan erilaisia telttoja oli kolmetoista.

Harmaata ja punaista silkkiä oleva teltta oli tarkoitettu italialaiseen sänkyyn, jota ei kuitenkaan mainita myötäjäisluettelossa. Siihen oli listattu erikseen myös sängyn reunoille tulevia lattiaverhoja, jotka eivät materiaalinsa puolesta sovi mihinkään teltoista. Yhdet verhot olivat mustaa ruudullista kultatelettiä ja toiset valkoista kuviollista samettia. Kahdet verhot olivat gobeliineja, joista toisissa oli kuninkaallinen kotkavaakuna ja toiset olivat mustat liettualaiset.

Gobeliineja oli Katariinalla mukanaan myös muuhun sisustukseen. Kahdeksan eri kokoisen gobeliinin sarja kertoi Vanhan testamentin tarinan Absalomista, kuningas Daavidin pojasta, joka kuoli kapinassa isäänsä vastaan. Kolme eri kokoista gobeliinia taas oli vihreitä, ilman esittäviä kuvia. Kyseessä olivat ehkä niin sanotut verdure-gobeliinit (kuva 3), joiden nimi tarkoittaa vihreää ja jotka esittävät realistisia tai tyyliteltyjä maisemia ja kasviaiheita, toisinaan myös eläimiä. Absalom-gobeliinien koosta ei ole mainintaa, mutta vihreät olivat kooltaan 12, 7,5 ja 6 kyynärää eli noin 7,2, 4,5 ja 3,6 metriä.

Kirjallisuudessa esiintyy toisinaan mainintaa, jonka mukaan Katariina olisi tuonut mukanaan myös Suomen ensimmäiset ikkunaverhot. Kummassakaan omaisuusluettelossa ei kuitenkaan esiinny ikkunaverhoja. Väärinkäsitys lienee syntynyt myötäjäisluettelon lyhennelmän suomennoksen väliotsikosta ”Verhoja Hänen K. Armonsa huoneesen.” Tämän otsikon alla kuvaillaan Absalom-gobeliinit ja muita sisustustekstiilejä. ”Verhoilla” tarkoitetaan siis tekstiilejä, jotka oli tarkoitettu verhoilemaan huoneiden seiniä.

Muihin sisustustekstiileihin kuuluivat seitsemän vihreää, mustapohjaista istuintyynyä, joissa ei ollut reunuksia, ja 30 keltaista turkkilaista ryijyä erilaisin reunuksin. Yksi suuri turkkilainen ryijy oli tarkoitettu pöydälle ja toinen liettualainen lattialle. Lattialle tai tanssialustaksi oli varattu myös suuri punainen verka, ja penkeille kolme vihreää verkaa.

Puola sijaitsi itäisen ja läntisen kulttuurialueen välissä ja sai vaikutteita molemmista suunnista, mutta turkkilaiset tai persialaiset esineet olivat erityisen haluttuja ja arvostettuja Puolan hovin ja ylhäisön keskuudessa. Kaikkea tuolta suunnalta peräisin olevaa kutsuttiin ”turkkilaiseksi”, joten maininta ei välttämättä paljasta esineen todellista alkuperää. ”Turkkilaiselta” alueelta tuotettiin runsaasti tekstiileitä, joista ryijyt tai matot ja istuintyynyt olivat kankaiden ja vaatteiden ohella yleisiä. Istuintyynyjen kuviointiin kuului oleellisena osana reunus. Katariinan tyynyjen reunuksen puuttuminen viittaa siihen, että kyseessä eivät liene ”turkkilaiset” tekstiilit, jota maininnalla haluttiin korostaa. Kyse saattaa olla myös eri tavoin kuvioiduista tai myöhemmin muokatuista tekstiileistä.

Ryijyt sen sijaan olivat luettelon maininnan perusteella turkkilaisia. Kyseessä olivat maton kaltaiset tekstiilit, joita käytettiin niin seinillä gobeliinien tapaan, pöydillä pöytäliinojen tapaan kuin lattioilla mattoina. Tapa tunnetaan myös Suomesta. Täällä ryijyjä käytettiin lisäksi peittoina tai sänkyjen päiväpeitteinä. Turkkilaisia ryijyjä saatiin Eurooppaan paitsi diplomaattilahjoina, myös suoraan paikallisilta ostamalla tai tilaamalla. Tavallisimmin ryijyjen pohjakuvio oli punainen, mutta myös keltaisia, kuten Katariinalla, mainitaan puolalaisissa lähteissä. Puolan, Liettuan ja Unkarin alueella turkkilaisia ryijyjä ja muita tekstiilejä käytettiin myös kirkoissa, joka tapa on säilynyt nykypäivään. Myös Katariinalla oli yksi keltainen ryijy, joka kuului kirkkoon alttarin eteen.

Gobeliineja ja ryijyjä ei ollut varmastikaan tarkoitus käyttää kaikkia yhtä aikaa, vaan niitä vaihdeltiin tilanteen ja tilaisuuden mukaan. Absalom-sarja lienee tarkoitettu juhlavampiin tilaisuuksiin, kun taas vihreitä gobeliineja voitiin pitää seinillä arkisin ja yhdistää tai vaihdella niitä keltaisten ryijyjen kanssa. Suurta liettualaista lattialle tarkoitettua ryijyä, jonka väriä ei ikävä kyllä mainita, pidettiin ehkä Katariinan kamarissa, kun taas salissa voitiin käyttää punaista verkaa ainakin juhlien yhteydessä. Mustat istuintyynyt oli mahdollisesti tarkoitettu Katariinan yksityisiin tiloihin, ja salissa levitettiin penkeille vihreät verat.

Yksityisyyttä nykymielessä ei ollut 1500-luvulla vielä kuninkaallisillakaan, vaan samoissa tiloissa asui ja yöpyi aina valmiudessa olevia palvelijoita, ja huoneiden ovilla seisoi vartijoita. Katariinalla oli kaksi miespuolista ovivartijaa, jotka lienevät valvoneet kulkua salista kamariin. Kamarissa Katariinan kanssa asui oletettavasti ainakin kamarineito Anna, mahdollisesti muitakin kaikkiaan 12 muusta hovinaisesta. Kamarineidon ja hovinaisten tehtäviin kuului Katariinan avustaminen peseytymisessä ja pukeutumisessa, samoin seurustelu ja viihdyttäminen. Naiset vastasivat osaltaan myös Katariinan turvallisuudesta olemalla aina läsnä. Kamarin ja salin lämmittämisestä ja järjestyksestä lienevät olleet vastuussa neljä miespuolista kamaripalvelijaa omine palvelijoineen. Heidän lisäkseen Katariinalla oli vielä neljä hovipoikaa ja neljä lakeijaa, ja hovinaisillakin oli omat palvelijansa. Seuraa ja viihdytystä tarjosivat myös neljä lyhytkasvuista hovin jäsentä, kaksi miestä ja kaksi naista, joista ainakin toinen naisista oli Katariinan läheinen ystävä.

Päivittäinen peseytyminen tapahtui ehkä Katariinan kamarin yhteydessä olevassa pienemmässä, vaatekamariksi kutsutussa tilassa. Aamuisin sängystä noustua tuli pestä ainakin kasvot ja kädet. Peseytymisessä käytettiin hopeista maljaa ja kannua, joiden vesi on voitu lämmittää vaatekamarin pienessä tulisijassa. Peseytymisen, pukeutumisen ja kampaamisen jälkeen Katariina saattoi tarkastella ulkomuotoaan kullatusta hopeapeilistä.

Vapaa-ajallaan Katariina usein joko luki tai kirjoitti kirjeitä, ja hänellä olikin kamarissaan hopeinen, osittain kullattu mustepullo. Valoa hän sai kynttilöistä, jotka asetettiin kahteen neliskulmaiseen ja yhteen pyöreään kynttilänjalkaan. Samalla hän ehkä nautiskeli viiniä tai muita virvokkeita kullatusta maljastaan tai kannellisista hopeakupeistaan, jotka oli tarkoitettu varta vasten kamariin.

———

Kirjoittaja tekee väitöstutkimusta Katariina Jagellonican omaisuudesta kirjallisissa lähteissä Turun yliopiston arkeologian oppiaineeseen.

Lue muita Katariina Jagellonicaa käsitteleviä juttuja tästä linkistä.

 

Lähdeluettelo:

Anno Domini 1562, die octava Octobris. Wyprawa królewny JejMści Katarzyny polskiej z księżnej finlandzkiej etc. wszelakiemi rzeczami niżej wypisanemi do Finlandyej z Wilna roku i dwa wyżej wypisanych od JKMci dana

Banas, Paulina: ”Persian Art and the Crafting of Polish Identity.” Langer, Axel (toim.): The Fascination of Persia. The Persian-European Dialogue in Seventeenth-Century Art & Contemporary Art of Teheran. 2013.

Biedrońska-Słota, Beata: ”The Place of Ottoman Art in Polish Art during the Renaissance.” Born, Robert & Dziewulski, Michał (toim.): The Ottoman Orient in Renaissance Culture. Papers from the International Conference at the National Museum in Krakow June 26-27, 2015. The National Museum in Krakow Studies and Research Materials. Kraków 2015.

Fagan, Brian & Durrani, Nadia: What We Did in Bed. A Horizontal History. Yale University Press 2019.

Nikula, Oscar & Nikula, Sigrid: Turun kaupungin historia 1521-1600. Turku 1987.

Palmén, E. G.: Puolan kirjallisuudesta poimittuja tietoja Suomen historiaan. Historiallinen Arkisto XVIII. Helsinki 1903.

Pásztor, Emese: ”Ottoman Turkish Textiles in Christian Churches – Particularly in Transylvania and Royal Hungary.” Born, Robert & Dziewulski, Michał (toim.): The Ottoman Orient in Renaissance Culture. Papers from the International Conference at the National Museum in Krakow June 26-27, 2015. The National Museum in Krakow Studies and Research Materials. Kraków 2015.

Piwocka, Magdalena: The Tapestries of Sigismund Augustus. Kraków 2007.