Myöhäisrautakauden elämänmenoa esittelevä Birckala-näyttely avautui Vapriikissa vuoden 2017 kesäkuussa. Muinaisen Hämeen löytöpaikat sijoittuvat muiden kotimaan kohteiden tapaan pääasiassa vesistöjen läheisyyteen. Näyttelyn alussa oleva kartta on oivallinen, sillä se auttaa hahmottamaan eri paikkojen sijainteja, jotka muuten aukeavat parhaiten paikallisille.
Näyttelyssä on esillä runsas määrä hautauksista peräisin olevaa esineistöä. Monelle rautakautta paremmin tuntevalle on tarjolla löytöjä, joita voi kuvailla “klassisiksi”. Vanhemmat löydöt ovat osa kokonaisuutta, jonka perusteella Suomen rautakauden lopun esinetypologia ja kronologia on laadittu.
Valtaosa Suomen rautakautisista löydöistä on peräisin hautakohteista, joihin päätyi ainoastaan rajoitettu valikoima elinkeinoista kertovia esineitä. Lisäksi suurin osa haudoista on polttohautauksia, joista on kadonnut palaessa suurin osa orgaanisista aineista tehdyistä asioista, kuten vaatteet ja puuesineet. Vasta maasta kaivettua ja aktiivisesti käynnissä olevaa tutkimusta esitellään Pirkkalan Tursiannotkon asuinpaikan löytöaineiston avulla. Koska asuinpaikkoja on löydetty ja päästy tutkimaan hautakohteita vähemmän, on niistä saatava tieto hyvin tärkeää muinaisen historian tutkimukselle. Tursiannotkossa orgaanisen aineksen säilyneisyys on ollut hyvä, mikä tekee kohteesta ainutlaatuisen.
Lisäksi Birckala-näyttely sisältää runsaasti elementtejä, joita pääsee koskettamaan ja kokeilemaan. Esimerkiksi haudoista löydetyt 1000-luvulla asua koristaneet länsisuomalaiset naisten pronssikorut ovat varsin massiivisia ja esillä on myös Appelgrenin D-tyypin soljen valinmuotti. Niille eivät paljon kalpene miesten viikinkiaikaiset tappikoristeiset hevosenkenkäsoljetkaan. Myös useampia kallisarvoisia säiläkirjoituksella varustettuja miekkojakin on esillä. Sepän töitä pääsee itsekin kokeilemaan (viileällä ahjolla tosin) ja innostuin myös museovierailullani heiluttamaan miekkaa kun kerran siihen tarjottiin tilaisuutta.
Muinaisten käsitöiden valmistus on sekin vaatinut paljon työtä. Tursiannotkon luuesineiden joukossa on mm. neuloja ja lautanauhojen valmistukseen tarkoitetun rei’itetyn laudan kappale. Nämä ovat esineitä, joita ei Suomessa yleensä löydy haudoista, mikä voi osittain johtua huonosta säilyvyydestäkin. Tekstiiliosion toteutuksen kulisseihin voi kurkistaa Mervi Pasasen blogissa.
Löytöjä täydentävät ennallistukset muinaisista ihmisistä ja eläimistä. Ihmisethän tietysti näyttivät samalta kuin nykyäänkin, mutta koska meikäläisissä oloissa vaatteistakin säilyy usein (hyvällä onnella) vain rippeitä, ennallistusten avulla on mahdollista havainnollistaa paremmin, miten ennen pukeuduttiin. Eläimistä on useimmiten esillä luulöytöjä, mutta näihin verrattuna Birckala-näyttelyn ennallistukset auttavat hahmottamaan paljon paremmin sitä, miltä eläimet ovat todellisuudessa näyttäneet. Muinaiset kotieläinrodut olivat melko pieniä nykyisten laiduntajien rinnalla ja sukupuuttoon kuollut suomalainen sikakin varsin karvainen nykypossuihin verrattuna.
Näytelyssa oli esillä runsaasti yksittäisiä esineitä vitriineissä, mutta myös rekonstruktioita ruumishautauksista sellaisina kuin ne kaivaushetkellä olivat. Ylöjärven Mikkolaan oli haudattu “paha mies”, jonka arkku oli suljettu keihäänkärjillä ja haudassa oleva miekka oli sijoitettu poikkeuksellisesti kärki kohti yläruumista. On ajateltu, että on tällä hautaustavalla haluttiin varmistaa se, että vainaja ei pääse pois tuonpuoleisesta esimerkiksi kostamaan eläville, mutta todellinen syy on mysteeri (ks. lisää Moilanen 2017 – artikkeli näyttelyjulkaisussa). Hautaesineistön lisäksi esillä on Mikkolan haudan säilyneitä kallon luita.
Näyttelyyn on rakennettu myös Janakkalan miekkamiehen haudan rekonstruktio. Päällä oleva lasikansi mahdollistaa sen, että löytöjä voi katsoa suoraan ylhäältä päin. Tämä toteutus on visuaalisesti näyttävä ja näyttelyn eläväisemmän osuuden jälkeen se saa hetken pohtimaan maallisten asioiden katoavaisuutta. Tutkijana silmääni pisti se, että en näyttelyssä käydessäni löytänyt tietoa siitä, ovatko esillä oikeat luut vai rekonstruktio. Aivan kaikki eivät välttämättä tunnista haudan luita kopioiksi.
Näyttelystä on hankala nostaa esiin yksittäisiä kohokohtia, mutta Tursiannotkon asuinpaikan kaiverruksin koristellut lusikat, nuolenkärjet ja muut arkikäyttöön tehdyt luu- ja sarviesineet ovat Suomen oloissa kallisarvoisia. Niitä on useita ja ne ovat hyvin säilyneitä, joten ne ovat varsinaisia aarteita, joita kannattaa katsella hieman pidempäänkin. Savupirtti on toinen kiva elämys ja kun silmät ovat ennättäneet tottua hämärään, näkee siellä lopulta melko hyvin.
Näyttely on kooltaan paljon suurempi kuin etukäteen ajattelin. Väljyys edesauttaa luomaan kodikasta tunnelmaa, eikä vierailun jälkeen ole uupunut olo, vaikka esineitä onkin runsaasti esillä. Aina voi katsoa sen verran kuin jaksaa. Näyttelyä myös päivitetään ajankohtaisilla löydöillä. Viimeisin vetonaula on Valkeakosken Haukilasta löytynyt miekka, jonka voi nähdä näyttelyssä toukokuusta heinäkuuhun 2018.
On ilahduttavaa, että löydöt ovat esillä alueella, josta ne on alun perin löydettykin. Birckala 2017 on saanut jatkoaikaa 2019 maaliskuuhun saakka ja toivoisinkin, että tämänkaltaisesta elämyksellisestä näyttelystä tulisi pysyvä. Vierailen varmasti näyttelyssä vielä uudelleen.
Tursiannotko-tietämystä on mahdollista täydentää julkaisulla Tursiannotko –tutkimuksia hämäläiskylästä viikinkiajalta keskiajalle. Katso myös esittelyvideo näyttelystä: https://vimeo.com/223046173
———
Kirjoittaja Heli Etu-Sihvola on Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava, joka tutkii väitöskirjassaan Euran Luistarin kalmistoon haudattua väestöä luuston stabiili-isotooppianalyysien avulla.
Lähteet:
Vapriikin kotisivut http://vapriikki.fi/nayttelyt/birckala-1017/
http://vapriikki.fi/ajankohtaista/birckala-1017-avautuu-9-6/
Mervi Pasasen Hibernaatiopesäke-blogi 18.7.2017. Birckala 1017 – Pirkkala 2017.
Kivikoski, E. 1947. Die Eisenzeit Finnlands. Bilderatlas und Text I. Porvoo, WSOY.
Kivikoski, E. 1951. Die Eisenzeit Finnlands. Bilderatlas und Text II. Porvoo, WSOY.
Kivikoski, E. 1973. Die Eisenzeit Finnlands: Bildwerk und Text. Suomen muinaismuistoyhdistys.
Moilanen, U. 2017. Hautoja ja hautaustapoja Pirkanmaan alueella tuhat vuotta sitten. Teoksessa: Tursiannotko. Tutkimuksia hämäläiskylästä viikinkiajalta keskiajalle, Lesell, K., Meriluoto, M. & Raninen, S. (Toim.), s. 129-145. Tampereen museoiden julkaisuja 148, Helsinki.
KALMISTOPIIRI 