Syrjäinen St. Helenan saari sijaitsee eteläisellä Atlantilla noin 2000 km Afrikan rannikosta länteen. Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluva saari tunnetaan paikkana, jossa Napoleon vietti elämänsä viimeiset vuodet karkotettuna. Ainoa kulkuyhteys saarelle on laiva, sillä ensimmäisen lentokentän pitäisi valmistua vuoteen 2015 mennessä. Vuosien 2006-2008 välillä Bristolin yliopiston arkeologit kaivoivat saarelle rakennettavan lentokentän alle jäävän osan 1800-luvulle ajoittuvasta orjien hautausmaasta, ja nyt tutkimustulokset on julkistettu. Tutkimuksissa on saatu runsaasti lisätietoa Atlantin orjakaupan uhreista kaupan hiipumisen ajalta.
Vuosina 1840-1872 Britannian laivasto kuljetti ainakin 26 000 vapautettua orjaa St. Helenalle Rupert’s Bayn tukikohtaan. Orjalaivojen huonojen olosuhteiden takia monet eivät selvinneet pitkästä laivamatkasta hengissä. Lisäksi varjoton ja tuulinen Rupert’s Valley sopi huonosti pakolaisleiriksi ja sairaalaksi niin suurille määrille kuin saapuvia oli.
Arvioiden mukaan 5000 ihmistä haudattiin laakson hautausmaalle. Arkeologit löysivät tutkitulta alueelta 325 vainajaa, joita oli haudattu niin yksittäisiin hautakuoppiin kuin joukkohautoihin. Vain viisi vainajaa oli haudattu arkussa: yksi nuori ja neljä ennenaikaisesti tai juuri syntynyttä vauvaa. Muut oli asetettu suoraan mataliin hautakuoppiin ennen peittämistä. Joissakin tapauksissa äidit ja lapset oli haudattu samaan kuoppaan, ja joskus ruumiit oli asetettu niin lähelle toisiaan, että tutkijoiden mukaan kyseessä ovat saattaneet olla saman perheen jäsenet.
Osteologisten analyysien perusteella 83 % tutkituista luurangoista on kuulunut lapsille, teini-ikäisille tai nuorille aikuisille, jotka ovat olleet orjakauppiaiden etsimää ikäryhmää. Kauppiaat keskittyivät hakemaan nuoria henkilöitä, joilla oli edessään pitkä työikä. Suurimmassa osassa vainajista ei ollut havaittavia merkkejä kuolinsyystä, mikä ei ole ihme, sillä orjalaivoilla kuolemat ovat yleensä aiheutuneet kuivumisesta, punataudista ja isorokosta, jotka eivät jätä luihin merkkejä. Luurangoissa havaittiin kuitenkin merkkejä keripukista ja väkivallasta, ja kaksi vanhempaa lasta näyttää tulleen ammutuksi.
St. Helenan hautaukset osoittavat myös, että orjilla on ollut vahva henkilökohtainen ja etninen identiteetti. Hampaita on muokattu kaivertamalla ja jotkut ovat saaneet pitää koruja, sillä haudattujen mukana oli runsaasti helmiä ja joitakin rannekoruja. Joissakin haudoissa on säilynyt tekstiiliä ja metallisia levyjä, joista orjat on tunnistettu kiinni ottamisen jälkeen.
Kaivausten esinelöydöt asetetaan näytteille Liverpoolin International Slavery –museoon vuodeksi 2013 ennen kuin ne palautetaan St. Helenalle ihmisjäännösten kanssa.
Lisätietoa tutkimuksista:
Bristolin yliopiston lehdistötiedote: http://www.bris.ac.uk/news/2012/8294.html
Pearson, Jeffs, Witkin and MacQuarrie, 2011, Infernal Traffic. Excavation of a Liberated African Graveyard in Rupert’s Valley, St Helena. CBA Research Report 169.
KALMISTOPIIRI 