Nelli-Johanna Saari
Syksyllä 2019 Bernissä järjestetty EAA-konferenssi sisälsi useita sessioita ja yksittäisiä esityksiä, joissa käsiteltiin muinais-DNA-tutkimusten uusia tuloksia. Esityksissä ja sessioiden keskusteluosioissa painottui monitieteinen tutkimus, jonka avulla menneisyyden ihmisten elämästä voidaan muodostaa mahdollisimman monipuolinen käsitys. Erityisesti arkeologian, genetiikan ja kielitieteen yhdistäminen vaikutti ajankohtaiselta aiheelta, mutta myös luonnontieteellisten menetelmien kuten muinais-DNA-analyysien ja stabiili-isotooppitutkimusten yhdistäminen oli pinnalla. Myös tutkimuksen kansainvälisyys nähtiin tärkeänä seikkana.
Sessioista Volker Heydin (Helsingin yliopisto) ja Uribe Diaz-Guardaminon järjestämä Massive migrations? Multiscalar and multidiciplinary approaches to prehistoric migrations and mobility in Europe sisälsi useita eri asiantuntijoiden pitämiä esityksiä Euroopan laaja-alaisiin migraatioihin liittyen. Painotus oli kuitenkin neoliittisen kivikauden ja pronssikauden vaihteen väestömuutoksissa sekä kellopikarikulttuurin nousussa yli 3000 vuotta sitten. Sessiossa painotettiin arkeologisten tulkintojen tärkeyttä muinaisgeneettisessä tutkimuksessa (Heyd on puhunut samasta aiheesta useasti aikaisemminkin, ks. esim. Arkeogenetiikkaa Seilissä elokuussa 2016) sekä useiden vaihtoehtoisten tai eri mittakaavan muutosten huomioimista migraatioiden selitysmalleissa. Ongelmia tulkintoihin syntyy helposti silloin, kun arkeologista kontekstia ei tunneta riittävästi tai näytteitä ei ole tarpeeksi.
Sessio Times of Change: Late Neolithic lifestyle and population dynamics in central Europe käsitteli myös neoliittisen kivikauden ja pronssikauden taitteen kulttuurisia ja väestöllisiä muutoksia monitieteisestä näkökulmasta. Sessiossa painottuivat muinais-DNA-analyysien ja isotooppitutkimusten tulokset, jotka yhdistettynä antavat kokonaisvaltaisemman kuvan populaatioiden historiallisista liikkeistä ja vuorovaikutuksista. Sessiossa Inga Siebke ja Anja Furtwängler esittelivät monitieteisen tutkimusprojektin tuloksia, jotka tarkentavat käsitystä myöhäisneoliittisen ja varhaisen pronssikauden ihmispopulaatioiden ruokavaliosta ja liikkuvuudesta Sveitsissä.
Projektissa oli tehty stabiili-isotooppitutkimus (hiili ja typpi) lähes yhdeksästäkymmenestä Oberbippin megaliittihaudoista löydetystä myöhäisneoliittisesta (3350–2650 BCE) vainajasta. Tulokset osoittivat ihmisten ruokavalion sisältäneen kasviperäisen ravinnon lisäksi runsaasti lihaa. Ruokavaliossa ei havaittu huomattavaa määrää kalaa, eikä sukupuolten välillä ollut myöskään suuria eroja. Rikki-isotooppianalyysi onnistui 84 vainajasta, ja tuloksista oli mahdollista erottaa joitain poikkeavia yksilöitä, mikä kertoo näiden yksilöiden jonkinasteisesta liikkuvuudesta. Geneettinen tutkimus oli tehty yhteensä 97 vainajasta, jotka olivat peräisin neljästätoista sveitsiläisestä kohteesta kivikaudelta rautakaudelle (4500 eaa.–178 jaa.). Tutkimuksissa oli mahdollista rekonstruoida sukupuita, jotka kattoivat jopa kolme sukupolvea (isoisiä ja lapsenlapsia). Sukupuita oli kuitenkin mahdollista rakentaa lähes ainoastaan miehille. Tämän lisäksi muinais-DNA-analyysit vaikuttivat osoittavan, että monet naisista ovat tulleet muualta, kun taas miehet ovat olleet paikallisia. Samantapaisiin tuloksiin päädyttiin hiljattain myös eteläsaksalaisten pronssikautisten yksilöiden tutkimuksissa (Mittnik et al. 2019).
Session Crimes in the past: Archaeological and anthropological evidence tarkoituksena oli esitellä mahdollisia esihistoriallisia tai historiallisia arkeologisia tapaustutkimuksia, joissa monitieteisellä tutkimuksella voidaan lähestyä menneisyyden rikoksia ja rikospaikkoja. Sessiossa paneuduttiin rikoksen luonteeseen ja tämän käsityksen siirtämistä arkeologiseen kontekstiin sekä niihin tutkimusmenetelmiin, joilla menneisyyden rikoksia on mahdollista tutkia (ks. aiheeseen liittyen myös Kalmistopiirin aikaisempi juttu Keskiaikainen murha selvisi moderneilla tutkimusmenetelmillä).
Erityisen kiinnostava esitys oli Patricia van der Burgtin Dismembered and ditched: A Late Iron Age crime victim from Saxony, Germany, jossa käsiteltiin niin sanottua ”ylitappamista” esihistoriallisissa konteksteissa. Ylitappamisella tarkoitetaan, että uhriin on kohdistettu niin voimakasta väkivaltaa, että tämä olisi kuollut vain murto-osaan vammoista. Esimerkkinä oli Leipzigistä vuonna 2007 löytynyt myöhäisrautakautinen (202–112 eaa.) noin 40-vuotias miesvainaja, joka oli surmattu erittäin väkivaltaisesti ja haudattu esineettömään hautaan. Vainajaa oli mm. puukotettu kurkkuun, pää oli irrotettu, lantiossa oli kaksi terävän iskun jälkeä ja ympäri vainajan luustoa löytyi jälkiä ruumiin paloittelusta. Mikä tällaisen väkivallan ja ruumiinosien irrottamisen taustalla on voinut olla? Toisinaan yletön väkivalta on yhdistetty rituaaleihin (ks. esim. Lahjoja jumalille – Ihmisuhraus Euroopan esihistoriassa).
Sessio New approaches to bioarchaeology sisälsi laajan kirjon monitieteisiä esityksiä, jotka esittelivät erilaisia analyysimenetelmiä arkeologisten vainajien tutkimuksessa. Erityisen mielenkiintoinen tutkimus Rebels or mercenaries? A multi-isotope investigation of a late medieval mass grave from Aalborg (Marcello Mannino et al.) käsitteli Aalborgissa Tanskassa sijainneen Pyhän Pietarin kirkon hautausmaalta löytynyttä joukkohautaa ja sen kahdeksantoista vainajan isotooppitutkimuksia. Joukkohaudan uskotaan liittyvän Aalborgissa vuonna 1534 käytyyn taisteluun, joka oli osa Tanskan uskonpuhdistukseen liittynyttä sisällissotaa.
Joukkohaudan vainajat olivat aikuisia miehiä, joiden luissa oli runsaasti väkivallan merkkejä. Isotooppianalyysien (hiili ja typpi) tarkoituksena oli selvittää vainajien paikallisuutta verrattuna hautausmaan tavallisesti haudattuihin vainajiin. Joukkohaudan vainajien ruokavalio ei poikennut suuresti paikallisesta eläinperäisestä ruokavaliosta (eikä silakankulutuksesta), minkä lisäksi AMS-ajoitukset tukivat haudan liittymistä 1500-luvun tapahtumiin. Lopputuloksena esitettiin, että vainajat olisivat olleet paikallisia ja mahdollisesti Aalborgin taistelun kapinallisia. Vainajista aiotaan tutkia vielä rikin, hapen ja strontiumin isotooppeja, jotta vainajien maantieteellistä alkuperää voidaan tutkia paremmin.
Lue myös Ulla Moilasen yhteenveto saman konferenssin eri sessioista jutussa EAA 2019 (osa I): Viikinkiajan tutkimuksen kysymyksiä ja historiallisten hautojen tutkimusetiikkaa.
———
MSc Nelli-Johanna Saari on arkeogenetiikkaan erikoistuva arkeologian maisteriopiskelija, joka työskentelee tällä hetkellä professori Päivi Onkamon johtamassa SUGRIGE-projektissa.
Lähteet:
Mittnik, A. et al. 2019. Kinship-based social inequality in Bronze Age Europe. Science 10 Oct 2019. DOI: 10.1126/science.aax6219 https://science.sciencemag.org/content/early/2019/10/16/science.aax6219/tab-article-info
Tekstissä mainitut esitelmät. Ks. myös abstraktikirja konferenssin verkkosivulta.
KALMISTOPIIRI 