Museokokoelmissa eri puolilla maailmaa olevien, eri alkuperäiskansoille ja -kulttuureille kuuluvien esineiden ja ihmisjäännösten omistamiseen ja säilyttämiseen liittyvät kysymykset ovat nousseet keskusteluun yhä useammin parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Nyt oslolainen Kon-Tiki -museo on lupautunut palauttamaan Pääsiäissaarelle ihmisluita ja esineistöä, jotka kulkeutuivat Norjaan Thor Heyerdahlin mukana 1950-luvulla.
Vuonna 1947 Heyerdahl purjehti balsapuisella lautalla Perusta Polynesian saarille tarkoituksenaan osoittaa, että saaret olisi voitu asuttaa Etelä-Amerikan suunnasta. Myöhemmät muinais-DNA-tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet Pääsiäissaaren asutuksen tulleen Kaakkois-Aasiasta noin vuoden 1200 tienoilla (esim. Fehren-Schmitz et al. 2017). Vuosina 1955-56 Heyerdahl teki norjalaisten, chileläisten ja yhdysvaltalaisten arkeologien kanssa tutkimusmatkan Pääsiäissaarelle, josta tuotiin Norjaan suuri kokoelma ihmisluita ja kaiverrettuja esineitä. Osa esineistöstä oli kaivauslöytöjä, osa paikallisilta ostettuja. Niitä on viimeiset vuosikymmenet säilytetty Kon-Tiki -museossa, joka on rahoittanut useita myöhempiä saareen liittyviä arkeologisia tutkimuksia (Stefan & Gill 2016).
Chile on viime vuosina aktiivisesti pyrkinyt palauttamaan Pääsiäissaarelle kuuluvaa kulttuuriperintöä eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi Uudesta-Seelannista palautettiin saarelle kalloja vuonna 2018. Chile on vaatinut myös British Museumia palauttamaan basaltista tehdyn moai-patsaan, jonka britit veivät saarelta vuonna 1868 ja lahjoittivat kuningatar Viktorialle. British Museum on toistaiseksi ainoastaan ehdottanut patsaan lainaamista Pääsiäissaarelle.
Pääsiäissaaren kulttuuriperinnön repatriaatiota on käsitelty Kalifornian yliopistoon tehdyssä väitöskirjassa (Arthur 2015). Sen mukaan aineiston palauttamisessa on laajemmin kyse pääsiäissaaren asukkaiden perinteisestä, länsimaisesta eroavasta, maailmankuvasta ja tavasta hahmottaa ympäristöä. Pääsiäissaarella ivi tupuna (esivanhemmat) ymmärretään persoonina, joihin koetaan sukupolvet ylittävää yhteyttä. Esivanhempien uskotaan pystyvän jakamaan tietoa ja manaa (yliluonnollista voimaa) muiden olentojen, myös ihmisten, kanssa. Esimerkiksi moai-patsaiden sanotaan esittävän kuolleita esivanhempia, joiden manan uskotaan säilyvän patsaissa (Arthru 2015: 59). Argumenttien mukaan tämä esivanhempiin kytkeytyvä läheinen vuorovaikutussuhde häviää länsimaisessa museokontekstissa.
Lähteet ja kirjallisuutta:
Arthur, J. 2015. Reclaiming Mana. Repatriation in Rapa Nui. UCLA, Doctoral dissertation.
BBC News 29.3.2019: Norway’s Kon-Tiki museum to return Easter Island artefacts.
Fehren-Schmitz, L., Jarman, C.L., Harkins, K.M., Kayser, M., Popp, B.N. & Skoglund, P. 2017. Genetic Ancestry of Rapanui before and after European Contact. Current Biology, Vol. 27, Issue 20, 23 Oct. 2017: 3209-3215. https://doi.org/10.1016/j.cub.2017.09.029
Stefan, Vincent H. & Gill, George W. (eds.) 2016. Skeletal Biology of the Ancient Rapanui (Easter Islanders). Cambridge University Press.
Kon-Tiki -museolla on lisäksi lukuisia omia julkaisuja esimerkiksi Tyynenmeren saarten arkeologiasta. Osan niistä voi ladata pdf-muodossa museon sivulta: https://www.kon-tiki.no/research/publications/
KALMISTOPIIRI 