Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Reenpää –luento järjestettiin tänä vuonna jo kuudennentoista kerran. Helsingin yliopiston fysiologian professorin elämäntyötä kunnioittavaan luentosarjaan oli kutsuttu puhumaan maailmankuulu paleoantropologi Richard Leakey. Puheenvuoro keräsi salin täydeltä kuulijoita, mukaan lukien presidentti Martti Ahtisaaren puolisoineen.
Richard Leakeyn kaltaisen huippututkijan saaminen Suomeen mahdollistui, kun Helsingin yliopisto aloitti muutama vuosi sitten yhteistyön Leakeyn perheen perustaman Turkana Basin Instituten kanssa. Richard Leakey kutsuttiin Yrjö Reenpää –luennolle, jossa hän puhui 6. toukokuuta 2015 otsikolla 50 years of African origins as both researcher and observer. Luento keskittyi vahvasti juuri Leakeyn omaan elämään ja uraan.
Richard Leakeyn vanhemmat Mary ja Louis Leakey olivat antropologian uranuurtajia, jotka tekivät elämäntyönsä Keniassa Olduvain rotkon alueella ja löysivät työskennellessään useita tärkeitä ihmisen esi-isien jäänteitä. Leakey kertoikin puheessaan hieman humoristiseen sävyyn lapsuudestaan, jonka keskeisenä osana oli kulkea tiedevanhempien mukana lähes ikuisesti jatkuvilla, pölyisillä kenttämatkoilla. Lisäksi hän puhui keskeytyneistä opinnoistaan ja siitä, miten hän ei olisi koskaan uskonut todella päätyvänsä työskentelemään paleoantropologian parissa, sillä hän oli kokenut vanhempiensa työn erittäin tylsäksi ja epämiellyttäväksi seurattuaan sitä sivusta lapsesta asti. Lukuisten sattumien kautta hän kuitenkin päätyi kerta toisensa jälkeen kenttätöihin ja osallistui jo nuorena merkittäviin kaivauksiin. Vuonna 1967 alkaneiden Kibishin muodostuman tutkimusten aikana Leakey löysi kallofossiilin. Hänen vanhempansa eivät juurikaan innostuneet asiasta, sillä kallo kuului Homo sapiensille. Myöhemmissä ajoitustutkimuksissa selvisi kuitenkin, että kyseessä on todennäköisesti vanhin koskaan löydetty nykyihmisen kallo, iältään noin 190 000 vuotta (McDougall et al. 2005).
Richard Leakeyn hyvin alkanut oma tutkijanura innosti hänet jatkamaan yhdessä vaimonsa, professori Meave Leakeyn, kanssa tutkimuksia ihmislajin kehityksestä. Yksi merkittävimmistä löydöistä on tähän saakka täydellisin varhainen ihmisen esi-isän Homo ergasterin fossiili ”Turkanan poika”, joka löytyi vuonna 1984.
Leakey puhui myös teemoista, jotka voisivat nousta paleoantropologian kannalta merkittäviksi tulevaisuuden tutkimuskohteiksi. Yhä edelleen kaivataan vastauksia kysymyksiin siitä, milloin kahdella jalalla kulkeminen on kehittynyt, ja millaiset tekijät ovat johtaneet kiviesineiden valmistamiseen tai kielen kehittymiseen. Tällä hetkellä yksi tutkimusaiheista on se, näkyykö työkalujen käyttökyky jotenkin aivoissa. Tätä tutkitaan parhaillaan yhdessä anatomian alan tutkijoiden ja käyttäytymistieteilijöiden kanssa. Luennon lopuksi Leakey vastaanotti mitalin elämäntyöstään, ja hänen vaikutuksensa yleisöön sai konkreettisen ilmentymän ihmisten pyrkiessä kuvaamaan ja pyytämään idoliltaan nimikirjoituksia.
Turkana Basin Institute
Keniaan perustettiin 2000-luvun puolivälissä Turkana Basin Institute tukemaan ja mahdollistamaan paleoantropologian monitieteellinen tutkimus siellä, missä tärkeät löydötkin sijaitsevat. Tieteellisen tutkimuksen lisäksi instituutin toimintaan kuuluu lähialueilla kiertävä sairaanhoitajan auto, joka tarjoaa terveyspalveluita alueella, jonka asukkailla ei muuten ole pääsyä lääkäriin. Leakey korostikin puheessaan myös tieteen yhteiskuntavastuuta sanomalla, että on tärkeää etteivät tutkijat mene Keniaan vain ottaakseen sieltä fossiileja ja jättämättä jälkeensä jotakin paikallisia hyödyttävää. Hän myös korosti ihmislajin afrikkalaista alkuperää positiivisena asiana, jota voidaan hyödyntää opetuksen, median ja kasvatuksen avulla kolonialistisen historian aiheuttamien ongelmien korjaamisessa. Tieteen yhteiskuntavastuuseen voi nähdä kuuluvan myös luonnonsuojelun; Leakey on ollut mukana perustamassa Kenian luonnonsuojeluvirastoa sekä WildlifeDirect-luonnonsuojelujärjestöä. Leakey on puhunut myös voimakkaasti erityisesti ihmisapinoiden, norsujen ja sarvikuonojen suojelemisen puolesta.
Meave Leakey
Seuraavana päivänä Richard Leakeyn vaimo, professori Meave Leakey, piti puheen Kumpulan kampuksella. Meaven luento painottui tutkimukseen, ja sen keskiössä oli Leakeyn perheen merkittävimpien löytöjen vaikutus ihmisen alati muuttuvaan sukupuuhun. Meave pohjusti luentoaan kertomalla, kuinka hän päätyi työskentelemään Richardin kanssa. Meave oli alkujaan kiinnostunut meribiologiasta, mutta koska alalla työllistyminen valmistumisen jälkeen ei ollut helppoa, hän valitsi toisen tien. Pian hän olikin lennolla Keniaan, kohti Tigoni Primate Research Centreä, kädellisten tutkimuskeskusta. Siellä hän keräsi materiaalia eläintieteen tohtorintutkintoa varten, ja väiteltyään hän sai Richardilta kutsun tämän tutkimustiimiin. Sen jälkeen loppu on, Meaven sanoin, historiaa.
Meave ja Richard aloittivat tutkimuksensa paleoantropologian parissa aikana, jolloin teoria ihmisen afrikkalaisista juurista ei ollut vielä yleisesti hyväksytty. 1960-luvun kuluessa tieto ihmisen esivanhempien vaiheista alkoi vähitellen muuttua, vaikka ihmisen sukupuu näyttäytyikin vielä kovin suppeana. Tiedettiin kuitenkin, että ihminen kehittyi Afrikassa, ja hominidien sukupuuhunkin oli löytynyt jo viisi lajia.
Tarinat Meaven ja Richardin yhteisistä kenttäseikkailuista ovat kuin suoraan elokuvista, aina kameliratsastuksista leirillä vieraileviin leijoniin. Meave kertoi Richardia tarkemmin myös Turkanan poikaan liittyvästä tutkimuksesta. Turkanan poika kuului ensimmäiseen ihmislajiin (Homo ergaster), joka levittäytyi Afrikan ulkopuolelle 1,8 miljoonaa vuotta sitten, ja nyt tutkijoilla oli edessään ensimmäistä kertaa sekä luuranko että kallo, joiden avulla tutkia ergasterin elämää. Luita olikin siistimässä kokonainen tiimi, joista jokainen henkilö oli erikoistunut eri luuston osaan.
Ihmisen sukupuuta täydentäessään Meave kyllästyi aikaisempiin tutkimusaiheisiinsa, ja lähti etsimään uusia haasteita. Hän ei suostunut uskomaan, että Australopithecus afarensis olisi ainoa linkki koko ihmislajin kirjoon. Vuonna 1995 hän olikin löytämässä Turkanajärven rannalla sijaitsevan Kanapoin hankalasta maastosta uuden homininilajin kalloa ja jalan luuta. Kyseessä oli Australopithecus anamensis, joka ei kuitenkaan osoittautunut sapiensin suoraksi esivanhemmaksi. Myöhemmin Meave siirtyi tutkimaan geologisesti hieman nuorempaa paikkaa, Lomekwia, josta vuonna 1999 paljastui rikkinäinen yläleuka. Vaikka leuassa oli afarensiksen piirteitä, ei se enää koottuna muistuttanut sitä. Löydön edustama laji nimettiin Kenyanthropus platyopsiksi, kenianesi-ihmiseksi, ja se ajoittuu 3,5 miljoonan vuoden taakse. Lajin edustajalla on hieman litteämpi naama kuin Australopithecusilla, mikä saattaisi viitata siihen, että kyseessä on ihmisen suora esivanhempi.
Vuonna 2000 Meave päätti palata Turkanajärven itäpuolelle. Pian löytyikin uusi kallo, ja vuonna 2008 Turkana Basin Instituutin kenttäkurssilainen löysi hampaita, joiden yhteydessä oli säilynyt vähän leukaa. Vuonna 2009 löydettiin vielä pala alaleukaa, joka koottuna muistutti huomattavasti Lomekwiasta löydettyä yläleukaa. Lukuisten Leakeyn perheen ja muiden tutkijoiden tekemien löytöjen myötä Afrikan hominideja tunnettiin vuonna 2013 jo 14. Meave alleviivasikin Richardin sanomaa fossiilien lukumäärästä, joka ei ainakaan tule vähenemään tulevaisuudessa. Tutkijoiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja monista vielä nykyisin tuntemattomista paikoista tulee tutkittuja, jolloin fossiilienkin lukumäärä kasvaa. Meave ennusti, että seuraavan 30 vuoden kuluessa ihmisen sukupuu tulee muuttumaan dramaattisesti.
Tutkimukset jatkuvat myös vuonna 2015, ja uusia ”puuttuvia linkkejä” etsitään jatkuvasti. Meave puhui myös maailman muuttumisesta. Geenitekniikan tarkentumisen myötä DNA-tutkimusta on kyetty hyödyntämään myös ihmisen juuriin liittyvissä kysymyksissä, sillä genetiikka mahdollistaa ihmisen alkukodin ja kuljettujen reittien tarkastelun uudella tavalla. Turkana Basin Instituutissa kommunikoidaan puhelinten, kämmentietokoneiden ja Ipadien avulla, ja paikkatietoa soveltavat GPS- ja GIS-teknologia ovat muovanneet tiedon käsittelyä ja tallentamista. Kenttätöiden perusperiaatteet ovat kuitenkin säilyneet samanlaisena, kuin Richardin vanhempien aikaan 1930-luvulla. Ainoa keino löytää fossiileita on vieläkin kävely ja maaston tutkiminen.
Luennon lopuksi myös Meave halusi kiinnittää huomiota luonnonsuojelullisiin asioihin. Jatkuvasti kasvava teknologia ei kulje käsikkäin maapallon suojelun kanssa. Maapallon elämä on 3,5 miljardia vuotta vanha, mutta Homo sapiens on ollut täällä vasta 200 000 vuotta. Meaven mukaan lajillemme ominaisten ”viisaiden aivojemme” tulisikin lyöttäytyä yhteen ja keksiä ratkaisu, jolla huonosti kohdeltu maapallo saadaan pelastettua.
Teksti: FM Heli Etu-Sihvola – Turun yliopisto, HuK Sofia Paasikivi – Turun yliopisto & Nelli-Johanna Saari – Helsingin yliopisto
Osoitteessa http://africanfossils.org/ voi tutustua Turkana Basin Instituten virtuaaliseen paleontologian laboratorioon, josta on mahdollista esimerkiksi ladata 3D-malleja fossiileista.
Lähteet:
Leakey, R. 2015. 50 years of African origins as both researcher and observer. Yrjö Reenpää -luento, 6.5.2015, Helsingin yliopisto
Leakey, M. 2015. Surprises from the Past. Biosynteesi -luento, 7.5.2015, Helsingin yliopisto
McDougall, I., Brown, F.H. & Fleagle, J.G. 2005. Stratigraphic placement and age of modern humans from Kibish, Ethiopia. Nature 433 (7027): 733–736.
KALMISTOPIIRI 