Ulla Moilanen, FM – Turun yliopisto
Hautoja tutkiessa voi törmätä makaabereihin termeihin. Sellaiseksi voidaan lukea lääketieteessä tunnettu ilmiö ”arkkusyntymä” (engl. postmortem fetal extrusion tai coffin birth). Kyseessä ei varsinaisesti ole syntymä tai synnytys sanan oikeassa merkityksessä, sillä termillä tarkoitetaan kuolleen sikiön eteenpäin työntymistä raskaana ollessaan kuolleen äidin synnytyskanavassa. Joskus sikiö saattaa jopa työntyä ulos suolistokaasujen aiheuttaman turvotuksen ja siihen liittyvän paineen sekä lihasjännistyksen laukeamisen yhteisvaikutuksesta (Kaiser 1978). Kirjallisia kuvauksia post mortem–syntymistä on 1600–1800-luvuilta. Niissä kuolemanjälkeisen ”syntymän” kerrotaan tapahtuneen joko muutaman tunnin tai parin päivän jälkeen naisen kuolemasta (Gould & Pyle 1981).
Arkkusyntymän tunnistaminen arkeologisesta aineistosta ei ole helppoa, joten bioarkeologit ja osteologit ovat yleensä varovaisia esittämään sitä tulkintana. Ilmiön tunnistamisella saattaa kuitenkin olla merkitystä esimerkiksi isotooppitutkimuksia tehtäessä, sillä naisen luiden alkuainesuhteet voivat vaihdella riippuen siitä, onko kyseessä imettävä vai synnyttämätön nainen. Harvinaisten arkkusyntymien tunnistaminen saattaisi lisäksi johtaa tarkempaan arvioon imettävien naisten lukumääristä tai äitikuolleisuuden yleisyydestä yhteisöissä (Lewis 2007: 34-37).
Arkkusyntymän määrittäminen on hankalaa, joten haudan kontekstilla ja yksityiskohdilla on tulkinnassa suuri merkitys. Yleensä vähimmäisvaatimuksena pidetään sitä, että sikiön luuranko on arkussa aikuisen vainajan jalkojen välissä synnytyskanavan suuntaisesti, mutta pää vastakkaiseen suuntaan kuin aikuisella (Lewis 2007: 34–37). Äidin ja lapsen hautaamiseen yhdessä voi olla useita erilaisia kulttuurisia syitä, eivätkä kaikki arkkusyntymään viittaavat asennot kerro post mortem –syntymistä. Joskus vastasyntyneitä vainajia on tarkoituksella asetettu hautoihin aikuisen jalkojen väliin. Kuolleena syntynyt lapsi on myös voitu asettaa aikuisen vainajan vatsan päälle, jolloin lapsen luut löytyvät kaivettaessa osittain lantion sisäpuolelta ja ne on helppo sekoittaa syntymättömän lapsen luihin.
Itävallassa Kamp-joen varrella sijaitsevassa Thunaussa on tutkittu Schanzbergin linnavuoreen liittyvää asutusta ja hautausmaata, joka on ollut käytössä 800–900-luvuilla. Hautausmaan vanhemmasta osasta löytyneisiin hautauksiin kuuluu osittain tuhoutunut hauta 11, josta löydettiin aikuisen naisen ja sikiön luuranko. Sikiö lepäsi naisen jalkojen välissä, pää polvien kohdalla kohti jalkateriä. Asento on tulkittu post mortem –syntymäksi (Obenaus 2011: 533).
Vuonna 1975 löydettiin Englannista Kingsworthyn keskaikaisen hautausmaan kaivauksissa nuoren naisen hauta. Vainajan reisiluiden välissä oli täysiaikaisen sikiön pää, sikiön jalkojen luiden ollessa pikkulantion sisäpuolella. Lantion luiden perusteella kyseessä ei ole ollut naisen ensimmäinen synnytys, mutta sikiön luiden sijainnin perusteella naisen tulkittiin kuolleen synnytyksen komplikaatioihin ja sikiön ”syntyneen” kuoleman jälkeen (Chadwik Hawkes & Wells 1975; Wells 1975). Arkkusyntymäksi on myös tulkittu aikuisen vainajan ja sikiön keskinäisen asennon perusteella Irlannista Mount Gamble Hillin varhaiskristilliseltä hautausmaalta (O’Donovan & Geber 2009) ja Tanskasta keskiaikaiselta Æbelholtin luostarin hautausmaalta (Møller-Christensen 1982) kaivetut haudat sekä eräs Kanadan tasankointiaanien kulttuuriin kuuluva aikuisen ja lapsen hautaus noin 2000 vuoden takaa (Milson 2012).
Duncan Sayer ja Sam Dickinson pohtivat vuonna 2013 julkaistussa artikkelissaan Oakingtonin anglosaksisesta kalmistosta (400-700-l. jaa.) löydettyä naisen ja sikiön hautausta genderarkeologisesta näkökulmasta. Oakingtonista löytyi kesällä 2011 hauta, johon oli laskettu noin 25–30-vuotias nainen. Naisen käsien ja jalkojen luissa näkyi merkkejä raskaasta työstä. Vainaja oli puettu asuun, johon kuului kaksi erilaista solkea, ja asetettu hautaan selinmakuulla. Naisen lantion sisäpuolelta löytyi sikiön luita poikittaissa asennossa. Asento on ollut vaarallinen, sillä siitä ei ole ollut mahdollisuutta selvitä ilman keisarinleikkausta. Koska osa sikiön luista oli synnytyskanavan ulkopuolella, voisi asennon selittää kuoleman jälkeen tapahtuneella syntymällä. Kirjoittajien mielestä haudan konteksti ei kuitenkaan tue tätä tulkintaa, sillä äitiä ja lasta ei ollut asetettu arkkuun vaan maahan kaivettuun kuoppaan. Koska post mortem-syntymä saattaa tapahtua vasta 2–3 päivää kuoleman jälkeen, on maamassojen suuri paino estänyt sikiön liikkumisen synnytyskanavassa.
Sayer ja Dickinson luovat artikkelissaan katsauksen myös muihin naisten ja sikiöiden kaksoishautauksiin, jotka oli aikaisemmin tulkittu arkkusyntymiksi. Heidän mukaansa post mortem –syntymät ovat pääasiassa epätodennäköisiä ja yhteiseen hautaan lasketut naiset ja imeväiset ovat todennäköisesti kuolleet samanaikaisesti. Ennenaikaisesti syntyneet lapset on saatettu tarkoituksella asettaa aikuisen reisien väliin, pää vastakkaiseen suuntaan kuin aikuisella. Virossa 1100–1400-luvulle ajoittuvan Siksälän kalmiston lasten ja aikuisten yhteishautauksissa hieman vanhemmatkin lapset on saatettu asettaa hautaan samanlaisessa asennossa, mahdollisesti tilankäytön minimoimiseksi (Heapost 2013).
Sayerin ja Dickinsonin arvion mukaan synnytykseen tai sen jälkeisiin komplikaatioihin on saattanut menehtyä jopa 50% nuorista naisista. Äitikuolleisuus on siis ollut yleistä, mutta silti samasta syystä menehtyneitä vainajia on käsitelty hautauksissa eri tavoin. Oakingtonissa osa tutkituista vainajista oli haudattu hautausmaiden laidoille ilman esineistöä, osa keskelle hautausmaata runsaiden antimien kanssa. Osittain syntyneen sikiön jättäminen paikoilleen voisikin Sayerin ja Dickinsonin mukaan olla tarkoituksellista, jos raskaana olevan naisen asema yhteisössä on ollut erilainen kuin juuri synnyttäneen. Tämä saattaisi puolestaan johtua siitä, että anglosaksisissa yhteisöissä avioliittoon ja seksuaalisuuteen on liittynyt tarkasti määriteltyjä käytäntöjä ja kulttuurisia tabuja, joiden tarkoituksena on ollut yhteisön hedelmällisyyden kontrollointi ja samalla kuoleman mahdollisuuden pienentäminen. Keskiajalla käytännöissä ja ideologioissa on voinut tapahtunut muutos, sillä kuollut sikiö poistettiin menehtyneen äidin kohdusta joskus leikkaamalla. Toisaalta arkkusyntymätulkintoja on tehty myös kristillisistä konteksteista, kuten aiemmin mainitussa Æbelholtin luostarin tapauksessa tai historialliselle ajalle ajoittuvassa Le Mornen hautauksessa.
Mauritiuksen Le Mornen hautausmaalle on 1830-luvulla haudattu orjia ja vapautettuja orjia. Vuonna 2010 paikalta tutkittiin 11 vainajan jäännökset, joista kuusi kuului lapsille (Appleby et al. 2012). Kaksi vastasyntynyttä oli haudattu yhteiseen hautaan ja heitä arveltiin kaksosiksi (aiheeseen liittyen: Jos kaksoishauta onkin kaksoshauta?). Yhdessä tapauksessa kyseessä on saattanut olla ns. arkkusyntymä. Haudassa oli naisen ja 33–35 -viikkoisen sikiön jäännökset arkkusyntymään sopivassa asennossa. Hautausmaa ajoittuu 1830-luvulle, jolloin kuolleiden kemiallinen käsittely lisääntyi. Koska kemiallinen käsittely säilöö ruumista ja hidastaa mätänemisen alkamista, se vähentää samalla post-mortem –syntymän mahdollisuutta. Toisaalta Le Mornen hautausmaalle haudatuilla orjilla tai vapautetuilla orjilla ei luultavasti ole ollut varaa vainajien kemialliseen käsittelyyn.
Arkeologiassa havaitut “arkkusyntymät” ovat jossain määrin kiisteltyjä tulkintoja, jotka kuitenkin herättävät kysymyksiä äitikuolleisuudesta, äitiydestä ja hedelmällisyydestä sekä naisten sosiaalisesta asemasta ja sukupuolirooleista yhteisöissä. Ilmiö on hyvin harvinainen ja sen tulkinta on hankalaa. Jos sikiön luut ovat kokonaan tai osittain aikuisen pikkulantion sisäpuolella, nainen on todennäköisesti kuollut synnytyksen komplikaatioihin, eikä tämä ole välttämättä sama asia kuin post mortem –syntymä. Osa arkkusyntymätulkinnoista onkin todennäköisesti liioiteltuja, sillä ilmiö pitäisi pystyä erottamaan vaikean synnytyksen aiheuttamasta kuolemasta. Lapsi on myös muutoin voitu asettaa hautaan tarkoituksella aikuisen jalkojen väliin. Arkkusyntymä saattaisi kuitenkin olla mahdollinen tapauksissa, joissa vainaja on ollut arkussa muutaman päivän ennen hautaan laskemista. On lisäksi muistettava, että aikuisen ja imeväisen kaksoishautausta ei voi automaattisesti pitää äidin ja hänen lapsensa yhteisenä, sillä lapsia on haudattu myös miesten kanssa, eivätkä saman haudan vainajat välttämättä ole lainkaan sukua keskenään.
Lähteet:
Appleby, J., Seetah, T.K., Calaon, D., Čaval, S., Pluskowski. A., Lafleur, J.F., Janoo, A., Teelock, V. 2012. The Non-Adult Cohort from Le Morne Cemetery, Mauritius: A Snap Shot of Early Life and Death after Abolition. International Journal of Osteoarchaeology. DOI: 10.1002/oa.2259
Chadwick Hawkes, Sonia & Wells, Calvin 1975. An Anglo-Saxon obstetric calamity from Kingsworthy, Hampshire. Medical and Biological Illustration 25: 47–51.
Gould, George M. & Pyle, Walter L. 1981. Anomalies and Curiosities of Medicine. Saunders, Philadelphia.
Heapost, Leiu 2013. Multiple burials in Siksälä cemetery (12th-15th CC): bioarchaeological aspect. Papers on Anthropology XXII: 54–62.
Kaiser, G. 1978. Prähistorischen sarggeburt. Beitrage zur Gerichtlichen Medizin 36: 197–201.
Lewis, Mary E. 2007. The Bioarchaeology of Children: Perspectives from Biological and Forensic Anthropology. Cambridge University Press, New York.
Milsom, Heather 2012. A paleopathological and mortuary analysis of three Precontact burials from southern Saskatchewan. MA Thesis. University of Saskatchewan.
Møller-Christensen, V. 1982. Æbelholt Kloster. Nationalmuseet, Copenhagen.
Obenaus, Martin; Breibert, Wolfgang; Szameit, Erik 2006. Frühmittelalterliche Bestattungen und Siedlungsbefunde aus Thunau am Kamp, Niederösterreich – ein Vorbericht. Sonderdruck aus Fundberichte aus Österreich 44: 347-368. Wien.
Obenaus, Martin 2011. Die neuen Forschungen in der frühmittelalterlichen Talsiedlung von Thunauam Kamp (Ein Zwischenbericht). Macháček, J. & Ungerman, Š. (eds.). Frühgeschichtliche Zentralortein Mitteleuropa. Internationale Konferenz und Kolleg der Alexandervon Humboldt-Stiftung zum 50. Jahrestag des Beginnsarchäologischer Ausgrabungen in Pohansko bei Břeclav,5.–9.10.2009, Břeclav, Tschechische Republik. Studien zur Archäologie Europas 14: 529-549. Verlag Dr. Rudolf Habelt GmbH, Bonn.
O’Donovan, Edmond & Geber, Jonny 2009. Archaeological excavations on Mount Gamble Hill: stories from the first Christians in Swords. Baker, C. (ed.). Axes, Warriors and Windmills: Recent archaeological discoveries in North Fingal: 64-74. Fingal County Council, Dublin.
Sayer, Duncan & Dickinson, Sam D. 2013. Reconsidering obstetric death and female fertility in Anglo-Saxon England. World Archaeology, Vol. 45, Issue 2/2013: 285-297.
Wells, Calvin 1975. Ancient Obstetric Hazards and Female Mortality. Bulletin of the New York Academy of Medicine, Vol. 51, issue 11: 1235-1249.
KALMISTOPIIRI 