Nina Maaranen
Tämä on toinen osa tatuointien historiaa käsittelevästä juttusarjasta. Ensimmäisessä osassa käytiin läpi tatuoinnin määritelmää ja varhaisimpia tunnettuja esimerkkejä tavasta. Tässä osassa keskitytään muinaisen Egyptin sekä nykyisen Egyptin ja Sudanin alueella sijainneen Nubian tatuointikulttuuriin.
Vaikka kehon tatuoiminen on saattanut alkaa jo paleoliittisella kivikaudella yli 10 000 vuotta sitten, orgaanisen aineksen (kuten ihon) huono säilyvyys on vaikeuttanut varhaisten tatuointien tutkimusta. Ei siis ole yllättävää, että varhaisimmat suorat todisteet tatuoimisesta ovat peräisin muumioista. Yksi vanhimmista tatuoinneista on peräisin Gebeleinistä muinaisesta Egyptistä ja ajoittuu esidynastiselle ajalle (n. 3900–3100 eaa).
Esidynastiset muumiot eivät ole mielikuviemme liinoihin käärittyjä vainajia, vaan muumioituminen tapahtui luontaisesti kehon kuivuessa hiekkaan kaivetussa kuopassa. Tatuoinnit löytyivät kahdesta muumiosta, miehestä ja naisesta, jotka oli kuljetettu Gebeleinistä Lontooseen British Museumiin vuonna 1899. Vaikka muumioista on tehty paljon tutkimusta jo aiemmin (ks. esim. Kalmistopiirin tunniste ”muumiot”), huomattiin tatuoinnit vasta infrapunakameran avulla 2000-luvulla (Friedman 2017; Friedman et al 2018).
Esidynastiselta kaudelta tunnetaan myös muita merkkejä tatuoimisesta. Hierakonpoliksen HK43-kalmiston hauta 333 kuului keski-ikäiselle naiselle, jonka työnkuvan arveltiin olleen maagis-lääketieteellinen. Hauta-antimina oli pigmenttien jauhamisalusta, antiseptisia ja hoitavia kasveja, kolme piikivestä tehtyä veistä sekä viisi luunaskalia. Esineet ovat saattaneet kuulua esidynastisen ajan tatuoijan työkalupakkiin. Esimerkiksi luunaskalien on kokeellisessa arkeologiassa todettu toimivan erittäin hyvin tatuointivälineenä, paremmin kuin monien muiden materiaalien (Friedman 2017: 21–22).
Koristeltujen ihmisfiguurien on usein arveltu kuvaavan muinaisia tatuointeja niin Egyptissä kuin muuallakin maailmassa. Osalla Gebeleinin ihmisfiguureista on nähtävissä erilaisia viiva- ja pistekuvioita, ja vastaavia on löytynyt myös Nubiasta. Varmasti ei kuitenkaan tiedetä, edustavatko figuurien kuvioinnit tatuointeja vai esimerkiksi rituaalien ajaksi kehoon maalattua koristelua (Austin & Gobeil 2017; Friedman 2017). Seuraavan kerran tatuointeihin viittaavaa todistusaineistoa löytyy noin 2000 vuotta myöhemmin. Nämä ovat egyptiläisistä kuvioiduista figuureista keskivaltakunnan ajalta (n. 2500–1700 eaa.), kun taas esittelemäni nubialaiset vastineet ovat peräisin meroiittiselta aikakaudelta (n. 300 eaa. – 400 jaa.) (Friedman 2017).
Tatuoituja muumioita on löydetty myös keskivaltakunnan aikaisesta Deir el-Baharista. Yksi kuuluisimmista tatuoiduista henkilöistä on 11.-12. dynastian aikainen (n. 2000–1900 eaa.) Hathorin papitar Amunet, jonka muumion egyptologi Eugéne Grébaut löysi vuonna 1891. Amunetin erinomaisesti säilyneet tatuoinnit koostuvat ympäri kehoa sijoitetuista pisteistä ja viivoista. Mielenkiintoisin kuvio on navan alle ellipsin muotoon sijoitettu pistetatuointi. Vuonna 1923 tutkijat löysivät lisää tatuoituja muumioita kuoppahaudasta läheltä Amunetin hautaa. Näiden muumioiden on arveltu olleen eläessään tanssijoita, sillä tatuoinnit muistuttavat uuden valtakunnan (n. 1500–1000 eaa.) aikaisissa maalauksissa esiintyvien tanssijoiden ihossa näkyviä kuvioita. Eräällä oletetuista tanssijoista oli tatuointien lisäksi pitkittäin navan alla kulkeva, näyttävä, vain pintakudoksen syvyinen arpi.
Deir el-Baharin naisten alavatsatatuoinnit muistuttavat vähintäänkin sijainniltaan, elleivät myös muodoltaan, Brooklynin museossa olevan Hathor-hedelmällisyysjumalattaren koristelua. Tämän fajanssifiguurin alavatsaa koristaa pitkittäinen pistekuviointi (Bianchi 1988). Näiden keskivaltakunnan aikaisten figuurien on ehdotettu liittyvän hedelmällisyyteen ja Osiris-jumalan kulttiin, ja niitä on kutsuttu ”kuolleiden morsiamiksi” (Bianchi 1988:21). Sittemmin esille on nostettu niin figuurien kuin tatuoitujen naisten mahdollinen rooli parannuksessa, joka oli muinaisessa Egyptissä sekoitus lääketiedettä ja magiaa.
Hierakonpoliksen hautausmaan HK27C kolme tatuoitua naishenkilöä ovat tutkijoiden mukaan etnisesti (kulttuurisesti) nubialaisia. Heidän tatuointinsa muistuttavat Deir el-Baharin tatuoituja naisia, joita on myös sanottu ”nubialaisiksi tanssijoiksi” (Friedman 2017:26). Hierakonpoliksen naisten haudoissa oli mukana nahkaisia lannevaatteita, joita naiset käyttivät arkeologisen tutkimuksen ja kuvituksen perusteella ainoastaan tanssijoina (Friedman 2017:31–32). Tanssijat toimivat temppelien alaisuudessa rituaalisissa tehtävissä. Figuurit ovat saattaneet olla näiden tanssijoiden jatkeita haudassa ja osallistua vainajan virvoittamiseen.
Hierakonpoliksen haustausmaalta HK47 on löytynyt myös muumioitunut tatuoitu mies, joka ajoittuu noin 1750 eaa., keskivaltakunnan loppuun ja toisen välikauden alkuun. Arkeologisen aineiston perusteella mies kuului niin sanottuun Pan-Grave-kulttuuriin, mikä viittaisi hänen olleen etnisesti nubialainen. Pistetatuoinnit muumion rinnassa ja hartiassa ovat kuvioinniltaan huomattavasti erilaisia kuin tanssijoiden tatuoinnit, jotka kuuluivat C-ryhmän kulttuuriin (C-Group culture). Ihon ja muun orgaanisen aineksen säilyvyys hautausmaalla vaihteli paljon. On siis mahdollista, että tatuoituja ihmisiä saattoi alun perin olla enemmänkin.
Uuden valtakunnan ajalta eteenpäin, noin 1550 eaa. alkaen, tatuointi oli vakiintunut osa muinaisegyptiläistä kulttuuria. Pistekuvioiden tilalle tuli vähitellen muita aiheita. Varsinkin suojelija Bes, niin kodin ja perheen kuin sodan jumala, oli suosittu tatuointi. Besin kuvia on löydetty myös huonekaluista. Kenties tämän kotielementin takia Besin uskottiin suojelevan myös synnytyksessä. Bes kuvattiin usein tatuointina ulkoreidelle, mikä saattaa kenties liittyä synnytyksen turvaamiseen (Bianchi 1988).
Vuonna 2014 nykyisen Luksorin alueelta Deir el-Medinasta löydettiin 21. dynastian ajalle ajoittuva tatuoitu naisen muumio. Muumiosta oli haudanryöstön seurauksena jäljellä enää vain keskivartalo ja käsivarret. Eri kuvantamistekniikoiden avulla tutkijat kykenivät kuitenkin tunnistamaan 30 tatuointia eri puolilta kehoa. Tatuoinnit eivät noudattaneet aiempaa perinnettä niin aiheiltaan kuin sijainneiltaan. Kenties näyttävin tatuointi sijaitsi kaulassa, kurkun kohdalla kahdessa rivissä. Ylemmällä rivillä oli wadjet-silmä, jota reunustivat istuvat paviaanit. Alemmalla rivillä kahden wadjet-silmän välissä oli pari nefer-hieroglyfejä, jotka tarkoittavat hyvää tai kaunista. Tatuoinnin takia kyseisen henkilön on arveltu olleen maaginen parantaja. Wadjet-silmiä kuvattiin taikaesineissä keskivaltakunnan ajalta lähtien, ja niiden piirtäminen vainajan arkkuun auttoi tätä näkemään ulkomaailmaan. Paviaanit luultavasti kuvastivat Thoth-jumalaa, joka oli myös taian (heka) käyttäjä. Kurkun alueelle sijoitetun tatuoinnin on arveltu vahvistavan parannukseen käytettyjä loitsuja (Austin & Gobeil 2017). Vaikka naiset eivät tämänhetkisen tiedon mukaan saaneet toimia pappeina Uuden valtakunnan aikana, heidän roolinsa ei tämän aineiston perusteella ollut täysin passiivinen (Austin & Gobeil 2017).
Muinaisen Egyptin tatuointiperinne näyttää keskittyvän temppeleissä tai muissa rituaalisissa tehtävissä toimivien naisten ympärille. Tatuointien rituaalinen tai maaginen tarkoitusperä tuntuu jatkuvan aina esidynastisesta Gebeleinistä Uuden valtakunnan ajalle saakka, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat aikakausittain. Lisätutkimusta tarvitaan varsinkin siitä, kuinka egyptiläiset ja nubialaiset tatuointitavat vaikuttivat toisiinsa ja mikä tatuoitujen miesten rooli oli. Nykyisen aineiston valossa miehet nimittäin edustavat marginaalitapauksia muinaisen Egyptin tatuoiduissa ihmisissä.
Tatuointeja käsittelevän juttusarjan seuraavissa osissa käsitellään mm. Aasian aroilta ja Amerikan mantereelta löydettyjä tatuointeja.
Lähteet:
Austin, A. & Gobeil, C. 2017. Embodying the Divine: A Tattooed Female Mummy from Deir el-Medina. Bulletin de l’Institut français d’archéologie orientale 116/2017: 23–46.
Bianchi, R. S. 1988. Tattoo in Ancient Egypt. In: Rubin, A. (ed.) Marks of Civilization; artistic transformations of the human body: 21–28. Los Angeles: Museum of Cultural History; University of California.
Friedman, R. 2017. New Tattoos from Ancient Egypt. In: Lars Krutak, Aaron Deter-Wolf (eds). Ancient Ink: The Archaeology of Tattooing. Seattle: University of Washington Press.
Friedman, R., Antoine, D., Talamo, S., Reimer, P.J., Taylor, J.H., Wills, B., Mannino, M.A. 2018. Natural mummies from Predynastic Egypt reveal the world’s earliest figural tattoos. Journal of Archaeological Science 92: 116–125.
KALMISTOPIIRI 