Kivikausi Saipio Jarkko Suomi

Rautamalmin peittämä kivikautinen astia järven pohjasta

Jarkko Saipio

Vuonna 1879 kansakoulunopettaja E. Ikonen toimitti tuleviin Kansallismuseon kokoelmiin astian (KM 2019: 2), joka oli tarttunut järvimalmikauhaan Jauhiainen-nimisestä Pielisen lahdesta Pielisjärvellä. Astia kirjattiin pääluetteloon ”pallomaiseen malmikuoreen kätketyksi” rautamalmimaljaksi. Hämmentävää kyllä, pääluettelossa esitetään myös, että kyseinen malja olisi ”tietysti luonnon muodostama” ja että ”sen reunoja on vuolemalla tasoitettu”.

Pielisen lahdesta löytynyt rautamalmin peittämä keramiikka-astia. Kuva: Jarkko Saipio.

Luonnon muovaaman kupin sijasta kyseessä on vahvasti asbestisekoitteinen saviastia, joka on mitä ilmeisimmin ollut arvoituksellinen näky löytäjilleen ja kirjaajilleen. Tällä alkuhämmennyksellä näyttää olleen kahtalainen vaikutus esineen asemaan Pielisjärven alueen arkeologisessa tutkimuksessa. Pääluettelon sanoja ”luonnon muodostama” on epäilemättä syyttäminen siitä, että löytöä ei lainkaan mainita alueen arkeologisissa inventointikertomuksissa eikä myöskään vuonna 1954 ilmestyneen Pielisjärven historian esihistoriaosuudessa. Toisaalta myös kiehtovaan ajatukseen astian tarkoituksellisesta malmipeitteestä on selvästikin tartuttu, koska sen löytöpaikka on muinaisjäännösrekisterissä määritetty varhaismetallikautiseksi (1000004443 Jauhiainen 2). Petro Pesosen arvion mukaan malja on todellisuudessa selkeä Kierikin keramiikan (n. 3600–2900 eaa.) edustaja. Samaan tulokseen on varmastikin tullut jo Ari Siiriäinen 1980-luvulla, jolloin se on ollut hänen tutkittavanaan. Se, että astia on ollut löydettäessä limoniitin ympäröimä, ei ole yllättävää, sillä samaa ilmiötä on raportoitu monista muistakin malmikauhaan tarttuneista kivikautisista esineistä, mukaan lukien Ikosen samalla kertaa maljan kanssa kokoelmiin toimittama tasataltta (KM 2019: 1).

Sama astia ylhäältä päin. Kuva: Jarkko Saipio.

Kiehtova löytö koristelematon malja kuitenkin joka tapauksessa on. Se ei suinkaan ole ainoa Järvi-Suomessa järvenpohjasta ilmaantunut kivikautinen tai varhaismetallikautinen astia. Tällaiset löydöt ovat todennäköisesti rinnastettavissa vesistöistä löytyneisiin kivi- ja pronssiesineisiin. Suuri kysymys on tietysti se, mitä astiat ovat sisältäneet järvenpohjaan päätyessään. Tulevaisuudessa toivottavasti tätäkin päästään selvittämään tutkimusmenetelmien kehityksen myötä.

———

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava. Hän työskentelee parhaillaan tutkijana Turun yliopiston biologian oppiaineen Kipot ja kielet -hankkeessa, jossa hän vastaa pronssikauden esinetietokannan kokoamisesta. Jutun löytöä tutkittiin hankkeen yhteydessä.

Kirjallisuutta:

Luoto, Jukka. 2006. Puumalan Suuren Naarsaaren keramiikka-astia. Suomen Museo 2005. 135–137.

Siiriäinen, Ari. 1984. On the Late Stone Age Asbestos Ware Culture of Northern and Eastern Finland. Iskos 4. 30–35

Mökkönen, Teemu & Nordqvist, Kerkko. 2018. Kierikki Ware and the Contemporary Neolithic Asbestos- and Organic-Tempered Potteries in North-East Europe. Fennoscandia Archaeologica 2017. 83–116.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.