Itämerensuomalaisten ja saamelaisten äiti-merkityksisten sanojen alkuperästä

Minerva Piha

Suomen kielen äitiä merkitsevä sana poikkeaa melkoisesti naapuriemme ja muiden meille tuttujen kielten sanasta. Esimerkiksi ruotsiksi ja norjaksi sanotaan mor tai mamma, englanniksi mother tai mom, saksaksi mutter tai mama. Näiden indoeurooppalaisten kielten sanat ovat kaikki sukua toisilleen, ja ne on johdettu indoeurooppalaisesta sanasta, joka merkitsee rintaa (ks. Ruppel). Suomen äiti ei kuulu tähän joukkoon, eivätkä siihen kuulu myöskään viron ema, pohjoissaamen eadni tai eteläsaamen tjidtjie. Mikä näiden sanojen alkuperä on?

Suomen emä ja viron ema

Suomen kielen alkuperäinen äitiä merkitsevä sana on emä, joka nykyään merkitsee useimmiten eläimen äitiä mutta joka on säilynyt ihmisäidin merkityksessä virossa muodossa ema. Sana löytyy paitsi useista suomen lähimmistä sukukielistä, kuten karjalan emä ‘äiti; eläimen äiti’ myös etäisemmistä sukukielistä, joista unkarin eme merkitsee ‘naaras- ja emäsikaa’ ja samojedikieli nenetsin ńeḿe merkitsee ‘äitiä’ (SESK s.v. emä). 

Sana löytyy myös saamesta, mutta sillä on muista uralilaisista kielistä poikkeavia merkityksiä. Esimerkiksi pohjoissaamessa sanan eapmi merkitys on ‘emi’, ja turjansaamessa jiemme merkitsee ‘ahkion emäpuuta’ (Lehtiranta 1989: 32–33; Álgu s.v. emä; SESK s.v. emä). Eteläsaamessa sana on muodoltaan jiemie, ja sanan merkitys on ‘kohtu, jonka sisällä on sikiö’ (SESK s.v. emä; Sametingets ordbok s.v. jiemie). 

Eteläsaamen sanaa on epäilty lainaksi suomesta (SESK s.v. emä), mutta saamen sanoille on kuitenkin rekonstruoitu yhteiskantasaamelainen muoto *ɛ̄mē (Lehtiranta 1989: 32-33), eli eteläsaamen sana voi tästä näkökulmasta hyvin olla sukua muiden saamen kielten sanoille, eikä se niinkään ole lainasana suomesta. 

Merkitysten puolesta useat saamen sanat voisivat kuitenkin olla lainaa suomesta. Merkitysten näkökulmasta pohjoissaamen ‘emiä’ voi verrata suomen samanmerkityksiseen sanaan emi, joka on emä-sanan johdos (NES s.v. emi; Ruppel). Suomen emin tosin on ottanut käyttöön vasta Elias Lönnrot (NES s.v. emi), joten jos pohjoissaamen sana merkityksineen on lainautunut suomen emistä, sen täytyy olla hyvin nuori laina. Turjansaamen merkitys ‘ahkion emäpuu’ on verrattavissa suomen emä-sana merkitykseen ‘veneen köli’ (Kamppi 2022). Eteläsaamen merkitys ‘kohtu, jossa on sikiö’ taas voi mahdollisesti vertautua suomen emän merkitykseen ‘ihmisen keskikohdassa oleva suoni tai (kuvitteellinen) elin, joka voi siirtyä pois paikaltaan (ks.  Suomen sanan merkityksestä Kamppi 2022).

Suomen emä-sanalla on siis useita muitakin merkityksiä kuin ‘äiti’. Lisäksi sanasta on johdettu useita uusia sanoja, kuten edellä mainittu emi sekä emo, emakko, emätin ja emäntä, joista useimmat viittaavat jollain tavalla naispuoliseen hahmoon, naisen sukupuolielimiin tai lisääntymiseen.

Koska sana löytyy uralilaisen kielikunnan ääripäistä, voidaan olettaa, että sana on kuulunut jo kantauralin, uralilaisten kielten vanhimman mahdollisen rekonstruoitavissa olevan kielen, sanastoon. Sen kantauralilaiseksi muodoksi on rekonstruoitu *emä (NES s.v. emä). Samantapaisia sanoja löytyy kuitenkin myös muiden kielikuntien kielten sanastosta, kuten jukagiirin emei ‘naaras; äiti’ ja tšuvassin ama ‘äiti’, joten sitä on epäilty alkuaan lapsenkieliseksi sanaksi, joka on äänteellisesti motivoitu (SESK s.v. emä; NES s.v. emä).

Suomen äiti

Emä on suomen kielen alkuperäinen äitiä merkitsevä sana, jonka nykyisin käytössä oleva äiti on syrjäyttänyt. Äitiä on useimmiten pidetty vanhana germaanisena lainasanana (esim. SESK s.v. äiti; NES s.v. äiti; LÄGLOS 3: 429–430), mutta on myös ehdotettu, että sana olisi lapsenkielinen, äänteellisesti motivoitu sana (SESK s.v. äiti).

Germaaninen alkuperä on kuitenkin varsin uskottava sekä äänteellisesti että semanttisesti. Hyviä ehdokkaita ovat esimerkiksi kantagermaaninen *aiþīn- tai hiukan nuorempi kantaskandinaavinen sana *aiþī (LÄGLOS 3: 429–430; Kroonen 2013: 15). Molempien merkitys on ‘äiti’. Kiinnostavaa on, että germaanisella puolella tämä keskeinen sukulaiseen viittaava sana on kadonnut nykykielistä, eli se elää nykyisin vain lainana suomessa ja virossa. Virossa sana eit tosin on saanut pejoratiivisen sävyn, ja se merkitsee eukkoa ja akkaa. Germaanisista kielistä sana on ollut käytössä vielä gootissa ja muinaisnorjassa, mutta nykykielissä sitä ei siis enää ole. (Ruppel; NES s.v. äiti.)

Miksi suomen kielessä alkuperäinen äidinnimitys on korvautunut lainasanalla? Äiti on hyvin tärkeä hahmo lähes jokaisen ihmisen elämässä, ja yleensä keskeiset perussanat eivät korvaudu lainasanoilla. Yhdeksi selitykseksi voidaan esittää sanan prestiisiasemaa. Jostain syystä äitiä on ollut hienompaa kutsua tällä uudella germaanisella muotisanalla, ja lopulta sen käyttö on ollut niin laajaa, että se on korvannut vanhan emä-sanan. Toinen selitys voi olla avioliitot suomen- ja germaaninpuhujien välillä: jos esimerkiksi lapsen äiti on puhunut lapselle germaanista kieltä ja isä suomea, äidin puheesta on voinut tarttua germaaninen sana äidille, ja se on siirtynyt myös lapsen suomen kieleen (ks. Moilanen ym. 2023: 323–324).

Pohjoissaamen eadni

Pohjoissaamessa äiti on eadni, ja sanalla on sukulaisia kaikissa muissakin saamen kielissä. Sanan kantasaamelaiseksi muodoksi on rekonstruoitu *ɛ̄nnē (Lehtiranta 1989: 32–33) tai *eaǹnē (Sammallahti 1998: 240). Sanan taustalla on vanha suomalais-ugrilaisesta kantakielestä periytynyt sana, joka löytyy useista saamen sukukielistä: esimerkiksi suomessa sanan vastine on enä(ä), ersässä ińe ‘suuri’ ja etelähantissa enə ‘suuri; vanhempi; vanhin’ (SESK s.v. enää). Sanan suomalais-ugrilaiseksi kantamuodoksi on rekonstruoitu *enä, ja sen merkitys on ollut ‘suuri’ (Sammallahti 1998: 240).

On kiinnostavaa pohtia, miten sanasta *enä ‘suuri’ on tullut äidinnimitys saamessa. Suomessa enä-sanan johdoksiin kuuluu eno, eli samasta sanasta on suomeenkin tullut sukulaiseen viittaava sana, ei tosin äitiin viittaava, mutta äidin veljeen kuitenkin (NES s.v. enää). Yllä oleva hantin sanan merkitys ‘vanhempi’ antaa sekin vihjeitä merkityksenmuutoksen selittämiseksi: Äiti on sana, jolla lapsi kutsuu äitiään. Äiti on lapsen silmissä iso, ja hän on myös lasta vanhempi. Samantyyppisen selityksen voi antaa myös suomen eno-sanasta: henkilö, jota kutsutaan enoksi on useimmiten kutsujaa vanhempi ja isompi. Sitä, miten tästä samasta suurta merkitsevästä adjektiivista on kehittynyt kaksi melko erilaista sukulaisuudennimitystä, on kuitenkin vaikea selittää.

Eteläsaamessa pohjoissaamen sukulaista, ietnie-sanaa ei käytetä merkitsemään ihmisen äitiä, vaan sen merkitys on ‘kantaäiti’ tai ‘eläimen äiti’ (esim. Nedtedigibaakoeh s.v. ietnie). Lisäksi sana esiintyy sellaisessa yhdyssanassa kuin ietniengïele ‘äidinkieli’. Sana ietnie on ollut aiemmin käytössä (ihmis)äidin merkityksessä, mutta sen on syrjäyttänyt toinen sana: tjidtjie.

Eteläsaamen tjidtjie

Eteläsaamen sana äidille on tjidtjie. Sana löytyy muistakin saamen kielistä mutta eri merkityksisinä: esimerkiksi luulajansaamessa sana on tjidtje ja pohjoissaamessa čižži. Niiden merkitys on ‘(naisen) rinta, tissi’ (Lehtiranta 1989: 22–23; Álgu s.v. tjidtjie). Kantasaamen muodoksi on rekonstruoitu *ćińćē tai *sünsə (Aikio 2002: 25).

Saamen lisäksi sana tunnetaan sukukielissä, kuten niittymarissa (ćizi ‘naisen rinta; utare’) ja unkarissa (szügy ‘rinta’) (Álgu s.v. tjidtjie). Sen uralilaiseksi kantamuodoksi on rekonstruoitu *śünśä (Aikio 2002: 25). 

Eteläsaamen sanassa on tapahtunut merkityksenmuutos, jossa rintaa ja tissiä merkitsevästä sanasta on tullut äitiä merkitsevä sana. Muutos on ymmärrettävä, sillä äidin tärkeä tehtävä on ollut ruokkia vauvaansa rintamaidolla. On tapahtunut merkityksenmuutos, jossa ruumiinosa on siirtynyt merkitsemään kokonaisuutta – naista, joka ruokkii lastaan. Sanaa tjidtjie ei ole enää käytetty rinnan merkityksessä merkityksenmuutoksen tapahduttua, vaan eteläsaamessa on otettu käyttöön toinen sana naisen rintaa merkitsemään: njamma. Sen alkuperä ei ole selvillä.

Lopuksi

Suomen ja saamen äidinnimitykset ovat huomattavasti heterogeenisempia kuin lähellä puhuttujen indoeurooppalaisten kielten äitiä merkitsevät sanat. Alkuperäinen uralilaisten kielten äitiä merkinnyt sana emä on edelleen käytössä, suomessa tosin hiukan erilaisessa merkityksessä kuin alun perin. Sen on korvannut prestiisiaseman saanut germaaninen lainasana äiti.

Saamessa äidinnimitykset ovat puolestaan syntyneet eri tavoin: ne on muodostettu vanhoista uralilaisista tai suomalais-ugrilaisista sanoista, joiden merkitys on alkujaan ollut muu kuin ‘äiti’. Useimmissa saamelaiskielissä on käytössä pohjoissaamen tapainen eadni, joka on muodostettu suurta merkitsevästä *enä-adjektiivista. Eteläsaamessa taas äitiä on tullut merkitsemään tjidtjie, joka on alun perin merkinnyt naisen rintaa. Saamen kieletkin tuntevat kantauralin *emä-sanan, joskin näissäkään kielissä se ei merkitse äitiä.

———

Kirjoittaja on arkeologi ja kielitieteilijä, ja toimii eteläsaamen apulaisprofessorina Nord universitetissa Norjassa.

Lähteet:

Aikio, Ante 2002. New and old Samoyed etymologies. Finnisch-Ugrische Forschungen 57: 9–57.

Álgu = Álgu. Saamelaiskielten etymologinen tietokanta. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. (luettu 9.5.2024).

Kamppi, Nina 2022. Ruoto emättimessä. Kielikello 1/2022. (luettu 9.5.2024).

Kroonen, Guus 2013. Etymological dictionary of Proto-Germanic. Leiden-Boston: Brill.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 200. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LÄGLOS = Kylstra, A. D. & Hahmo, Sirkka-Liisa & Hofstra, Tette & Nikkilä, Osmo Kylstra, A. D. & Hahmo, Sirkka-Liisa & Hofstra, Tette & Nikkilä, Osmo 2012. Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen 3. Amsterdam/Atlanta: Rodopi.

Moilanen, Ulla & Elina Salmela & Terhi Honkola 2023. Families on the move? The case of Proto-Finnic speakers. Antti Lahelma, Mika Lavento, Kristiina Mannermaa, Marja Ahola, Elisabeth Holmqvist & Kerkko Nordqvist (eds.). Moving northward. Professor Volker Heyd’s Festschrift as he turns 60, 311–329. Monographs of the Archaeological Society of Finland 11. Helsinki: The Archaeological Society of Finland.

Nedtedigibaakoeh. Giellatekno. Tromsø: Tromssan yliopisto. (luettu 9.5.2024).

NES = Häkkinen, Kaisa 2004. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY.

Ruppel, Klaas: Äiti ja emä. Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. (luettu 9.5.2024).

Sametingets ordbok. Kiruna: Sametinget. (päivitetty 25.9.2023; luettu 9.5.2024).

Sammallahti, Pekka 1998. The Saami languages. An introduction. Kaarasjoki: Davvi Girji.

SESK = Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. (päivitetty 5.12.2023; luettu 9.5.2024).