Miten korreloivat varhainen voimakas pituuskasvu ja viisaudenhampaiden puhkeaminen?

Miten korreloivat varhainen voimakas pituuskasvu ja viisaudenhampaiden varhainen puhkeaminen? – Lukijan kysymys

Aikuisiän pituutta pystyy ennustamaan jo 6–10-vuotiaiden pituuden, kasvunopeuden ja pysyvien hampaiden puhkeamisiän perusteella muutaman sentin tarkkuudella (Filipsson ja Hall 1975). Ihmissuku on kuitenkin harvinaisen monimuotoinen pituuden suhteen, ja yleensä puhutaan niin sanotusta kasvun ja kehityksen plastisuudesta, minkä uskotaan liittyvän kykyyn sopeutua vaihteleviin ympäristöolosuhteisiin (Bogin 1999). Se taas tarkoittaa, että vaikka voimakkaalla pituuskasvulla ja pysyvien hampaiden varhaisella puhkeamisella on yhteys toisiinsa, ei kaikkea vaihtelua voi ennustaa. Siksi pituusennusteet saattavat olla populaatiokohtaisia.

Esimerkiksi pygmeihin kuuluva afrikkalainen baka-heimo eroaa muista läheisistä heimoista varsinkin varhaislapsuuden kasvupyrähdyksen lyhyydessä (syntymän jälkeinen kasvupyrähdys päättyy jo kahden vuoden iässä). Lyhyen kasvupyrähdyksen seurauksena myöhemmät kasvupyrähdykset alkavat aiemmin, mutta seuraavat muuten samaa mallia kuin muut populaatiot. Bakoilla niin tyttöjen kuin poikien toinen poskihammas puhkeaa jo noin 10 vuoden iässä, kun muutoin tämä tapahtuu keskimäärin 11-12 –vuotiaana (AlQahtani et al. 2010). Toisin sanoen, baka-heimon keskuudessa varhainen (ei niinkään voimakas, pitkävartisuuteen johtava) pituuskasvu ja hampaiden puhkeaminen korreloivat vahvasti keskenään, mutta hampaiden puhkeaminen on silti itsenäinen muista ’elämänhistoriatekijöistä’ (varhaislapsuuden, murrosiän, yms. ajoittumisesta). (Ramirez Rozzi 2016)

Hampaiden puhkeaminen on varsinkin evoluutiotutkijoiden parissa suosittu aihe, sillä se antaa vihjeitä elämänkaaren muutoksiin. Sen tutkiminen kuitenkin tapahtuu lähinnä elävissä populaatioissa, joissa yksilöiden kehitystä kyetään seuraamaan vuosien ajan. Arkeologinen ihmisaineisto on tällä hetkellä kasvututkimuksen kannalta niin sanottu poikkileikkausaineisto, sillä yksilöstä on saatavilla ainoastaan kuolemanaikainen tieto. Tällöinkin on mahdollista muodostaa pituuskäyräarvioita, mutta vain populaatiotasolla ja vain jos aineisto on tarpeeksi suuri (ts. tarpeeksi yksilöitä jokaisessa ikäryhmässä). Tieteenala kehittyy kuitenkin jatkuvasti, joten tulevaisuudessa on kenties mahdollista kerätä pitkittäisaineistoa jopa kuolleesta yksilöstä. Niin sanotut Harrisin linjat (luissa esiintyvät poikittaiset kasvulinjat) saattavat mahdollistaa yksilöiden kasvupyrähdysten seuraamisen, (Maaranen 2017) mutta tätä teoriaa ei ole tutkittu (saati testattu) vielä riittävästi.

Vastaus: Tohtorikoulutettava, MSc Nina Maaranen – Bournemouth University

———

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia aikaisempiin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Kirjallisuus:

AlQahtani, S. J., Hector, M.P. ja Liversidge, H. M. (2010) Brief communication: The London atlas of human tooth development and eruption, American Journal of Physical Anthropology, 142(3), pp. 481–490.

Bogin, B. (1999) Patterns of human growth. Cambridge: Cambridge University Press.

Filipsson, R. ja Hall, K. (1975) Prediction of adult height of girls from height and dental maturity at ages 6-10 years, Annals of Human Biology, 2(4), pp. 355–363.

Maaranen, N. ja Salo, K. (2017) Harris lines as an indicator of growth – Findings from Finnish archaeological sites of Porvoo, Renko and Hamina, konferenssissa: Stressed Out: Debunking the stress myth in the study of archaeological human remains, UCL Institute of Archaeology, London, United Kingdom.

Ramirez Rozzi, F. (2016) Diversity in tooth eruption and life history in humans: illustration from a Pygmy population, Scientific Reports, 6.