Tappikoristelu viikinkiaikaisissa koruissa

Rautakautisissa kupurasoljissa ja myös olkasoljissa on nystyjä tai nastoja soljen keskellä ja reunakehällä. Nastoja esiintyy lukumäärältään erilailla soljissa. Mitä nämä kuvaavat ja mikä niiden tarkoitus on?  – Lukijan kysymys

Viikinkiajalla yksi omintakeisimmista piirteistä Suomen alueen korulöydöissä on niin sanottu tappikoristelu. Kupariseoksesta valettujen C – F -tyyppien pyöreiden kupurasolkien yläpinnalla sijaitsee vaihteleva määrä selvästi erottuvia, säännöllisesti sijoitettuja tappeja. C – F -tyyppien pyöreät kupurasoljet olivat naisten puvun olkasolkia. Tappikoristeita esiintyy myös rintasolkina käytetyissä viikinkiajan tasavarsisoljissa. Miesten puvussa tappikoristeita esiintyi joskus viitansoljessa, tarkemmin sanottuna särmänuppisen hevosenkenkäsoljen nupeissa ja kehäpaksunnoksissa. Tappikoristeiset hevosenkenkäsoljet ajoittuvat pääasiassa viikinkiajan keskivaiheille, 900-luvulle, vaikka vanhimmat löydöt saattavat olla jo 800-luvun puolelta.

Tappikoristeisten solkien esiintyminen keskittyy selvästi lounaiseen Suomeen, Varsinais-Suomesta Päijät-Hämeeseen ulottuvalle alueelle. Jonkin verran niitä on levinnyt muuallekin pohjoiseen Fennoskandiaan, Itämeren alueelle ja Luoteis-Venäjälle. Kaukaisin tappikoristeinen hevosenkenkäsolkilöytö on peräisin Ukrainasta, Mustanmeren tuntumasta. Levinneisyys viittaa siihen, että tappikoristeisia solkia valmistettiin Lounais-Suomessa. Solkien esiintyminen muilla alueilla kertoo lounaissuomalaisten yhteyksistä kotiseutunsa ulkopuolelle.

Viikinkiajan jälkeenkin koristetappeja esiintyy A-tyypin soikeissa kupurasoljissa. Viimeksimainitun esinemuodon alkuperä lienee kuitenkin Laatokan kaakkoispuolen vepsäläisalueella eikä Suomessa.

Tappikoristelun esikuvia lienevät erilaiset koristenystyrät ja -kohoumat, joita esiintyy A- ja B-tyyppien pyöreissä kupurasoljissa jo viikinkiajan alussa. Ei tiedetä, liittyikö tappikoristeluun jotain erityistä symboliikkaa. Viikinkiaikaisten korujen muotokieltä ja koristelua on hyvin vaikea tulkita. Yksi mahdollinen selitys voisi olla se, että tappikoristelulla haluttiin korostaa esineen paikallista, ”kotimaista” alkuperää. Viikinkiajalla vilkastunut kaupankäynti ja muu yhteydenpito eri alueiden välillä johti siihen, että kansainvälisten esinemuotojen ja koristetyylien rinnalla oli tarvetta myös kotiseutua tai etnistä taustaa ilmaiseville esineille.

Esimerkkinä voidaan mainita ruotsalaisen Ingrid Gustinin tuoreet tutkimukset, jotka käsittelevät Birkan viikinkikaupungista ja muualta Keski-Ruotsista löytyneitä tappikoristeisia hevosenkenkäsolkia. Ruotsin puolella tappikoristeisia hevosenkenkäsolkia on löytynyt sekä miesten että naisten haudoista, vaikka Suomessa ne olivat miesten koruja. Gustinin mukaan soljet olivat lahjoja, joita keskiruotsalaiset perheet ja henkilöt olivat saaneet Lounais-Suomessa asuvilta ystäviltään ja liittolaisiltaan. Turkiskauppa ja ajalle ominainen poliittis-sotilaallinen rauhattomuus aiheuttivat sen, että keskiruotsalaisilla ja lounaissuomalaisilla oli hyviä syitä pitää yllä keskinäisiä yhteyksiä. Lahjojen vaihtaminen oli kiinteä osa ystävyys- ja liittolaissuhteiden hoitamista.

Vastaus: FM Sami Raninen

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai tarkastele vastauksia aikaisempiin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Lähteet:

Gustin, Ingrid 2012: Birkaborna med föremål från det finska fastlandet. Vilka var de? – Charlotte Hedenstierna-Jonson (toim.): Birka nu. Pågående forskning om världsarvet Birka och Hovgården. The National History Museum, Stockholm. Studies 22, sivut 95 – 110.

Gustin, Ingrid 2015: Ringspännen/hästskoformade spännen, gåvogivning och kontakterna mellan Mälarområdet och sydvästrä Finland under vikingatid. – Finskt Museum 2013 – 2015, sivut 44 – 64.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1991: Le Viking finnois. – Finskt Museum 1990, sivut 55 – 70.