Kaisa Kyläkoski
Sarjassa esitellään viisi suomalaista muinaisesineiden kerääjää, jotka olivat aktiivisia 1800-1900-lukujen vaihteessa. Edelliset osat:
Osa 1: Muinaiskalujen etsijä Salomon Wilskman
Osa 2: Muinaiskalujen kokoilija Johan Kauppi
Osa 3: Museoasian harrastaja Atle Salmi
Osa 4: Muinaismuistojen kokooja K. A. Lindström
Vuonna 1977 tehdyssä Kiuruveden esihistorian inventoinnissa Kaarlo Moilasen (1871–1918) keräystyön tulokseksi laskettiin Hinkusalmen kivikautisen asuinpaikan löytyminen, mutta ansionaan pidettiin myös tarkkoja muistiinpanoja, joiden avulla paikannettiin toinen asuinpaikka. Nämä eivät olleet hänen ainoat jälkensä menneisyytemme tutkimuksessa.
Kerääjäksi ja kansanvalistajaksi
Kaarlo Moilanen syntyi 9.3.1871 Kajaanissa, jonne vanhempansa olivat vain pari kuukautta aiemmin muuttaneet viljelläkseen Lamminniemen eli Lampelan latokartanoa. Risto-isä oli muistokirjoituksensa mukaan ”aikoinaan yksi noita kovia ”vanhan kansan” työmiehiä ja hankki paljaalla jysmätyöllä talouteensa hyvän toimeentulon.” On siis todennäköistä, että Kaarlolla oli mahdollisuus koulunkäyntiin läheisessä kaupungissa.
Kajaanin mahdollisuuksien hyödyntämisen sijaan Kaarlo Moilanen lähti vuonna 1894 Helsinkiin. Hänestä tuli kaartin välskäri ja häntä kutsuttiin jatkossakin välskäriksi tai haavuriksi, vaikka armeijassa olo on jäänyt hänen elämässään lyhyeksi jaksoksi. Ryhdyttyään Valtion historiallisen museon esinekerääjäksi Kaarlo Moilanen liikkui kesällä 1895 läntisellä Uudellamaalla (KM3097, KM3100, KM3105, KM3112, KM3119, KM3121, KM3128). Samoilla seuduilla keräyksiä teki samaan aikaan myös K. A. Lindström, mikä on varmaankin kannustanut Moilasta siirtymään toisaalle.
Seuraavana keväänä Kaarlo Moilanen lähetti Helsinkiin esineitä itärajan tuntumasta Taivalkoskelta, Suomussalmelta ja Kuusamosta (KM3254). Toukokuun lähetysten esineet olivat Kemijärveltä, Kuolajärveltä ja Rovaniemeltä, jonne Moilanen näyttää jääneen kesäksi (KM3260, KM3266, KM3276, KM3282). Lokakuussa lähetyksessä oli esineitä Pudasjärveltä eli Moilanen lähestyi Oulua (KM3319).
Kaikkia keräämiään esineitä Moilanen ei lähettänyt Helsinkiin. Oululaisen muurari Fältin ullakolta löydetty ”vanhanaikainen rautaristikolla varustettu sotalakki” eli haarniskan kypärä päätyi Moilasen toimesta Oulun museoon, samoin kuin kauppias Korhosen järvihiekasta löytämät kourutaltat. Eniten julkisuutta saivat Oulun museoon luovutetut Limingan Alatemmekseltä ojitustyössä löytyneet muinaissukset, joita kuvattiin sanomalehdessä yksityiskohtaisesti. Samaan aikaan tammikuussa 1897 Oulun museon johtokunta valtuutti Moilasen ”tarkastelemaan talojen vinteistä mahdollisesti löytyviä museoon kelpaavia ja lahjaksi annettavia esineitä, joista tili annetaan sanomalehdissä”.
Oulun oma museo avattiin yleisölle marraskuun 1. päivänä 1896. Avajaistilaisuudessa ”muinaiskalujen kokooja herra Kaarlo Moilanen” piti ”muinaismuistojen alalta” esitelmän, jota luvattiin valaista ”muutamilla hauskoilla muinaiskaluilla”. Muutamaa päivää myöhemmin Moilanen puhui Limingan kansanopiston huoneistossa Muinaismuistoyhdistyksen tarkoituksesta esitellen samalla kivikauden työkaluja. Tilaisuuden kutsussa kehoitettiin tuomaan paikalle tallessa olleita löytöjä. Vastaavasti Moilanen esiintyi joulukuussa Kempeleellä ja Iissä.
Tammikuussa 1897 hänen ilmoitettiin puhuvan Tyrnävän kirkonkylän kansakoululla, huhtikuun alussa Oulunsuun kansakoululla ja kesäkuun alussa Muhoksen kirkonkylän kestikievarissa. Viimeksi mainitun tilaisuuden tiedetään peruuntuneen, sillä paikalle saapui vain pari henkilöä. Laajemman yleisön tavoittamiseksi luennon otteita julkaistiin kesällä oululaisessa sanomalehdessä. Teksti osoittaa huomattavaa perehtymistä Suomen esihistoriaan ja sen lähteisiin. Esitelmöiminen jatkui vielä ainakin marraskuussa 1897 Siikajoella, jossa ”oli esitelmää keräytynyt kuulemaan kelpolailla kansaa, enimmäkseen nuorta väkeä.”
Kivikautisia asuinpaikkoja
Moilasen kesällä 1896 Kemijärveltä Helsinkiin lähettämät hiotut kiviset teräaseet (KM3266:7, KM3282:16, 21) innostivat Arkeologisen toimiston Hjalmar Appelgrenin ulottamaan virkamatkansa kesällä 1898 poikkeuksellisen pohjoiseen. Tutkimuksissaan paljastui ainakin kaksi tahkokiven palasta. Kivikautiseksi asuinpaikaksi tulkittu alue on nykyään suojeltu Rajaniemen nimellä.
Appelgren kaivoi samana kesänä myös Kiuruveden Hinkusalmella. Moilanen oli lähettänyt sieltä heinäkuussa 1898 neljä kiviesinettä, jotka olivat löytyneet uuden pellon raivauksessa (KM3564:9–12). Saatekirjeessään hän oli ilmoittanut talon vanhan isännän kertoneen paikalta löytyneen ”saviastian palasia, ”vehkan” muotoisia savikakkuja, asekiviä useampia, joita olivat kyläläiset vieneet taikakaluikseen”. Paikka oli niin esinerikas, että Appelgren jatkoi tutkimuksiaan vielä seuraavana kesänä ja paikalla teki arkeologisen kaivauksen myös Julius Ailio vuonna 1902.
Kaarlo Moilasen syksyllä 1899 Muhoksesta lähettämät 14 kiviesinettä (KM3713:4–11, KM3735:3–8) innoittivat Appelgrenin elokuussa 1900 kolmen päivän koekaivaukseen. Tällä välillä kyntötöissä paljastuneet hiomakivet ja kiviaseet kaivaustulosten ohella vahvistivat paikan kivikautiseksi asuinpaikaksi, joka on nykyään rekisteröity Honkalana.
Paluu lapsuuden maisemiin
Tammikuussa 1898 oululaisia varoitettiin sanomalehdissä ”esiintulleista syistä ryhtymästä mihinkään tekemisiin muinaiskalujen kokoilija Herra Kaarlo Moilasen kanssa Oulun läänin historiallisen ja kansantieteellisen Museon suhteen”. Ristiriitatilanne ei kuitenkaan heti ajanut Kaarlo Moilasta toisaalle vaan hän lähetti alkuvuodesta Helsinkiin esineitä Temmeksestä, Oulaisista, Vihannista, Haapavedeltä, Kärsämäeltä, Pulkkilasta ja Ylivieskasta (KM3498, KM3505, KM3512, KM3518, KM3522, KM3531, KM3540, KM3549). Yksi syy tulehtuneille suhteille onkin voinut olla se, että esineiden lähetys etelään oli jatkunut myös edellisenä vuonna, jolloin Moilanen toimi Oulun museon nimissä.
Kesästä 1898 alkaen Kaarlo Moilanen liikkui Savossa (KM3564, KM3571, KM3588, KM3590, KM3609, KM3617). Jossain välissä hän poikkesi myös Kajaanissa isänsä Risto Moilasen luona ja sai tältä Helsinkiin lähetettäväksi messinkisen kynttilänjalan. Se oli R. Moilasen mukaan ”alkujaan oli seissyt Suomussalmen kirkon alttarilla, vaan oli sen pastori Karl Saksa lahjoittanut palvelijattarellensa Reeta Lesoselle, kun kirkkoon ostettiin uudet kynttilänjalat”. Lesonen oli antanut kynttilänjalan R. Moilasen ensimmäiselle vaimolle morsiuslahjaksi (KM3644).
Karl Saxa oli kappalaisena Suomussalmella 1786–1821 ja hänen samanniminen poikansa vuosina 1822–1846, joten nimi oli tuttu Suomussalmella vuonna 1834 syntyneelle Risto Moilaselle. Moilanen kuitenkin meni naimisiin kajaanilaisen naisen kanssa Kajaanissa, joten herää epäilys, että muistitieto ei pidä täysin paikkaansa. Toista tiedonantajaa ei enää ollut, sillä Kaarlo Moilasen äiti oli kuollut kymmenen vuotta aiemmin.
Huomattavasti tarkempaa tietoa on jäljellä Kaarlo Moilasen syksyllä Kajaanista lähettämästä tasataltasta (KM3713). Varsin todennäköisesti hän on opetusmielessä kirjoittanut sanomalehden jutun isänsä tekemästä löydöstä:
Ei se ihme, jos heinäntekijä lyö viikatteensa kiveen. Mutta ihmeenä pidettänee se, että lyödä sellaiseen kiveen viikatteensa, kun talokas R. Moilanen viime viikolla, niittäessänsä uutiskedon Tihisenniemellä, iski rautansa pieneen pystyssä olevaan kivipalaseen, jotta se kirposi paikaltansa kuni havun ranki. Ylös ottaessansa sitä ja aikeessa heittää jokeen huomasikin hän sen erinomaisemmaksi, sileäksi ja teräväpäiseksi kuni höylän terän.
Kivi olikin noin 12 cm. pitkä, 4 cm. leveä terän suulta ja toisesta päästä suippeneva noin 1 cm. levyiseksi. Ase oli kivinen tasataltta, siis kivikaudelta. Harvinaisia ovat kiviaseiden löydöt näillä paikoilla.
Tihisenniemellä on myös pari maakuoppaa, jotka lienevät ennen aikaisten asukasten asumapaikkoja. Vanhaan asuttu paikka olisi tämä niemi, jos kuopat olisivat samalta ajalta kuin edellä mainittu löytö-ase.
Löydetty kivitaltta saikin paikkansa valtion historiallisissa kokoelmissa Helsingissä, eikä joessa, jonne se oli aiottu heitettäväksi.
Tarkastakaapa muutkin heinän niittäjät pieniä kiviä, joihin iskette viikatteenne!
Amerikkaan lähtö
A. M. Tallgrenin laskelman mukaan Kaarlo Moilanen lähetti Valtion historialliselle museolle 65:ssä keräyksessä noin 1100 esinettä, joista 750 oli esihistoriallisia. Lähetykset päättyväit 1900-luvun alkaessa.
Lokakuun lopulla 1902 uutisoitiin, että entinen komppanianvälskäri Kaarlo Moilanen oli määrätty poliisikonstaapeliksi Haapajärven ja Reisjärven pitäjien nimismiespiiriin. Jo kolme kuukautta myöhemmin toimeen tarvittiin uusi mies, sillä Moilanen oli lähtenyt Amerikkaan.
Kaarlo Moilanen oli lähtenyt Suomesta 19.11.1902 Polaris-aluksella ja jatkanut matkaa Liverpoolista 26.11.1902 Teutonicilla, joka saapui New Yorkiin 5.12.1902. Vastaanottajakseen hän merkitsi pikkusiskonsa Anna Lydian, joka asui aviomiehensä Sulo Oskar Salosen kanssa New Yorkin Brooklynissa. Siellä Kaarlo Moilanen viihtyi joulukuuhun 1907 asti. Vuoden 1904 alussa sisarukset myivät New Yorkin Venäjän konsulin avulla isältään perimänsä osuuden Lamminniemen latokartanosta
Kaarlo Moilanen otti sittemmin Kanadan kansalaisuuden ja asui huhtikuussa 1918 Ontariossa ansaiten elantonsa kokkina. Hän ilmoitti osoitteekseen ”Mile 138 ACR” eli hän asui Sault Ste. Marien kaupungista pohjoiseen lähtevän Algoma Central Railwayn varrella, ehkä metsätyömaalla. Vain kuukautta myöhemmin, 6.5.1918, Kaarlo Moilanen kuolema paikannettiin osoitteella ”Mile 79 ACR”. Kuolinsyykseen kirjattiin alkoholismi.
Lähteet ja kirjallisuus
FamilySearch: Matkustajalistat; Vermont, Franklin, St. Albans, Canadian Border Crossings, 1895–1924; Ontario Death registers; New York, New York City Marriage Records, 1829–1938.
Kansallisarkisto: Kajaanin kaupunkiseurakunta. Rippikirjat 1866–76, 86; 1877–86, 90; 1881–90, 99; 1891–1900, 145; 1901–10, 137; 1911–20, 416.
Museoviraston arkisto:
Kulttuuriympäristön tutkimukset. Sotkamo Inventointi 1957–1958.
Kulttuuriympäristön tutkimukset. Kiuruveden kunnan esihistoriallisten kohteiden inventointi 1977.
Arkeologiset kohteet: Kemijärvi Rajaniemi 320010076; Kiuruvesi Hinkusalmi 263010001; Muhos Honkala 494010005.
Muinaiskalupäiväkirja.
Siirtolaisinstituutti: Matkustajalistojen tietokanta.
Sanomalehdet:
Oulun museon avaamisen johdosta, Oulun ilmoituslehti 1.11.1896; Limingan kansanopiston huoneistossa, Kaiku 2.11.1896; Vanhanaikuisen, Louhi 4.11.1896; Esitelmän, Louhi 13.12.1896; Esitelmän, Louhi 23.12.1896; Oulun museon johtokunta, Kaiku 22.1.1897; Hauska muinaislöytö, Louhi 22.1.1897; Esitelmän muinaismuistojen alalta, Louhi 27.1.1897; Esitelmän Oulunsuun kansakoululla, Kaiku 2.4.1897; Esitelmän muinaismuistoista, Louhi 2.6.1897; Ei haluttanut Muhoslaisia, Oulun ilmoituslehti 11.6.1897; Muinaismuistojen merkityksestä, Louhi 21. & 23.7.1897 (vrt. Muinaismuistojen merkityksestä, Salmetar 11. & 14. & 18.1.1899); Muinaiskalujen keräilijä, Uusi Suometar 12.11.1897; Varoitus!, Louhi 21.1.1898; Muinaislöytöjä Pohjan perillä, Oulun ilmoituslehti 11.9.1898; Ei se ihme…, Kajaanin Lehti 5.8.1899; Maalaispoliisit, Kaiku 27.10.1902; Maalaispoliisit, Kaiku 28.1.1903; Kuollut, Kajaanin lehti 1.7.1903; Talonkauppa, Kajaanin lehti 3.2.1904.
Kirjallisuus:
Appelgren-Kivalo, Hj. Kivikauden tutkimuksia. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 24:1. 1908.
Tallgren, A. M. Suomen muinaismuistojen keruu. Kotiseutu 8(8–9). 1917, 79–84.
Tallgren, A. M. Museomme vakinaiset keräilijät. Suomen Museo XXV. 1918, 1–15.
Tallgren, A. M. Museomiehen työpöydältä. Kirjoitelmia muinaistieteellisten ja antikvaaristen harrastusten historiasta Suomessa. Helsinki, Tietosanakirja-osakeyhtiö. 1924, 79–95.
KALMISTOPIIRI 