Nuoremman rautakauden (erityisesti viikinki- ja ristiretkiajan) miekoissa on toisinaan niin sanottua säiläkirjoitusta. Sillä tarkoitetaan terään upotettuja merkkejä tai kirjaimia, jotka voivat muodostaa sanoja, nimiä tai kirjainyhdistelmiä. Säiläkirjoituksia on tavallisesti pidetty seppien tai pajojen tunnusmerkkeinä, jolloin ne olisivat toimineet laadun takeena. Tunnettuja merkkejä, kuten Ulfberht ja Ingelrii, on myös kopioitu ja jäljitelty. Säiläkirjoituksen valmistusmenetelmät on saatu selville kokeellisen arkeologian keinoin.
Alla oleva video kertoo, miten säiläkirjoitus on kiinnitetty miekan terään ja miten teksti on saatu näkyviin valmiissa miekassa. Video on tehty alun perin Euran Esihistorian opastuskeskus Nauravan Lohikäärmeen vuoden 2010 erikoisnäyttelyyn Jalanpurija ja Kultakahva – Nuoremman rautakauden miekkoja Eurasta. Videon ovat tehneet Mikko Moilanen ja Ulla Moilanen Turun yliopistosta.
Kirjallisuutta:
Moilanen, M. 2007. Viikinkiaikaisten miekkojen säiläkirjoitusten valmistus kokeellisen arkeologian näkökulmasta. Muinaistutkija 3/2007: 20–34.
Moilanen, M. 2015. Marks of Fire, Value and Faith – Swords with Ferrous Inlays in Finland. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae nro XXI. Suomen keskiajan arkeologian seura, Turku.
Moilanen, M. 2018. Viikinkimiekat Suomessa. Kirjokansi 171. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
KALMISTOPIIRI 
Seppien taidot huipussaan 😊
TykkääTykkää