Jarkko Saipio
Kuopion kulttuurihistoriallisen museon esihistoriallisesta kokoelmasta löytyy asbestia niin raaka-ainemuodossa kuin esineeksi työstettynä. Tämän saviastioita kestävöittävän, mutta salakavalasti keuhkoihin kiinnittyvän materiaalin käyttö keramiikan sekoitteena ja ilmeisenä vaihdantatuotteena on eräs selkeimmin hahmottuvista esihistorian suurista linjoista Järvi-Suomen koillisnurkassa. On jopa luultavaa, että kaikki esihistoriallisessa Suomessa tuhansien vuosien aikana levinneet asbestikeraamiset traditiot (n. 3500–2800 eaa. ja 500 eaa.–300 jaa.) ovat saaneet alkunsa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan muodostamalla vyöhykkeellä, jossa sijaitsevat itäisen Fennoskandian merkittävimmät asbestimineraalien (ennen kaikkea antofylliiitin) esiintymät. Vähemmän tunnettua on, että tällä Järvi-Suomen asbestivyöhykkeellä on asbestista toisinaan valmistettu myös esineitä.
Vuonna 1975 Kuopion kulttuurihistoriallisen museon silloinen arkeologi Lauri Pohjakallio toteutti kaivauksen Siilinjärven Pöljän kotiseutumuseon pihassa, jossa sijaitsee ”Pöljän vanhana kansakouluna” tunnettu neoliittinen asuinpaikka. Asuinpaikan tyypillisen kampakeramiikan (n. 3900–3500 eaa.) aikaisen kulttuurikerroksen löytömateriaali sisältää molemmista päistä katkenneen kivikautisen siimanpainon (KHMESIE 5948: 173), joka kaivauskertomuksessa todettiin tremoliittiasbestista valmistetuksi.
Esineen läheisyydestä löytyi myös muokkaamattomia asbestikimpaleita (KHMESIE 5948: 180). Kiinnostavaa kyllä, asbestista valmistettu siimanpaino on löydetty myös Mika Lavennon vuonna 1991 johtamassa pohjoiskarjalaisen Rääkkylän Pörrinmökin kivikautisen asuinpaikan kaivauksessa (KM 26432: 50). Jää arvailun varaan mitä asbestin käytöllä on tällaisessa yhteydessä haluttu saavuttaa. Jos materiaali olisi luonnostaan siimanpainoille ihanteellinen, luulisi Pöljän vanhan kansakoulun kaltaisia löytöjä olevan paljon enemmän. Toisaalta sama argumentti pätee myös ajatukseen, että asbestia olisi pidetty kalaonnen tuojana. Ehkä kyse onkin ollut kokeilusta, jonka tulokset eivät vakuuttaneet.
———
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava. Hän työskentelee tutkijana Turun yliopiston biologian oppiaineen Kipot ja kielet -hankkeessa, jossa hän vastaa pronssikauden esinetietokannan kokoamisesta. Jutun löytöä tutkittiin hankkeen yhteydessä.
Kirjallisuutta:
Lavento, Mika & Hornytzkyj, Seppo. 1996. Asbestos Types and their Distribution in the Neolithic, Early Metal Period and Iron Age Pottery in Finland. In T. Kirkinen (ed.) Pithouses and Potmakers in Eastern Finland. 41–70. Helsinki Papers in Archaeology N:o. 9.
Nikkarinen, Maria; Aatos, Soile & Teräsvuori, Eeva. 2001. Asbestin esiintyminen ja sen vaikutus ympäristöön Tuusniemellä, Outokummussa, Kaavilla ja Heinävedellä. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_152.pdf
Pesonen, Petro & Leskinen, Sirpa. 2009. Pottery of the Stone Age Hunter-Gatherers in Finland. In P. Jordan, M. Zvelebil (eds.) Ceramics before Farming. The Dispersal of Pottery among Prehistoric Eurasian Hunter-Gatherers. London: University College London Institute of Archaeology Publications. 299–318.
Pohjakallio, Lauri. 1975. Siilinjärvi Pöljä Vanha kansakoulu. Kaivauskertomus Museoviraston arkeologisessa keskusarkistossa.
KALMISTOPIIRI 