Kun sota tulee iholle – Turistina Ilomantsin sotahistoriallisilla kohteilla

Tanja Ranta

Ilomantsissa käytiin talvisodassa vuoden 1939 lopulla ja jatkosodan lopulla kesällä 1944 kuuluisaksi nousseita ja lopputuloksen kannalta tärkeitä torjuntataisteluja. Kunta onkin täynnä erilaisia muistolaattoja, patsaita ja muita sotamuistomerkkejä. Kulttuuriympäristön rekisteriportaalin mukaan toisen maailmansodan aikaisia puolustusvarustuksia on alueella tämän tekstin kirjoitushetkellä 53 kappaletta. Niiden ympärille on kehkeytynyt Sotatieksi kutsuttu matkailukokonaisuus, jonka kohteet ovat saavutettavissa helposti henkilöautolla.

Sotahistorian harrastajalle ja tavallisellekin matkailijalle muistomerkeistä ehkä antoisimpia ovat autenttiset taistelupaikat, joilla pääsee näkemään, miltä esimerkiksi taisteluhaudat, yhdyskäytävät, miehistökorsut ja sirpalesuojat näyttävät maastossa – joko ennallistettuna tai ennallistamattomana. Niiden avulla voi valottaa myös konfliktiarkeologiaa, matkailua ja kulttuuriperintökohteiden suojelua koskevia kysymyksiä. Esittelen tässä kaksi Ilomantsin taistelupaikoille perustettua muistopolkua ja niiden turistissa ja arkeologissa herättämiä ajatuksia.

Taistelijan talo ja taival

Ensimmäiseen muistopolkuun tutustuminen kannattaa aloittaa sisätiloista: Ilomantsin koillisosassa Hattuvaaran kylän keskustaan (Hatuntie 387) on vuonna 1988 valmistunut Taistelijan talo, jonne on sijoitettu Ilomantsin taistelujen tapahtumia valottava suppeahko vapaaehtoisvoimin koottu näyttely. Näyttelyssä on muun muassa valokuvia, aseita ja maastosta löytyneitä Suomen armeijan ja puna-armeijan sotilaiden varusteita. Lisäksi pihapiirissä on esillä sodassa käytettyä tykkikalustoa ja korsun rekonstruktio. Näyttelyyn liittyy 12-minuuttinen video, jossa käydään läpi lyhyesti alueen taistelujen näyttämöitä ja veteraanien muistoja. Näyttelystä käy ilmi, että lisähohtoa sotahistorian tapahtumille paikallisesta näkökulmasta antavat esimerkiksi myöhemmin Yhdysvaltojen armeijaan siirtyneen Lauri Törnin, Rukajärven taisteluista tunnetun Erkki ”Korpikenraali” Raappanan ja myöhemmän presidentti Mauno Koiviston osallistuminen taisteluihin.

Varsinainen muistopolku eli Taistelijan taival sijaitsee vain kahden kilometrin päässä Taistelijan talosta Polvikoskentientien varrella (noin numeron 16–17 kohdalla). Muistopolku kiertää noin 1,5 kilometrin matkan maastossa, ja sen varrelle jää niin suomalaisten kuin neuvostosotilaidenkin asemia. Reitin varrella on 13 taulua, joissa kuvataan kohteen tapahtumia siellä taistelleiden veteraanien muistelemina. Tarinat kaatuneista, ihmisten ja eläinten kärsimyksestä ja sodan raakuudesta liikuttavat ja järkyttävät. Polun alkupäässä on yhä jäljellä näyttelyn videolla esiintyvä taistelujen maamerkki, Tiittasen talo, joka on hyvin lähellä sodanaikaista asuaan.

Öykkösenvaaran taistelualue

Toinen kiinnostava muistopolku on rakennettu Öykkösenvaaran taistelualueelle. Sinne pääsee ajamalla Ilomantsin eteläpuolelta lähtevää 5004-tietä kuutisen kilometriä Möhkön ruukkimuseosta koilliseen (Leminahontie 56). Ilomantsin kunnan ja vapaaehtoisjärjestöjen ja muiden toimijoiden rakentamaan kokonaisuuteen kuuluu opastuskeskus ja muutaman sadan metrin mittainen kylteillä varustettu polku, joka polveilee kulttuuriperinnön suojeluviranomaisten avulla autenttisiin paikkoihin ennallistettujen panssariesteiden, tuliasemien, miehistösuojien ja muiden rakenteiden välissä. Alueelle on jätetty ennallistamatta osa rakenteista, joten siellä pääsee hyvin vertailemaan sitä, miltä kohteet ovat alun perin näyttäneet ja miltä ne näyttävät nyt vuosikymmenten kuluttua. Myös tämän kohteen 17 opastetaulussa on yksityiskohtaisia ja kuolemanmakuisia kertomuksia alueella taistelleiden kohtaloista. Öykkösenvaaraan tutustuttaessa kannattaa pitää mielessä, että alue oli monien muiden taistelupaikkojen tavoin sodan aikana paljon avarampaa ja että useaan tasoon sijoitetuista asemista suomalaisilla oli hyvät mahdollisuudet puolustautumiseen. Leminahontien toiselle puolelle jää ainakin yksi todennäköinen puna-armeijan asema, mutta muistopolku ei ulotu sinne asti.

Sota, vainajat ja vaikeat kysymykset

Maan päällä näkyvien taistelu- ja tuliasemien ja miehistösuojien jäännösten lisäksi sotakohteissa tulee mietittyä myös sitä, mikä jää maan alle. Useisiin Ilomantsin sotahistoriallisiin kohteisiin on haudattu vainajia (Hertell 2014), ja kunnasta löytyy yhä taisteluissa kadonneita neuvostoliittolaisia sotavainajia. Niitä on löytynyt esimerkiksi Taistelijan taipaleen lähiseudulta (Savolainen 2017). Tämä tekee autenttisista taistelualueista luonteeltaan erilaisia nähtävyyksiä kuin vaikkapa kaatuneiden muistoksi pystytetyistä patsaista tai paljastetuista muistolaatoista. Vanhalla taistelukentällä tai kenttähautausmaalla kävelijä ei riko hautarauhaa, mutta oman jännitteensä vierailuun luo ajatus varvikon alla mahdollisesti lepäävistä vainajista.

Sodan ja väkivallan aineellisten jäänteiden tutkimukseen keskittyvän konfliktiarkeologian yhteydessä puhutaan usein myös ”synkästä kulttuuriperinnöstä” (engl. dark heritage), sillä jo tutkimusaihe ja tutkimuksissa paljastuneet seikat voivat herättää ristiriitaisia tunteita. Esimerkiksi Öykkösenvaaran kohteessa kerrotaan, että alueen vieressä kulkevan tien alle on hautautunut Kaatiolammelle hyökänneitä neuvostosotilaita. Myös hyvässä tarkoituksessa ja kunnioittaen tehty sotavainajien etsintä voi toisinaan herättää epämiellyttäviä tunteita, kun sen tuloksia esitellään viestintävälineissä. Viime vuosina on keskusteltu paljon ihmisjäännösten esittämisen etiikasta (Paasikivi 2014), mutta esimerkiksi vain vuosi sitten julkaistussa lehtiartikkelissa (Härkönen 2019) Ilomantsista löydetyt neuvostosotilaan jäännökset ovat uutisen pääkuvassa vielä etualalla.

Sotatielle kannattaa joutua, vaikka armeija olisi käymättä

Esitellyn kahden muistopolun lisäksi vierailin monella muullakin Ilomantsin sotamuistomerkillä ja taistelualueella, ja aloin pohtia myös niiden kohderyhmää ja toteuttamistapaa. Ilomantsin kohteiden näkökulma on suomalaisten, mutta sodassa on aina vähintään kaksi osapuolta ja Ilomantsin taisteluiden fyysiset todisteet toimivat nykyisin sekä suomalaisten että venäläisten muistelun kiinnekohtina. Opastauluissa (kuten myös Taistelijan talon näyttelyssä) tämä olikin huomioitu useimmiten esittelemällä asiat suomen ja englannin lisäksi venäjäksi, joskin vieraskieliset tekstit olivat usein suomenkielisiä lyhyempiä.

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli se, että sotahistorian kohteissa, varsinkin vapaaehtoisvoimin rakennetuissa, kuvailtiin usein tapahtumia yksityiskohtaisesti armeijatermein ja kartoin, jotka avautuvat sotahistoriaan perehtyneiden lisäksi parhaiten veteraaneille ja armeijan käyneelle väestönosalle. Runsaat lyhenteet ja armeijatermit voivat vaikuttaa vieraannuttavilta niistä, jotka eivät edellisiin ryhmiin kuulu, eivätkä pitkät tekstit välttämättä ole houkuttelevia ainakaan nuoremmista kävijöistä. Erikoistiedon popularisointi jää tällöin puolitiehen. Ilomantsin matkailuyhdistyksen toiminnanjohtajan Eero Tuomiston mukaan Sotatietä on kuitenkin määrä kehittää matkailukohteena ja lisätä esimerkiksi mobiiliopasteiden määrää. Toisaalta osa sotahistorian kohteista, kuten tässä esiin nostetut Taistelijan taival ja Öykkösenvaaran taistelualue, sisältää jo nyt konkreettisia aineellisia todisteita sodasta ja inhimillisen aspektin eli asianosaisten muistelmia ja ihmiskohtaloita, jolloin ne ovat kiinnostavia ja helpommin avautuvia kaikille kävijöille.

Lopuksi

Autenttisella taistelupaikalla käyminen voi auttaa ymmärtämään, että sota ei aina ole ollut jotain etäistä – jotain, mikä tapahtuu jossain kaukana jollekulle muulle. Konfliktiarkeologinen kohde voi silloin olla sodan muistelun lisäksi rauhankasvatusta parhaimmillaan.

————

Kirjoittaja on arkeologian maisterivaiheen opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän on kiinnostunut historiallisen ajan arkeologiasta, yhteisöarkeologiasta ja arkeologian popularisoinnista.

Lähteet:

Hertell, Esa 2014. KMO Kulttuuriperintöinventointi Ilomantsi 2014. Metsähallitus, Metsätalous.

Härkönen, Armas 2019. Vainajia 75 vuoden takaa – Ilomantsin korpihaudoista kaivettiin 13 sotavainajan jäänteet. Karjalainen 8.7.2019.

Ilomantsi. Matkailijan opas 2020. Ilomantsin matkailuyhdistys ry.

Kulttuuriympäristön rekisteriportaali

Paasikivi, Sofia 2014. Ihmisjäännösten ja hautaesineiden vaihtoehtoiset esittämistavat museoissa. Kalmistopiiri 3.4.2014.

Savolainen, Jenna 2017. Sotavainajan nosto Ilomantsissa: Konfliktiarkeologinen tutkimus yhteistyössä metallinetsijöiden kanssa. Kalmistopiiri 8.10.2017.

Tuomisto, Eero. 7.8.2020. Henkilökohtainen tiedonanto.