Ulla Moilanen
Perun rannikon esikolumbiaanisessa Moche-kulttuurissa (100 eaa.– 800 jaa.) valmistettiin yksityiskohtaisia keramiikka-astioita. Astioiden muotoilussa voi erottaa yhdeksän erilaista pääkategoriaa, mutta koristelun teemat ovat poikkeuksellisen monipuolisia. Kannuihin ja vaaseihin on kuvattu realistisesti erilaisia eläimiä ja lintuja, viljelykasveja sekä ihmishahmoja: hallitsijoita, sotureita, jumaluuksia, mutta myös epämuodostuneita ja luurankomaisia hahmoja. Viime aikoihin saakka astioita on pidetty löytöpaikkojen mukaan ensisijaisesti hauta-antimina. Taidokkaasti valmistettua keramiikkaa on uskottu käytetyn kaikkien yhteiskuntaluokkien hautalahjoina, ja se on voinut toimia osoituksena kulttuurin sosiaalisesta identiteetistä: Moche-kansaan kuuluneet vainajat ovat saaneet hautaansa oman heimon valmistamia astioita.
Astioissa on kuitenkin havaittu kulumia ja jälkiä korjauksesta, mikä osoittaa, että niitä ei ole valmistettu yksinomaan hauta-antimiksi. Keramiikkaa on löytynyt myös asuinpaikkojen kaivauksissa, joten ainakin osa niistä on ollut käyttöastioita. Osa on silti voitu valmistaa vain hautausrituaalia varten. Erityisesti tietyt astiamuodot ja naturalistinen koristelu on voitu varata hautauskäyttöön tai eliitin rituaaleihin. Keskisellä Moche-periodilla astioihin ilmestyvät seksuaaliset kuva-aiheet, jotka esittävät masturbaatiota, fellaatiota ja anaaliyhdyntää. Koristelun merkityksistä on erilaisia käsityksiä, mutta yleisesti astioiden kuvaamaa erotiikkaa pidetään vain näennäisenä, ja sen uskotaan sisältävän paljon symboliikkaa.

1960-luvulla esitetyn teorian mukaan eroottisten astioiden tarkoituksena oli toimia syntyvyyden säännöstelyn välineenä ja ehkäisyvalistuksena. Rafael Larco Hoyle (1965) ehdotti astioiden näyttävän esimerkkiä siitä, miten seksistä voi nauttia ilman pelkoa jälkeläisistä. Näennäinen nekrofilia, luurangon kanssa seksin harrastaminen, olisi voinut toimia varoituksena miehille liiallisen seksin vaaroista. Molempia näkemyksiä ohjaa kuitenkin länsimainen käsitys synnistä ja rangaistuksesta, ja tulkintaa tulisikin pyrkiä hakemaan astioita valmistaneen kulttuurin näkökulmasta. Astioiden ikonografista analyysia on sittemmin verrattu Moche-kulttuurin hautaustapoihin ja keskuspaikkojen rituaaleihin. Niiden perusteella on esitetty, että kulttuurin uskontoa määritti esi-isien palvonta, johon liittyi uudistuminen ja hedelmällisyys. Myös lukuisia muita tulkintoja on esitetty viimeisen vuosikymmenen kuluessa.
Joan M. Geron (2004) mielestä astioissa ei kuvata fyysistä nautintoa tai lisääntymistä, vaan käänteistä hedelmällisyyttä, jonka tarkoituksena on ollut korkea-arvoisen vainajan poliittisen ja uskonnollisen auktoriteetin säilyttäminen kuoleman jälkeen. Hänen mukaansa astiat voisivat toimia valtasuhteiden metaforana, sillä niissä kuvataan dominanssia ja alistumista. Hahmojen välinen seksi vaikuttaakin jossain määrin hierarkkiselta.


Keramiikasta esitetyt tulkinnat ovat spekulatiivisia, sillä konkreettista arkeologista aineistoa Moche-kulttuurista on olemassa suhteellisen vähän. Varhaisimpien tutkimusten mukaan yhteisöjen eri jäsenet on haudattu samalla tavalla riippumatta iästä, sukupuolesta tai sosiaalisesta asemasta. Myöhemmissä tutkimuksissa on havaittu, että hautaustavat ovat huomattavasti moninaisempia, ja niiden kirjo lisääntyy kulttuurin viimeisten vuosisatojen aikana. Vatsallaan, huolimattomasti haudatut vainajat osoittavat Moche-kulttuurissa harjoitetun ihmisuhrausta. Hautoja on myös aktiivisesti avattu ja esi-isien luita on käsitelty sekundaarisissa rituaaleissa.
Seksuaalissävytteisiä astioita on löytynyt statukseltaan korkea-arvoisina pidettyjen henkilöiden haudoista, joissa astiat ovat voineet symboloida ihmisuhreja. Rituaalisiin merkityksiin voi viitata myös se, että naturalistisesta kuvauksesta huolimatta astioissa esitetään yliluonnollisia asioita: ihmisten ja eläinten sekamuotoja sekä luurankomaisia eläviä kuolleita. Seksuaalisten kanssakäymisten lisäksi astioissa on kuvattu sotaa, ihmisuhrausta ja hautausrituaaleja. Merkittävä osa naturalistisista astioista on löydetty haudoista, joten tulkintoja voi hakea myös hautausrituaalien toiminnoista.


Steve Bourgetin (2006) mukaan astioiden seksuaalissävytteinen muotoilu symboloi abstrakteja kosmologisia toimintoja: siirtymää eläville ja kuolleille varattujen maailmojen välillä sekä vaihtokauppaa elävien ja esi-isien henkien välillä. Tämä vaihtokauppa on varmistanut maailmankaikkeuden tasapainon, jonka ylläpito on kuulunut yhteisön johtajille ja uskonnollisille merkkihenkilöille. Ideologiaan on liittynyt huoli sekä koko yhteisön jatkuvuudesta että vallanpitäjien suvun jatkumisesta. Osa astioista on kaksiosaisia, ja niissä täyttö on tapahtunut naisen kautta ja kaataminen miehen kautta. Bourgetin mukaan tällainen astia symboloi sitä, että yhteiskunta vaatii vastakkaisia entiteettejä toimiakseen. Näin ollen astioissa kuvattu seksuaalinen akti ilmentäisi dualismia. Kosmos ja sen osat ovat kahdessa osassa ja maailma muodostuu yhteen kuuluvista pareista, kuten elämästä ja kuolemasta, yöstä ja päivästä, tai merestä ja vuorista. Astioissa voi mahdollisesti nähdä myös metafyysisen transformaation, jossa kuolleesta tulee elävä esivanhempi.

Yksinkertaisin tulkinta astioille on hedelmällisyysmagiikka. Moche-kulttuurin pääasiallinen elinkeino oli viljely, jota ylläpidettiin kastelujärjestelmien avulla. Kenties Mochet uskoivat, että ihmisten lisääntyminen oli kosmosta tasapainottavaa toimintaa, joka vahvisti myös satoon liittyvää tuottoa ja varmisti onnistuneen sadonkorjuun. Vai olisiko astioilla sittenkin voinut olla omana aikanaan myös viihdearvoa?
Käytetyt lähteet:
Bernier, H. 2000. Moche Decorated Ceramics. Heilbrunn Timeline of Art History. The Metropolitan Museum of Art, New York.
Bourget, S. 2006. Sex, Death and Sacrifice in Moche Religion and Visual Culture. University of Texas Press.
Chicoine, D. 2011. Death and Religion in the Southern Moche Periphery: Funerary Practices at Huambacho, Nepeña Valley, Peru. Latin American Antiquity 22 (4): 525-548.
Donnan, C.B. & Mackey, C.J. 1978. Ancient Burial Patterns of the Moche Valley, Peru. University of Texas Press.
Gero, J.M. 2004. Sex Pots of Ancient Peru: Post-Gender Reflections. Oestigaard, T., Anfinset, N. & Saetersdal, T. (eds.) Combining the Past and the Present: Archaeological Perspectives on Society. BAR International Series 1210: 3-22.
Kulmar, T. 1999. The Deity of Dky: One Way to Interpret the Moche Iconography. Folklore, Vol. 10: 57-67.
Larco Hoyle, R. 1965. Checcan. Nagel.
Mathieu, P. 2003. Sex Pots: Eroticism in Ceramics. Rutgers University Press.
Millaire, J-F. 2002. Moche burial patterns: an investigation into prehispanic social structure. Archaeopress.
Millaire, J.-F. 2004. The Manipulation of Human Remains in Moche Society: Delayed Burials, Grave Reopening, and Secondary Offerings of Human Bones on the Peruvian North Coast. Latin American Antiquity Vol. 15, No. 4 (Dec., 2004): 371-388.
Toyne, J.M. et al. 2014. Residential histories of elites and sacrificial victims at Huacas de Moche, Peru, as reconstructed from oxygen isotopes. Journal of Archaeological Science, Vol. 42, Feb. 2014: 15–28
Voss, B.L. 2006. Sexuality in Archaeology. Nelson, S.M. (ed.) Handbook of Gender in Archaeology: 365-400. AltaMira Press.
Weismantel, M. 2008. Moche Sex Pots: Reproduction and Temporality in Ancient South America. American Anthropologist, Vol. 106, Issue 3: 495–505.