”Egtvedin tyttö” on vuonna 1921 Egtvedistä, Tanskasta, löydetty pronssikautinen vainaja. Noin 16-18 –vuotiaana kuollut nuori nainen oli haudattu turpeesta rakennettuun hautakumpuun tammiarkussa, johon oli ensin asetettu naudan nahka. Nainen oli puettu kyynärpäihin ulottuvaan paitaan sekä villanaruista koostuvaan hameeseen, jonka vyöhön liittyi suuri spiraaleilla koristeltu pronssikiekko. Naisen vasemman jalan vieressä oli kangasmytty, joka sisälsi 5-6 –vuotiaan lapsen polttohautauksen. Naisen pään viereen oli asetettu pieni koivuntuohesta valmistettu rasia, jossa oli mm. pronssineuloja sekä hiusverkko. Haudassa oli myös astia, jossa oli jäänteitä oluen tapaisesta juomasta. Ennen arkun sulkemista vainaja oli peitetty villahuovalla, jonka päälle oli asetettu kukkivaa siankärsämöä. Kukat osoittavat, että hautaus tehtiin kesällä, ja tammiarkun puu on dendrokronologisen ajoituksen mukaan kaadettu kesällä 1370 eaa.
Aikojen kuluessa hautakummun hapan turve muodosti arkun ympärille ohuen rautakerroksen, joka päästi sadevettä sisään, mutta ei ulos arkusta. Happamat, hapettomat ja kosteat olosuhteet johtivat luiden maatumiseen, mutta säilyttivät vainajan hiukset ja kynnet, osan aivoista sekä vaatteet.
Uusien bio- ja geokemiallisia menetelmiä hyödyntävien tutkimusten mukaan Egtvedin tyttö ei ole ollut kotoisin paikakkunnalta, johon hänet on haudattu. Naisen hiukset ovat olleet noin 23 cm pitkät. Koska hiukset kasvavat noin senttimetrin kuussa, voidaan hiusten avulla tutkia naisen elämää kahden kuolemaa edeltäneen vuoden ajalta. Ensimmäisten ja toisten poskihampaiden kiille mineralisoituu varhaislapsuudessa, eikä muutu sen jälkeen. Siitä syystä poskihampaissa säilyy tietoa henkilön varhaisimmista vaiheista.
Egtvedin tytön tutkimuksissa hyödynnettiin hapen, lyijyn ja strontiumin isotooppeja, jotka kertovat henkilön syömän ravinnon koostumuksesta sekä maantieteellisestä alueesta, jolla henkilö on elänyt. Tulosten mukaan nainen syntyi ja vietti lapsuutensa kaukana Tanskan nykyisistä rajoista. Hänen hiuksensa, poskihampaansa ja peukalonkyntensä paljastavat hänen myös matkustaneen pitkiä matkoja kahden viimeisen elinvuotensa aikana. Myös naisen haudassa oleva vaatetus sekä härännahka ovat peräisin Tanskan nykyisten rajojen ulkopuolelta, kuten myös polttohaudattu lapsi.
Isotooppien ja arkeologisen esineistön perusteella Egtvedin tyttö on todennäköisimmin viettänyt varhaislapsuutensa Lounais-Saksassa Schwarzwaldin alueella. Sekä Tanska että eteläinen Saksa olivat pronssikautisia valtakeskuksia. Kenties kysessä on ollut strategisten liittolaisuussuhteiden solmimiseen tähtäävä avioliitto etelästä kotoisin olevan tytön ja tanskalaisen päällikön välillä. Nuoren naisen tekemät pitkät matkat olisivat voineet tapahtua syntymäkodin ja uuden kodin välillä. Tiedetään, että nainen syntyi kaukana ja muutti alueelle, joka voi olla nykyistä Tanskaa. Sitten hän on jälleen matkustanut kauas, mahdollisesti synnyinkotiinsa, jossa hän vietti suurimman osan elämänsä viimeisestä puolesta vuodesta. Sitten hän matkusti jälleen pohjoiseen, mutta luultavasti kuoli pian Egtvediin saapumisensa jälkeen.
Tutkimus osoittaa pronssikautisten yksilöiden liikkuvuuden olleen sujuvaa ja nopeaa. Pitkien matkojen taittaminen on sujunut parhaiten veneellä, jolla myös nuori nainen lienee matkannut.
Tutkimus on julkaistu Open Access –muodossa Scientific Reports –sarjassa. Lue lisää:
Frei et al. 2015. Tracing the dynamic life story of a Bronze Age Female. Scientific Reports 5, Article number: 10431.
KALMISTOPIIRI 