Inuittien 1800-luvulla asuttama Sadlermiutin asuinpaikka sijaitsi Kanadan arktisella alueella Nunavutin territoriossa, Southamptonin saaren eteläosassa. Sadlermiutin asukkaat luetaan toisinaan paleoeskimoihin kuuluneen Dorsetin kulttuurin (yleensä 500 eaa.-1500 jaa.) viimeisimpiin edustajiin. Sadlermiutin asukkaista tiedetään melko vähän. Ryhmä eli eristyksissä muista inuiteista, ja he kuolivat kulttuurisesti sukupuuttoon erilaisten tartuntatautien johdosta 1900-luvun alussa.
Kanadan historiallisen museon tutkijat ovat yli vuosikymmenen ajan käyneet läpi Nunavutin ihmisjäänteitä, sillä niitä ollaan palauttamassa takaisin osana territorion repatriaatioprosessia. Tämä tarkoittaa, että kaikki museokokoelmiin territoriosta kerätyt inuittien jäänteet palautetaan takasin alkuperäiskansojen edustajille. Ennen tätä tutkijat kuitenkin haluavat saada aineistosta mahdollisimman paljon tietoa.

Sadlermiutista kaivettiin 1950-luvulla naisen kallo, jonka molemmilla puolilla on reikiä. Niitä pidettiin aluksi ampuma-aseen jättäminä, mutta vammojen sijainnin vuoksi tämä vaikutti epätodennäköiseltä. Sadlermiutin eristyneisyydestä johtuen vammaa saattoi tuskin pitää ihmistekoisena, joten sitä alettiin tutkia tarkemmin.
Kalloa oli vaikea tutkia sen haurauden vuoksi, joten siitä tehtiin kolmiulotteinen malli, joka liitettiin Idahon yliopiston Virtual Zooarchaeology of the Arctic -projektin tietokantaan. Mallinnoksen ansiosta vammoja oli mahdollista tutkia kajoamatta itse kalloon, ja traumoja pystyttiin myös helposti vertailemaan eläinten jättämiin jälkiin. Lopulta havaittiin, että jäljet täsmäsivät jääkarhun hampaiden kanssa. Naisen kimppuun hyökännyt karhu on todennäköisesti ollut aikuisen jääkarhunaaraan kokoinen. Koska naisen jäännökset löytyivät asuinpaikalta, hänet on ilmeisesti pelastettu jääkarhun hampaista. Nainen on kuitenkin kuollut vammoihinsa, minkä jälkeen hänet on peitetty eläinten nahoilla.

Vaikka tutkimuksessa on toisaalta kyse vain pienestä yksityiskohdasta, tulos kertoo kuitenkin huonosti tunnettujen Sadlermiutien elämästä. Tutkimus on myös oiva osoitus digitaalisen teknologian mahdollisuuksista, sillä digitaaliset aineistot helpottavat eri puolilla maailmaa toimivien asiantuntijoiden konsultoimista.
Tutkimuksesta on julkaistu tieteellinen artikkeli Pohjois-Amerikan Arktisen Instituutin Arctic-julkaisusarjassa:
Ryan et al. 2014. Identification of a Pre-Contact Polar Bear Victim at Native Point, Southampton Island, Nunavut, Using 3D Technology and a Virtual Zooarchaeology Collection. Arctic, Vol. 67, No 4 (2014). DOI: http://dx.doi.org/10.14430/arctic4429