Mihin aikaan/kulttuuriin kuuluu hautauksessa pään kääriminen tuoheen? Kysymys liittyy löytöön Helsingissä. Mm. Uusi Suometar uutisoi 13.1.1879, että Suomen Pankin päärakennuksen perustusta kaivettaessa löytyi kahdeksan luurankoa. ”Kirstujen jälkiä ei ole hawaittu, waan näkyy ruumiiden peitteenä olleen waan muutamia tuohen palasia, joita oli kääritty päiden ympäri”. Miltä ajalta nämä vainajat saattoivat olla? – Lukijan kysymys
Koivun tuohta on käytetty pohjoisella pallonpuoliskolla eri kulttuureissa esihistoriallisista ajoista lähtien (esim. Fletcher et al. 2018). Tuohta on tunnistettu useista rautakauden ja keskiajan ruumishaudoista mm. Hämeestä ja Karjalasta (esim. Schvindt 1893; Lempiäinen-Avci et al. 2017; Moilanen 2021: 56), ja sen käyttö on yhdistetty myös saamelaisten keskiaikaisiin hautaustapoihin (Tranberg 2015: 192). Hailuodosta tunnetaan 1700-luvulle ajoitettu hautaus, jossa vainaja on kääritty tuoheen (Tranberg 2015: 192). Aina tuohi ei ole ollut arkun korvike, sillä sitä on voitu käyttää arkun sisällä vainajan kääreenä tai peitteenä (Moilanen 2021: 56). Myös Oulun tuomiokirkon historiallisissa kirkkohaudoissa tuohta on ollut vainajan peitteenä tai arkun kantena, ja osassa haudoista tuohta on löytynyt jalkojen ja lantion tai pään alueelta (Tranberg 2018: 37).
Vuonna 1883 valmistunut Suomen Pankin rakennus sijaitsee vain kivenheiton päässä Senaatintorista, jonka paikalla on sijainnut hautausmaa 1640–1790-luvuilla. Hautausmaa ei kuitenkaan ole ulottunut pankin tontille saakka, joten siihen kysyjän mainitsemia hautoja ei todennäköisesti voi liittää. Tiedetään kuitenkin, että osittain Suomen Pankin tontilla on sijainnut venäläisten isonvihan (1713–1721) aikainen kenttälinnoitus (Niukkanen 2001: 11). Esimerkiksi Haminassa tutkitussa venäläisten 1700-luvun linnoituksessa sijaitsi ortodoksihautausmaa, josta ei ollut merkintöjä kirjallisissa lähteissä (Vuoristo 2012: 10, 12, 16). Tarkempien yksityiskohtien ja kontekstitietojen puuttuessa Helsingin hautoja voisi varovasti arvella linnoitukseen liittyviksi. Tätä tulkintaa tukisi ainakin se, että tietyillä alueilla Venäjää tuohta tiedetään käytetyn hautauksissa 1800-luvulle saakka (esim. Oborin 1999: 267–270, Pogorelov & Svyatov 2002: 119).
Vastaus: FT Ulla Moilanen
Lähteet:
Fletcher, L., Milner, N., Taylor, M., Bamforth, M., Croft, S., Little, A., Pomstra, D., Robson, H. K. & Knight, B. 2018. The use of birch bark. In: N. Milner, C. Conneller & B. Taylor. Star Carr Volume 2: Studies in Technology, Subsistence and Environment. York: White Rose University Press. pp. 419–435.
Lempiäinen-Avci, M., Laakso, V. & Alenius, T. 2017. Archaeobotanical remains from inhumation graves in Finland, with special emphasis on a 16th century grave at Kappelinmäki, Lappeenranta. Journal of Archaeological Science: Reports, Vol. 13, June 2017: 132–141.
Moilanen, U. 2021. Variations in Inhumation Burial Customs in Southern Finland (AD 900–1400) : Case studies from Häme and Upper Satakunta. Annales Universitatis Turkuensis Hum B 555. University of Turku.
Niukkanen, M. 2001. Helsinki Snellmaninkatu 4–6 (Suomen Pankki). Kaupunkiarkeologinen kaivaus 1999–2000. Osa 2. Museoviraston arkisto.
Oborin V. A. 1999. Komi-permyaki. In: Finno-ugry Povolzhya i Priuralya v sredniye veka, edited by M. G. Ivanova. Izhevsk. pp. 255–298.
Pogorelov S. N. & Svyatov V. N. 2002. Zakhoroneniya pervoposelentsev g. Verkhoturya i g. Kamenska-Uralskogo. Kultura russkikh v arkheologicheskikh issledovaniyakh. Omsk.
Schvindt, T. 1893. Tietoja Karjalan rautakaudesta (ja sitä seuraavilta ajoilta) Käkisalmen kihlakunnan alalta saatujen löytöjen mukaan. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 13. Helsinki.
Tranberg, A. 2015. Burial customs in the Northern Ostrobothnian region (Finland) from the Late Medieval Period to the 20th century. Plant remains in graves. Teoksessa: The Archaeology of Death in Post-Medieval Europe, edited by S. Tarlow. De Gruyter Open. pp. 189–203.
Tranberg, A. 2018. Ympäristön ja ihmisen suhteen muuttuminen Perämeren rannikolla varhaismodernina aikana. Makrofossiilitutkimus kasvien käytöstä muuttuvassa maailmassa. Acta Universitatis Ouluensis B Humaniora 161. Oulun yliopisto.
Vuoristo, K. 2012. Varuskuntaelämää Haminan linnoituksen suojissa. SKAS 3/2012: 3-17.
KALMISTOPIIRI 