Keskiajan ihmisiä ja tauteja Tanskan ja Saksan rajamailla

Saksalaisessa Kielin yliopistossa on meneillään kolmivuotinen projekti “Bones4Culture“, jonka tarkoituksena on analysoida noin tuhat keskiaikaista luurankoa Schleswigin kaupungista ja sen ympäristöstä. Tutkimuksessa on tarkoitus valottaa Saksan ja Tanskan rajaseuduilla keskiajalla, noin vuosien 1050-1536 välillä eläneiden ihmisten elämää ja terveydentilaa.

Erilaiset konfliktit ovat olleet tavallisia Saksan ja Tanskan rajaseuduilla aina 500-luvulta eteenpäin. Keskiajalla selkkaukset korostuivat, kun Schleswigista tehtiin tanskalainen herttuakunta. Tämä lisäsi vaatimuksia alueen itsemääräämisoikeudesta. Vaikka herttuakunta kuuluikin virallisesti Tanskalle, se saksalaistui keskiajan kuluessa. Vasta ensimmäisestä maailmansodasta asti entinen herttuakunta on ollut jaettuna puoliksi Saksalle, puoliksi Tanskalle.

Tutkijoita kiinnostaa erityisesti se, mistä alueen asukkaiden esi-isät tulivat. Syntyivätkö ja kasvoivatko he Schleswigissä vai tulivatko he Saksan muista osista, Tanskasta vai vielä kauempaa? Minkä ikäisiksi ihmiset elivät, mistä heidän ruokavalionsa koostui ja mitkä sairaudet olivat yleisiä alueella? Näihin kysymyksiin projektissa aiotaan etsiä vastauksia.

Projektin johtaja Jesper Boldsen kertoo, että ensimmäinen askel on ollut tunnistaa ja analysoida kaikki luurangot, jotka on kaivettu entisen herttuakunnan kaupunkikeskuksen Schleswigin viideltä keskiaikaiselta hautausmaalta. Jo ensimmäiset analyysit ovat tuottaneet tärkeää tietoa paitsi keskiaikaisen populaation ikä- ja sukupuolijakaumista, myös yhden keskiajan pelätyimmistä taudeista, lepran, esiintyvyydestä. Tutkimusten mukaan lepra oli suhteellisen yleinen tauti keskiajalla, joskin taudin esiintyvyys pieneni keskiajan loppua kohti.

Seuraavaksi valitaan noin 350 sopivaa yksilöä tarkempia kemiallisia ja fysikaalisia analyyseja varten. Isotooppianalyysien lisäksi valituista näytteistä tutkitaan myös lyijyn ja elohopean esiintyvyyttä. Elohopea on myrkyllistä pienissäkin määrin, mutta sitä käytettiin keskiajalla tiettyjen sairauksien hoidossa, lyijyä puolestaan jokapäiväisten keramiikkaesineiden lasituksessa. Hampaista tehtävä isotooppianalyysi kertoo ihmisten ruokavaliosta. Tutkijoita kiinnostaa etenkin se, elikö osa ihmisistä pelkästään kasvisperäisellä ravinnolla. Isotooppianalyyseillä voidaan myös selvittää ihmisten liikkuvuutta ja sitä miltä alueilta ihmiset ovat olleet kotoisin. Radiohiiliajoituksella vainajat puolestaan voidaan asettaa aikajanalle.

Tutkimusten tuloksista tullaan kertomaan niin paikallisille asukkaille kuin alueella vieraileville turisteille. Projektia rahoittavat Kielin yliopiston lisäksi INTERREG4A, Etelä-Tanskan yliopisto (SDU) ja Gottorfin linna, jossa toimii mm. arkeologinen museo.