Ninni Närväinen
Atacaman autiomaa Chilen ja Perun rajalla on paikoin äärimmäisen kuivaa aluetta. Pehmytkudoksia säilyttävän ympäristön vuoksi (Aufheide 2003:141) sieltä on löydetty runsaasti eri-ikäisiä muumioita. Useiden ajoitustulosten perusteella Chile kuuluu maailman vanhimpiin alueisiin, joissa ruumiita on pyritty tarkoituksella muumioimaan jo 7000 vuotta sitten (Arriaza 1995). Autiomaan alueelta on tutkittu myös huomattavasti nuorempia muumioita, erityisesti San Pedron keitaan läheisyydestä (Aufderheide 2003:154). San Pedron muumiot ajoittuvat 700-luvulta 1400-luvulle, ja ovat luonnollisesti muumioituneita. Alueen kulttuurit ovat ehkä ymmärtäneet muumioitumisen osana kuoleman jälkeistä elämää ja pyrkineet jossain tapauksissa edistämään sitä. Atacamasta on löydetty myös tuhansia geoglyfeja eli suuria maahan tehtyjä kuvioita (Bahn 2010:189).
Vuonna 2003 Atacaman aavikolta löydettiin nahkapussin sisältä kankaaseen käärittynä hyvin pienikokoisen ihmisen muumioituneet jäännökset. Löytöolosuhteet ovat osittain hämärän peitossa, sillä ruumiin löysi keräilijä, jonka omistukseen muumio myös päätyi. Atacaman pieni muumio, lempinimeltään ”Ata”, poikkeaa täysin autiomaan muista muumiolöydöistä. Päällisin puolin tarkasteltuna ruumis muistuttaa noin 20 viikon ikäistä ihmissikiötä, mutta siinä on joitain huomattavan erikoisia piirteitä. Kallo on suhteellisen suuri ja yksilöltä puuttuu yksi kylkiluupari. Hampaat, nivelet ja sormet eivät vaikuta olevan sikiöajan, vaan noin seitsemän vuoden ikäisen lapsen, kehitysvaiheesta. Lisäksi kallossa on litistynyt ja voimakkaan suippeneva päälaki (Bhattacharya et al. 2018:423). Varhaiset havainnot uutisoitiin melko näyttävästi ja alusta saakka ”Ata” on kuulunut salaliittoteoreetikkojen sekä ufologien lempiaiheisiin. Koska ufologia usein yhdistää geoglyfit humanoideihin, Atacamasta löytynyt ”Ata” näyttäytyi pseudotieteen valossa varmalta todisteelta maan ulkopuolisten eliöiden vierailusta. Pikkumuumion omistaja on kuitenkin ollut avoin ihmisjäännöksestä tehtävälle tutkimukselle. Vainajasta on siten kertynyt myös vakavasti otettavaa tutkimustietoa, sillä sitä on mitattu, tietokoneskannattu ja kuvattu useasti löytymisensä jälkeen.
Kesti kuitenkin yli kymmenen vuotta ennen kuin pienen muumion arvoitus ratkesi. Tohtori Garry P. Nolanin aloitteesta tutkimusryhmä sai vuonna 2012 luvan selvittää ”Atan” perimä. Muumio röntgenkuvattiin ja sen luuytimestä otettiin näytteitä DNA-tutkimusta varten. Tulokset julkaistiin maaliskuussa 2018. Geenien ja muumion fyysisten piirteiden perusteella päädyttiin toteamaan, että kyseessä on ennenaikaisesti keskeytyneestä raskaudesta syntynyt sikiö (Bhattacharya et al. 2018:428). Muumion epämuodostumat todennettiin geenitutkimuksessa vakavista sikiöaikaisista kehityshäiriöistä johtuviksi. Perimässä näkyi muun muassa luutumishäiriöitä ja pienikasvuisuutta aiheuttavia mutaatioita. Osa mutaatioista on erittäin harvinaisia, mutta joitakin ”Atasta” löydetyistä kehityshäiriöistä esiintyy alueen paikallisväestössä (Bhattacharya et al. 2018:427).
Mutaatiot ovat ilmeisesti olleet sekä perinnöllisiä että äidin asuinympäristöstä johtuvia. Muumion löytöpaikan läheisyydessä on runsaasti nitraatti- ja kupariesiintymiä ja alueella on ollut niihin liittyvää kaivostoimintaa 1960-luvulle asti. Tutkijaryhmä pitää mahdollisena, että harvinaisen voimakkaat mutaatiot ovat johtuneet ainakin osittain ympäristötekijöistä, kuten saastuneesta vedestä (Bhattacharya et al. 2018:428). ”Atan” perimä viittaa pääosin paikalliseen alkuperäiskansaan, mutta joukossa on myös niin paljon eurooppalaista perimää, että vainaja ei ole voinut syntyä ennen eurooppalaisten saapumista Chileen 1500-luvulla. ”Ataa” tai kääreitä, jossa vainaja oli haudattu, ei ole pystytty ajoittamaan tarkasti, mutta monet seikat (mm. DNA:n säilyneisyysaste) viittaavat siihen, että muumio on peräisin vasta modernilta ajalta (Bhattacharya et al. 2018:423, 425).
Vaikka tieteen avulla on pystytty selvittämään ”Atan” geneettinen alkuperä ja ominaisuudet, osa pienen muumion taustalla olevasta tarinasta jää yhä arvoitukseksi. Koska kyseessä on keskeytyneestä raskaudesta syntynyt sikiö, joka on saatettu haudata salassa, muumion päätyminen autiomaahan voi kätkeä syvän henkilökohtaisen tragedian. Laillisen abortin saaminen Chilessä oli 1900-luvulla erittäin vaikeaa (De Jesús Castaldi 2018). Jos kyseessä oli modernina aikana piiloteltu (ja abortoitu) raskaus, hautaamispaikkaa ja -ajankohtaa on varmasti pitänyt miettiä tarkkaan. Tosin sikiössä todetut vakavat kehityshäiriöt ovat voineet hyvin mahdollisesti johtaa myös luonnolliseen keskenmenoon. Vahvasti uskonnollisessa yhteisössä äiti on silti saattanut tuntea ahdistavaa syyllisyyttä tapahtuneesta. Uusimmat tutkimustulokset ovatkin herättäneet keskustelua mm. siitä, onko sensaatiomainen uutisointi ja modernin sikiön jatkuva tutkimus eettisesti oikein (esim. Dvorsky 2018) vai pitäisikö muumio palauttaa haudan lepoon.
———
Kirjoittaja on Helsingin yliopistosta arkeologiksi valmistunut filosofian maisteri.
Lähteet:
Arriaza, B. 1995. Chile’s Chinchorro Mummies. National Geographic. March 1995.
Aufderheide, A. C. 2003. The scientific study of mummies. Cambridge University Press.
Bahn, P. G. 2010. Prehistoric Rock Art: Polemics and Progress. Cambridge University Press.
Bhattacharya, S. et. al. 2018. Whole-genome sequencing of Atacama skeleton shows novel mutations linked with dysplasia. Genome Research 2018, 18: 423-431.
De Jesús Castaldi, L. 2018. Legalization of Abortion on Three Grounds in Chile. Oxford Human Rights Hub.
Dvorsky, G. 2018. Chile is Seriously Pissed About the ”Alien” Mummy Study. Gizmodo 29.3.2018.
KALMISTOPIIRI 