Tänään Kalmistopiiri-blogissa ylittyi 50 000 katsomiskerran raja! Kiitos siis kaikille lukijoille kautta aikojen! Saavutuksen kunniaksi luodaan viisi katsausta siihen, miten luku 50 000 liittyy neandertaleihin, Stonehengeen, mustaan surmaan, kadonneisiin persialaissotilaisiin ja jäämies Ötziin.
50 000 vuotta vanha hauta
Tutkijat ovat kiistelleet pitkään siitä, ovatko neandertalinihmisen kognitiiviset kyvyt riittäneet symboliseen ajatteluun ja hautausrituaalien suorittamiseen. Esimerkiksi Shanidarin luolan neandertalinihmisen jäänteiden ohesta löytyneestä siitepölystä on käyty keskustelua puolesta ja vastaan. Osa pitää siitepölyä merkkinä hautausrituaalissa käytetyistä kukista, etenkin kun suurinta osaa kyseisistä kasveista on kansanperinteessä käytetty lääkitsemistarkoituksessa. Toisten mielestä kyseessä taas on sekundaarinen ilmiö ja myyrien paikalle kuljettamat kasvien osat (Solecki 1975; Sommer 1999; Harvati 2007).
1900-luvun alussa Etelä-Ranskasta La Chapelle-aux-Saintsistä loytyi lähes kokonainen neandertalinihmisen luuranko, joka ajoittuu noin 50 000 vuoden taakse. Marraskuussa 2013 tutkimusryhmä julkaisi Proceedings of the National Academy of Sciences -sarjassa 13-vuotisen tutkimuksensa tuloksen, jonka mukaan hautauksia on suoritettu jo neandertalien aikaan. Geologisen analyysin mukaan luolassa sijainnut kuoppa, johon vainaja oli laskettu, oli kaivettu tarkoituksella. Toisin kuin samasta luolasta löydetyt eläinten luut, haudan ihmisluissa ei havaittu merkkejä ulkoilmalle altistumisesta tai eläinten järsimisestä. Tämä viittaa siihen, että ihmisjäänteet on peitettu nopeasti kuoleman jälkeen. Haudatusta henkilöstä on huolehdittu myös tämän eläessä, sillä vainaja oli menettänyt lähes kaikki hampaansa, ja hän on lantionsa ja selkänsä ongelmien vuoksi vaatinut avustusta liikkumisessa. Ehkä vainaja oli yhteisölle emotionaalisesti tärkeä, jolloin hänestä on huolehdittu hyvin myös kuoleman jälkeen hautaamalla hänet arvokkaasti.
50 000 palaneen ihmisluun fragmenttia Stonehengestä
Stonehenge on yksi kuuluisimmista muinaisjäännöksistä, ja sen rakentamisen syistä ja käyttötarkoituksesta on esitetty runsaasti erilaisia tulkintoja. Keväällä 2013 julkaistussa uutisessa arkeologit esittelivät Stonehengen uusia kaivaustuloksia sekä niihin perustuvan uuden teorian, jonka mukaan paikkaa olisi n. 3000 eaa. käytetty eliitin hautapaikkana. Tähän viittaavat n. 50 000 palaneen ihmisluun kappaletta, jotka ovat kuuluneet ainakin 63:lle ihmiselle. Joukossa on niin miehiä, naisia kuin lapsia, jotka ovat saattaneet muodostaa perhekuntia. Tulokset osoittavat uuden tutkimuksen potentiaalin ja tarpeellisuuden kohteella, jota on jo tutkittu runsaasti. Aikaisemmissa tutkimuksissa palaneita luita ei ole pidetty yhtä mielenkiintoisina kuin kivirakennelmaa, ja niitä on tällä perusteella jopa haudattu takaisin maahan.
50 000 persialaista sotilasta jätti palaamatta
Persian kuningas Kambyses II valloitti Egyptin 500-luvulla eaa. Vuonna 525 eaa. Kambyses lähetti Herodotoksen mukaan 50 000 miestä tuhoamaan Siwan keitaalla sijainnutta Amunin temppeliä, joka ei suostunut tunnustamaan Kambysesta maan johtajaksi. Herodotoksen mukaan armeija jäi aavikkoa ylittäessään hiekkamyrskyyn, eikä koskaan palannut.
Tarinaa on pidetty myyttinä, mutta italialaisten veljesten Alfredo ja Angelo Castiglionin mukaan kertomus on totta, ja armeija marssi eri reittiä kuin aiemmin on luultu. Heidän mukaansa aavikolta on löytynyt mahdollisiin haudanryöstäjien sekoittamiin joukkohautoihin kuuluneita ihmisjäänteitä, sekä persialainen nuolenkärki ja muita pronssiaseita.
Myös vuonna 1977 persialaisarmeijan jäänteiden kerrottiin löytyneen, mutta tuolloin uutinen paljastui huijaukseksi. Uudemman löydön todenperäisyyttä nakertaa fakta, että Castiglionin veljekset eivät julkaisseet tuloksiaan tieteellisessä artikkelissa vaan filmifestivaaleilla. Samat veljekset myös tuottivat 1970-luvulla viisi kiistanalaista afrikkalaisista heimoista kertovaa pseudodokumentaaria, joissa mässäiltiin verellä ja seksuaalisuudella. Persialaisarmeijan löytymisestä kertovien uutisten levitessä maailmalle Egyptin muinaismuistoista vastaavaana ministerinä toiminut Zahi Hawass julkaisi lehdistötiedotteen, jonka mukaan Castiglionin veljeksillä ei ole ollut tutkimuslupaa Egyptissä, eikä heidän väitteillään ole todellisuuspohjaa.
50 000 mustan surman uhria Lontoossa
Musta surma aiheutti menneiden vuosistatojen aikana laajoja epidemiota, joihin menehtyi miljoonia eurooppalaisia. Kirjallisiin lähteisiin nojaavien arvioiden mukaan yksistään Lontoossa haudattiin 1300-luvulla jopa 50 000 ruton surmaamaa vainajaa (Khan 2004). Suurissa kaupungeissa ruttoon menehtyneitä haudattiin epidemian vuoksi perustetuille hätähautausmaille, joista tunnetuimpiin kuuluu Lontoon East Smithfield (Grainger et al. 2008).
50 000 euroa ja kysymys siitä, kuka löysi Ötzin
Syyskuussa 1991 Ötztalin vuoristosta Italian ja Itävallan rajalta löydetty kalkoliittinen (n. 3300 eaa.) muumio tunnetaan tuttavallisesti Ötzinä. Ötzin löytöpäivänä saksalainen pariskunta Helmut ja Erika Simon olivat palaamassa hiihtomatkalta. Similaun-vuorelta laskeutuessaan he huomasivat sulaneessa lumessa ihmisruumiin ja tekivät havainnostaan ilmoituksen viranomaisille. Aluksi vainajaa luultiin moderniksi vuorella menehtuneeksi kiipeilijäksi, mutta pian muumio paljastui yhdeksi 1990-luvun merkittävimmistä esihistoriallisista löydöistä. Löydön nostattama kohu sai myös aikaan 2000-luvulle jatkuneen sarjan absurdilta vaikuttavia oikeusjuttuja, joissa taisteltiin Ötzin alkuperäisestä löytäjästä ja tälle kuuluvasta löytöpalkkiosta.
Jo 1990-luvulla Simonit vaativat oikeudessa nimittämistään virallisiksi löytäjiksi, ja 300 000 dollarin korvausta. 2000-luvun alussa julkisuuteen astui kaksi muuta henkilöä, jotka väittivät nähneensä muumion vuorella ensin. Slovenialainen näyttelijätär Magdalena Mohar Jarc kertoi pyytäneensä Helmut Simonia ottamaan kuvia Ötzistä, ja sveitsiläinen Sandra Nemeth väitti löytäneensä muumion ensin ja sylkäisseensä tämän päälle, jotta hänen DNA:tansa löytyisi jäänteistä myöhemmin. Erika Simonin mukaan kumpikaan naisista ei ollut löytöpäivänä vuorella. Helmut Simon kuoli vuonna 2004, ja kesällä 2006 oikeus päätti Simonien löytäneen Ötzin ensimmäisenä. Erika Simon oli tuolloin laskenut korvausvaatimustaan 150 000 euroon. Ötzi-museon perustamisesta ja muumion säilyttämisestä aiheutuneet kulut katsottiin kuuluvaksi summaan, joten paikalliset viranomaiset tarjoutuivat maksamaan Erika Simonille näin ollen oikeudenkäyntikuluja maksimissaan 50 000 euroa (Hansen 2013).
Käytetyt lähteet (jutun uutislinkkien lisäksi):
Grainger, I.m Hawkins, D., Cowal, L., Mikulski, R. 2008. The Black Death Cemetery, East Smithfield, London. Museum of London Archaeology Service.
Hansen, P.H. 2013. The Summits of Modern Man: mountaineering after the enlightenment. Harvard University Press, Cambridge, MA.
Harvati, K. 2007. Neanderthals and Their Contemporaries. Henke, W. & Tattersall, I. (eds.) Handbook of Paleoanthropology: Vol III: 1717-1748. Springer, New York.
Iqbal Akhtar Khan, I.A. 2004. Plague: the dreadful visitation occupying the human mind for centuries. Transactions RSTMH (2004) 98 (5): 270–277.
Solecki, R.S. 1975. Shanidar IV, a Neanderthal Flower Burial in Northern Iraq. Science 28 Nov. 1975: 190 (4217): 880-881.
Sommer, J.D. 1999. The Shanidar IV ”Flower Burial”: a Re-evaluation of Neanderthal burial ritual. Cambridge Archaeological Journal, Vol. 9, Issue 01/April 1999: 127-129.
KALMISTOPIIRI 