Nordlund Carla

Arkeologien työvaatemalliston suunnittelu kurssityönä

Carla Nordlund

”Käyttäjälähtöinen innovaatioprojekti” on LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin puettavan muotoilun opiskelijoiden kurssi, jossa yleensä tehdään työvaatemallisto. Kurssilla on tarkoitus suunnitella työvaatteet sellaiselle ammattiryhmälle, joka ei ole sama mihin opiskelijat ovat valmistumassa. Tästä syystä suunnittelijoilla eli opiskelijoilla ei todennäköisesti ole tietoa kyseisen työn tai siihen käytettävien työvaatteiden vaatimuksista. Saimme valita tämän vuoden ammatin opiskelijoiden lapsuuden toiveammateista. Vaihtoehdoiksi valikoituivat arkeologi tai lentoemäntä. Arkeologi herätti oman kiinnostukseni ja mielikuvat Indiana Jonesista seikkailemassa suunnittelemissani vaatteissa varmistivat päätöksen.

Käytin useamman tunnin internetin syövereissä etsien tietoa arkeologien työstä ja työvaatteista, mutta en löytänyt sitä tarpeeksi. Jotta työvaatemallisto olisi onnistunut, täytyy suunnittelijan kuitenkin osata käyttäjälähtöisen suunnittelun perusteet (esim. Halmeenmäki 2012). Käyttäjälähtöinen suunnittelu ISO 9241-210:2019-standardin mukaan on lähestymistapa, jonka tavoitteena on tehdä järjestelmistä käyttökelpoisia ja hyödyllisiä keskittymällä käyttäjiin, heidän tarpeisiinsa ja vaatimuksiinsa sekä soveltamalla inhimillisiä tekijöitä, ergonomiaa, käytettävyystietoja ja tekniikoita. Käytännössä käyttäjälähtöinen suunnittelu tarkoittaa käyttäjän osallistuttamista koko suunnitteluprosessiin sekä hänen tarpeidensa ja halujensa laittamista etusijalle suunnittelussa. Kurssin ohjaustapaamisessa minua kehotettiinkin ottamaan yhteyttä johonkuhun arkeologiin. Niinpä lähetin sähköpostia eri tahoille, ja sain vastauksen arkeologi Ulla Moilaselta. Hänen vastauksensa palautti minut maan pinnalle mielikuvistani ja ymmärsin, että Indiana Jonesilla ei olisi mitään osaa mallistossani. Arkeologin työ ja työolot voivat olla hyvin erilaisia jo pelkästään Suomen sisällä, joten malliston piti olla todella monipuolinen, jotta se kattaisi edes osan arkeologin tarpeista.

Indiana Jones -elokuvista tuttu asu näyttelyssä Santa Anan tiedekeskuksessa Kaliforniassa. Kuva: Michael Li/Flickr (CC BY-NC 2.0).
Arkeologisia kenttätöitä tehdään hyvin erilaisissa kohteissa kaupungista maaseudulle ja veden alle, ja kohteen luonne asettaa jonkin verran vaatimuksia työasuille. Myös sääolosuhteet vaihtelevat kenttätöissä. Kuva: Teemu Väisänen.
Ihmisjäännösten kanssa työskenneltäessä saatetaan käyttää kokovartalosuojapukua, kumihanskoja ja hengityssuojaimia. Kuva: Sofia Paasikivi.

Työvaatteita suunnitellessa materiaalilla on iso rooli (Shaw 2005). Työvaatteessa materiaalille on usein enemmän vaatimuksia kuin tavallisella arkivaatteella. On tärkeää valita oikea materiaali tuotteeseen myös sillä periaatteella, että materiaali ei ole esteenä käyttäjälähtöiselle suunnittelulle. On olemassa yrityksiä, jotka valmistavat työvaatemateriaaleja, jotka ovat testattuja ja suunniteltu kestämään erilaisia olosuhteita. Suunnittelija voi kuitenkin valita myös näiden materiaalien ulkopuolelta niin sanottuja tavallisia materiaaleja, mutta on otettava huomioon niiden ominaisuudet ja kestävyys. Tästä syystä kävimme kurssilla LAB-ammattikorkeakoulun materiaalintestauslaboratoriossa testaamassa edellä mainittuja ”tavallisia” materiaaleja.

Materiaalia valitessa on hyvä muistaa pinnalla oleva puheenaihe: kestävä kehitys. Materiaalien tuotanto on iso osa vaatetusalan päästöjä ja sisältää paljon muita ekologisia ja eettisiä kysymyksiä. Yksikään materiaali ei ole pelkästään hyvä tai huono, vaan jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa, niin ominaisuuksissa kuin tuotannossa. Lähes kaikista materiaaleista on jo olemassa tai kehitteillä vastuullisempia versioita. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset sertifioidut materiaalit, joiden kasvatuksessa tai tuotannossa otetaan huomioon tiettyjä asioita, kuten eläinten kohtelu tai maaperä (esim. Blackburn 2009; Hethorn & Ulasewicz 2008). Öko-tex-sertifikaatti rajoittaa tiettyjen tekstiilikemikaalien käyttöä ja GOTS-sertifikaattti liittyy tekstiilien ekologisuuteen ja eettisyyteen. GRS-sertifikaatti puolestaan kertoo, että tuotteessa on käytetty kierrätysmateriaalia, ja RDS-sertifikaatti, että tuotteessa on hyödynnetty eettisesti tuotettuja höyheniä ja untuvia. Tulevaisuutta ajatellen tarvitsemme vaihtoehtoisia vaatemateriaaleja, joita voivat olla esimerkiksi luomupuuvilla tavallisen puuvillan sijaan, niin sanottu mulesing-vapaa villa tavallisen villan sijasta, tai silkin sijasta niin sanottu rauhansilkki, jossa silkkiperhosen toukat eivät kuole, kun silkki kerätään vasta toukkien jätettyä kotelonsa.

Materiaalien testausta laboratoriossa. Kuva: Carla Nordlund.

Työvaatemalliston suunnitteluprosessi oli pääosin itsenäistä, eikä tässä vaiheessa enää tehty lisähaastatteluja. Saimme työkalut ja ohjeet käyttäjälähtöiseen suunnitteluun sekä käytännön apua prosessin aikana lehtoriltamme Minna Cheungilta

SKA-21 mallisto on suunniteltu olemaan kaikki mitä arkeologi työssään tarvitsee, pois lukien suoja- ja turvavaatteet. Mallistossa on tuotteita arkeologin ulkotyöhön keväästä myöhäiseen syksyyn sekä sisätyöhön ympäri vuoden. Malliston tuotteet on suunniteltu niin, että niitä on helppo yhdistellä ja kerrostaa. SKA-21-mallistoon kuuluu:

• Kerrasto ja huppu
• Pitkähihainen paita
• T-paita
• Neulepaita
• Neulehousut
• Kevyet ulkohousut, jotka on mahdollista muuntaa shortseiksi vetoketjuilla
• Paksummat ulkohousut
• Kevyt, käännettävä anorakki, sisäpuolen materiaali heijastava
• Kevyt, käännettävä toppatakki, joka on mahdollista muuntaa liiviksi vetoketjuilla. Sisäpuolen materiaali heijastava
• Työliivi

Asut 1-3. Kuva: Carla Nordlund.
Asut 4-6. Kuva: Carla Nordlund.

Malliston materiaaleiksi valikoitui luonnon- ja tekokuituja. Luonnonkuituja ovat kasvi- ja eläinkuidut. Kasvikuituja ovat esimerkiksi puuvilla, pellava, juutti ja bambu. Eläinkuidut tulevat eläimistä, ja näitä ovat siis esimerkiksi villat ja silkki. Tekokuituja ovat materiaalit, jotka jäävät kasvi- ja eläinkuitujen ulkopuolelle. Kaikki tekokuidut lajitellaan muuntokuituihin ja synteettisiin kuituihin. Kaikkien kuitujen valmistuksessa ja käytössä on omat ongelmansa (esim. Niinimäki & Hassi 2011). Kasvikuitujen viljely kuormittaa paljon maaperää ja voi aiheuttaa muun muassa eroosiota. Eläinkuitujen keräys ja käyttö sisältää paljon eettisiä kysymyksiä. Tekokuitujen valmistuksessa käytetään paljon öljyä, mikä on iso miinus. Toisaalta tekokuidut kestävät käyttöä yleensä pidempään kuin luonnonkuidut. Ei siis ole yhtä hyvää kuitua, jota voi hamstrata kaapin täydeltä. Mikäli haluaa miettiä kuidun sopivuutta tai eettisyyttä, on asioita ajateltava tuotekohtaisesti sekä koko tuotteen elinkaaren ajalta. Jokaiselle valitsemalleni materiaalille löysin kuitenkin vähintään yhden vastuullisemman version. 

Suunnittelutyötä käytännössä. Kuva: Carla Nordlund.

Suunnittelemani malliston materiaaleissa on erityisesti otettu huomioon niiden kestävyys ja hengittävyys. Materiaalin tulee kestää kulutusta ja osumia arkeologisilla kaivauksilla. Arkeologin työ on fyysistä, joten materiaalin hengittävyys takaa mukavan olon hikoilusta huolimatta. Anorakki, toppatakki ja kevyemmät ulkohousut ovat 100 % puuvillaa. Materiaali on Olmetexin tekninen materiaali, eli sillä on useita ominaisuuksia, joita ei ole tavallisessa puuvillaisessa t-paidassa. Näitä ovat muun muassa veden- ja tuulenpitävyys sekä kankaan/materiaalinen erilainen tuntu. Takkien kääntöpuolen heijastava materiaali on myös Olmetexin materiaali, joka sisältää 59 % lasia, 21 % polyuretaania ja 20 % polyamidia.

Kaikkien malliston päällysvaatteiden materiaalit ovat myös veden- ja tuulenpitäviä. Paksummat ulkohousut ovat softshellia, jonka materiaali on 95 % polyesteria ja 5 % elastaania. Elastaani antaa materiaalille joustavuutta. Kerrasto ja huppu ovat 100 % merinovillaa, ja molempien paitojen materiaalit ovat puuvillan ja elastaanin sekoitetta. Merinovilla on hengittävä ja miellyttävä materiaali iholla. Molemmat materiaalit ovat myös joustavia, joten ne ovat mukavia päällä. Neulepaita ja housut ovat villasekoitetta, ja ne on suunniteltu väljemmiksi tuotteiksi, jolloin ne voi halutessaan pukea välikerrokseksi tai käyttää sisätyössä. Arkeologia on ajateltu myös tuotteiden taskujen sekä lenkkien määrällä ja sijainnilla. Erityisesti työliivissä on maksimoitu taskujen ja koukkujen määrä siirtämällä vetoketjut kylkiin. Liivissä on myös kuminauhakiristys, minkä ansiosta taskuissa voi olla painavampaakin tavaraa ilman että liivi roikkuu työnteon tiellä.

 

Paita lähikuvassa. Kuva: Carla Nordlund.
Housut lähikuvassa. Kuva: Carla Nordlund.

Halusin malliston olevan eksklusiivisesti arkeologeille malliston jatkokehittelyn vuoksi. Malliston tuotteita voitaisiin kehittää käyttäjien eli arkeologien palautteen pohjalta. Näin ollen mallisto tulevaisuudessa suuntautuisi enemmän ja paremmin arkeologeille. Suunnitelmassani SKA-21-mallisto on samalla myös palvelu arkeologeille. Konseptiin kuuluu myös myytyjen tuotteiden korjauspalvelu. Malliston tuotteet valmistettaisiin ”on demand”-periaatteella eli tilauksesta. Tilauksesta tehdyt tuotteet vähentävät tekstiilijätettä, koska myyntiin ei jää ylimääräisiä tuotteita. Mahdolliset tuotekehitykset on myös mahdollista saada heti seuraavaan malliin, koska niin sanottua vanhaa mallistoa ei tarvitse myydä alta pois. Malliston kaikki tuotteet olisivat saatavilla kuudessa eri PANTONE®- värissä. Tällä hetkellä SKA-21 on kuitenkin vain suunnitelma, eikä sitä ole mahdollista nähdä fyysisenä.

———

Kirjoittaja on puettavan muotoilun toisen vuoden opiskelija LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa. Hänen matkaansa muotoilijaksi voi seurata Instagramissa @nrdlnd_

Muotoiluinstituutti & puettava muotoilu instagramissa @muotoiluinstituutti @lab_wearabledesign

Lähteet:

Blackburn, R. S. (toim.) 2009. Sustainable textiles. Life cycle and environmental impact. Cambridge: Woodhead Publishing Ltd.

Cheung, M.  2021 Käyttäjälähtöinen Innovaatioprojekti. Kurssimateriaali.

Halmeenmäki, M. 2012 Käyttäjälähtöiset suunnittelumenetelmät sekä osallistava suunnittelu muotoilukonsultoinnin osana. Helsinki: Aalto yliopisto. Taideteollinen korkeakoulu. Muotoilun laitos. Taiteen maisterin opinnäytetyö.

Hethorn, J. & Ulasewicz, C. (toim.) 2008. Sustainable Fashion: Why Now?: A conversation exploring issues, practices, and possibilities. New York: Fairchild Books.

Hurff, S. 2015. Designing Products People Love. O’Reilly Media, Inc.

Niinimäki, K. & Hassi, L. 2011. Emerging design strategies in sustainable production and consumption of textiles and clothing. Journal of Cleaner Production, Vol. 19, Issue 16: 1876-1883.

Shaw, A. 2005. Steps in the selection of protective clothing materials. Teoksessa: Textiles for protection. Toim. R.A. Scott. Cambridge: Woodhead Publishing.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.