Cangrande I della Scala (1291–1329) oli yksi keskiaikaisen Veronan merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista ruhtinaista. Hänen hovinsa houkutti oppineita ja taiteilijoita, joukossa myös Jumalaisen näytelmän kirjoittanut Dante Alighieri, jonka mesenaattina Cangrande toimi. Etevänä sotastrategikkona Cangranden onnistui saada haltuunsa suuria alueita Pohjois-Italiassa. Ruhtinas kuitenkin kuoli 38-vuotiaana äkilliseen ripuliin ja oksentamiseen 22. heinäkuuta 1329, pian Trevison kaupungin valtaamisen jälkeen. Aikalaiset epäilivät hänen tulleen myrkytetyksi, mutta vasta 700 vuotta hallitsijan kuoleman jälkeen kuolinsyytä on voitu tutkia tarkemmin.
Helmikuussa 2004 Veronan Santa Maria Antiquan kirkossa sijaitseva Cangranden hauta avattiin paleopatologista tutkimusta varten. Kivisessä sarkofagissa ruhtinaan jäännökset olivat muumioituneet, joten ne olivat säilyneet hyvässä kunnossa. Noin 170 cm pitkä ruumis oli hautausta varten puettu vaatteisiin ja kiedottu silkkitekstiileihin.
Tietokonetomografia (TT) ja röntgentutkimus paljastivat ruhtinaan ruokatorvessa oksennusta, kyynärpäissä ja lantiossa kulumia, ja sisäelimissä mahdollisia merkkejä tuberkuloosista ja kirroosista. Vatsan TT-kuvaus paljasti suolistossa ulosteiden jäänteitä, joten niistä otettiin näyte siitepölytutkimusta varten. Siitepölytutkimuksessa ulosteessa havaittiin kamomillaa ja mulperia, sekä tutkijoiden yllätykseksi myös erittäin myrkyllistä sormustinkukkaa. Toksikologinen analyysi vahvisti siitepölytutkimuksen tuloksen, sillä sekä ulosteessa että maksassa oli myrkyllisiä pitoisuuksia digoksiinia ja digitoksiinia, jotka ovat sormustinkukan sisältämiä aineita. Kukasta uutettua nestettä on mitä ilmeisimmin annettu Cangrandelle suun kautta, luultavasti suolistovaivojen lääkinnän varjolla.
Kirjallisten lähteiden mukaan Cangranden kuolemaa edelsi oksentelu ja ripuli sekä kuume, jonka hän oli saanut muutama päivä aikaisemmin juotuaan saastuneesta lähteestä. Vatsaoireet sopivat kuitenkin sormustinkukan aiheuttamaan myrkytystilaan. Sitä, kuka myrkytyksen takana olisi voinut olla, ei voi varmuudella tietää. Cangrandesta oli tullut hallitsija veljensä kuoleman jälkeen, joten veljenpojilla olisi ainakin ollut motiivi murhaan. Cangranden veljenpojasta Mastinosta tulikin setänsä seuraaja tämän kuoleman jälkeen. Mastino myös hirtätti Cangranden hovilääkärin, mikä lisäsi paikallisten epäilyjä mahdollisesta vilunkipelistä. Toisaalta muiden kaupunkivaltioiden, esimerkiksi Venetsian tai Milanon, hallitsijat ovat saattaneet olla huolissaan Cangranden kasvavasta vallasta, ja siksi järjestää myrkytyksen.
Teksti: Ulla Moilanen
Lähteet:
Fornaciari, G. et al. 2015. A medieval case of digitalis poisoning: the sudden death of Cangrande della Scala, lord of verona (1291-1329), Journal of Archaeological Science, 54, February 2015: 162–167.
Fornaciari, G. et al. 2007. The mummy of Cangrande Della Scala Lord of Verona (1291–1329): A case of Medieval acute Digitalis intoxication. Mummies and Science. World Mummies Research, Proceedings of the VI World Congress on Mummy Studies, Lanzarote 19-24 February 2007: 371-377.
KALMISTOPIIRI 