Ulla Moilanen
Öölannin saarelta, Ruotsista, tunnetaan parikymmentä kehälinnoitusta, jotka ajoittuvat roomalaisajalta kansainvaellusajalle (noin vuosien 200–550 välille). Suurin osa linnoituksista sijaitsee Öölannin sisäosissa, ja ainoan poikkeuksen muodostaa itärannikolle aivan rannan tuntumaan rakennettu Sandby borg. Kehälinnojen rakentamisen syistä on esitetty erilaisia teorioita. Esimerkiksi 1950-luvulla ehdotettiin, että saarelaiset olisivat suojautuneet mereltä saapuvilta soturijoukoilta, jotka olisivat lopulta väkivalloin ottaneet saaren haltuunsa. Toisen näkemyksen mukaan rannikolla sijaitsevaa Sandbyn muinaislinnaa ei olisikaan rakennettu mereltä tulevaa valloittajaa vastaan, vaan rakentajat olisivat itse olleet muualta tulleita merirosvoja, joiden suojana ja tukikohtana linnoitus olisi voinut toimia (Andersson 2015). Sandbyn läheltä ei kuitenkaan ole löytynyt merkkejä muinaisesta satamasta. Vaikka teoria laajamittaisesta valloittajien aallosta on nykyisin hylätty, viittaavat Sandbyn löydöt veriseen tapahtumaan, jonka vuoksi paikka autioitui äkillisesti 400-luvulla.
Vuonna 2010 linnoituksella tehtiin geofysikaalisia mittauksia, joiden yhteydessä paikalla havaittiin metallinetsijöiden kaivamia kuoppia. Laittoman aarteenetsinnän pelättiin tuhonneen merkittäviä löytöjä, joten paikalla tehtiin laaja metallinilmaisinkartoitus. Signaalien perusteella alueelta oli vielä mahdollisesti löydettävissä jotakin kiinnostavaa, joten Kalmarin lääninmuseo (Kalmar Läns Museum) järjesti paikalla kaivaustutkimukset seuraavana kesänä. Museo on tämän jälkeen tutkinut paikkaa ensin pienimuotoisemmilla kaivauksilla, ja vuodesta 2016 lähtien laajemmassa, kaksivuotisessa projektissa.
Tutkimusten perusteella linnoituksessa tiedetään olleen 54 taloa, joista on löytynyt arkipäivän elämään liittyviä löytöjä sekä muutamia symbolisia esinekätköjä. Mahdollisesti erikoisin löytö on kuitenkin taloista ja niiden edustoilta löytyneet ihmisjäännökset, joissa on väkivallan merkkejä. Tähän mennessä esiin saadut löydöt sisältävät luita vähintään 26:sta yksilöstä. Clara Alfsdotter et al. käsittelevät luulöytöjä Antiquity-sarjassa vuonna 2018 ilmestyneessä (sekä toisessa, tekeillä olevassa) artikkelissa.
Vainajien ikäjakauma on imeväisikäisistä lapsista vanhempiin aikuisiin. Luissa näkyy sekä terävien että tylppien aseiden jättämiä jälkiä, ja iskut ovat tutkimusten mukaan tulleet pääasiassa takaa päin. Tästä syystä on arveltu, että kyseessä on ollut pikemminkin teloitus kuin tavallinen taistelu. Uhreja ei myöskään koskaan haudattu, vaan ruumiit jätettiin hyökkäyksen jälkeen niille sijoilleen, ja linnoitus hylättiin. Alfsdotterin et al. artikkelissa Sandbyn väkivaltaisesta tapahtumasta käytetään termiä joukkosurma (massacre). Sillä viitataan tapahtumaan, jossa useamman henkilön muodostama joukko surmaa toisen ihmisjoukon, joka ei ole ollut valmistautunut taisteluun.
Neljästä eri rakennuksesta löytyneet luurangot ovat edelleen anatomisesti järjestyksessä, kun taas talojen ulkopuolisilla katualueilla luut ovat ajan kuluessa sekoittuneet. Talosta numero 40 löytyi ainakin yhdeksän ihmisen jäännökset. Osa luurangoista makasi löytöpaikassa vatsallaan ja niissä oli merkkejä tulelle altistumisesta. Joko hyökkääjät sytyttivät talot palamaan tai palo sai alkunsa vahingossa. Hyökkäyksessä on mahdollisesti myös surmattu eläimiä, mihin viittaavat taloista löytyneet lampaiden ja koirien jäännökset. Talossa numero 52 vanhempi aikuinen mies makasi vatsallaan keskuslieden päällä. Lantion seutu oli osittain palanut, joten mies on todennäköisesti kaatunut palavan lieden päälle joko kuolleena tai tajuttomana. Yhtäkään Sandbyn vainajista ei ole varmuudella voitu tunnistaa naisiksi.
Talosta numero 40 tehty löytö saattaa paljastaa verilöylyn ajankohdan. Talon löytöihin kuuluu kahdeksan ilmeisesti ruoaksi tarkoitettua karitsaa, jotka oli osittain paloiteltu ja säilötty sittemmin maatuneeseen astiaan. Kaikki karitsat olivat olleet kuollessaan 3–6 kuukauden ikäisiä. Koska lammas synnyttää keväällä, viittaisi ruuaksi tarkoitettujen karitsojen ikä siihen, että hyökkäys linnoitukseen tapahtui alkukesän ja alkusyksyn välillä.
Linnoituksen kätkölöydöt ovat tähän mennessä sisältäneet noin sata lasihelmeä, sormuksia, hopeisia riipuksia, roomalaisia kultarahoja sekä yhteensä kuusi skandinaavisella Salin I –eläinornamentiikalla koristeltua, kullattua, reliefisolkea. Aseita paikalta ei juurikaan ole löytynyt muutamia nuolenkärkiä ja yksittäisiä miekanosia lukuun ottamatta. Kaikissa tutkituissa rakennuksissa on myös ollut runsaasti keramiikkaa.
Erityisesti kätköjen sisältämät arvokkaat löydöt viittaavat vaurauteen ja laajoihin kauppaverkostoihin. Jan-Henrik Fallgrenin ja John Ljungkvistin vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan Sandbyn linnoituksen kätköt ovat todennäköisesti olleet rituaalisia, eikä niiden tekeminen ole liittynyt hyökkäykseen. Sen sijaan hyökkäys on voinut vaikuttaa siihen, ettei kätköjä koskaan poistettu. Kätköt on tehty tavallisesti talojen sisäänkäynnin oikeanpuoleiseen nurkkaan, mikä Fallgrenin ja Ljungkvistin mukaan viittaa niiden symboliseen luonteeseen. Tutkijoiden mukaan naiset ovat saattaneet käyttää kätköjen sisältämiä koruja ja muita asusteita esimerkiksi rituaaleissa.
Öölanti oli roomalaisajalta kansainvaellusajalle asti hyvin vaurasta seutua. Sieltä on muun muassa löytynyt enemmän roomalaisia soliduksia kuin mistään muualta Skandinaviasta. Rahavirtojen tulo kuitenkin pysähtyi vuoden 476 jälkeen. Kansainvaellusaikaa leimasivat Euroopassa erilaiset poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset epävakaudet. Samaan aikaan ilmasto kylmeni todennäköisesti vulkaanisen aktiivisuuden johdosta, mikä johti ainakin paikoin nälänhätään ja asuinpaikkojen hylkäämiseen.
Sandbyn linnoitus on merkittävä kohde sekä kansainvaellusajan että rautakautisten konfliktien tutkimuksen ja ymmärtämisen vuoksi. Paikasta on kuitenkin tutkittu vasta noin kymmenesosa, joten moni avoin kysymys saattaa saada vastauksen vasta tulevien tutkimusten myötä.
———
Kirjoittaja on Turun yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava, joka työstää väitöskirjaa rautakauden hautaustavoista.
Lähteet:
Alfsdotter, C. et al. 2018. A moment frozen in time: evidence of a late fifth-century massacre at Sandby borg. Antiquity, Vol. 92, Issue 362, April 2018: 421–436.
Andersson, B. 2015. En öländsk historia: Fornborgar och övriga delar av södra och mellersta Ölands järnålderssamhälle. Linnaeus University, Faculty of Arts and Humanities, Department of Cultural Sciences.
Fallgren, J-H. & Ljungkvist, J. 2016. The Ritual Use of Brooches in Early Medieval Forts on Öland, Sweden. European Journal of Archaeology, 01 October 2016, Vol. 19(04): 681–703.
Viberg, A. 2012. Remnant echoes of the past: archaeological geophysical prospection in Sweden. Theses and Papers in Scientific Archaeology 13. Stockholm, Stockholm University
KALMISTOPIIRI 