Polttokenttäkalmisto on Suomen myöhäisrautakaudella (550-1150 AD) esiintyvä hautausmuoto. Se mielletään yleisesti rakenteettomaksi hautakompleksiksi, jossa vainajien jäänteet ja esineistö ovat levinneet satunnaisesti laajalle kalmistoalueelle kalmistokiveyksen sekaan. Ville Rohiolan Helsingin yliopistoon 2013 valmistuneessa pro gradu -työssä Polttokenttäkalmiston ominaisuudet ja rakenne : Tutkimuskohteena Laitilan Vainionmäen viikinkiaikainen B-kalmisto tarkastellaan kollektiivisen polttokenttäkalmiston ominaisuuksia sekä niiden perusteella havaittavia rakenteellisia piirteitä. Tutkimuskohteena on Laitilan Vainionmäen viikinkiaikainen B-kalmisto. Tutkielmassa polttokenttäkalmiston keskeisiksi ominaisuuksiksi määritellään kalmistokiveys, tumman noen värjäämä maa-aines, palaneet luut, hautaesineet sekä kalmiston laaja-alainen koko. Vainionmäen B-kalmiston rakenteiden tarkastelussa huomio kohdistuu erityisesti kalmistokiveyksen, palaneiden luiden sekä hautaesineistön levinnän analysointiin. Esineistöstä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin solkiaineistoa.
Tutkielman teoreettisessa keskiössä on sosiaalinen/kollektiivinen muisti. Polttokenttäkalmisto tulkitaan tutkielmassa yhteisön sosiaalisen muistin ilmentymäksi, jonka avulla yhteisö hautasi ja pyrki muistamaan vainajansa. Lisäksi sosiaalinen muisti muodosti yhteisön jäsenten välille kulttuurisen yhteyden, jossa yhteisön menneisyys, nykyhetki sekä kulttuuriperinteen jatkuvuus kohtasivat. Materiaalinen kulttuuri oli tärkeä osa hautaamisprosessia. Sen perusteella yhteisö muodosti käsityksen vainajasta sekä omasta kulttuuri-identiteetistään. Materiaalinen kulttuuri toimi hautaamisessa muistin apuvälineenä. Tutkielmassa polttokenttäkalmiston ominaisuudet käsitetään yhteisön käyttämiksi muistin apuvälineiksi.
Tutkielmassa B-kalmiston rakenteellisia piirteitä on tarkasteltu kalmistokiveyksestä erottuvan tukikiveyksen perusteella. Sen muodostavat kivet, jotka lävistävät vertikaalisesti vähintään kaksi tai kolme kiveyskerrosta. Tukikiveys muodostaa B-kalmistossa rakenteellisia kokonaisuuksia, joita käytetään spatiaalisena kontekstina palaneiden luiden ja esineistön levinnän tarkastelussa. Palaneita luita sekä esineistön eri löytökokonaisuuksia on tarkasteltu horisontaalisten levintäkarttojen perusteella. Levintäkartat osoittavat, että kalmiston runsaslöytöiset alueet ja löytökeskittymät sijaitsevat yleisesti tukikiveyksen yhteydessä. Kiveysrakenteiden yhteyteen muodostuvia löytökeskittymiä on selkeästi rajattavissa kalmistoalueelta. Keskeisiä löytökokonaisuuksia niissä ovat palaneet luut, yksittäiset solkilöydöt, pronssi- ja rautaesineet sekä helmet. Kokonaisuuksina tukikivirakenteet ja levintäkeskittymät ilmentävät todennäköisesti hautarovioiden sijainteja. B-kalmistosta havaitut rakenteet osoittavat, että polttokenttäkalmistoja ei voida yleisesti määritellä rakenteettomiksi hautamonumenteiksi.
Työ on julkaistu Helsingin yliopiston verkkojulkaisusarjassa E-thesis, ja sen voi ladata pdf:nä täältä: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201312107596
KALMISTOPIIRI 