Nina Manninen
Arvokas musta oli 1500-luvun muodikkain ja halutuin väri. Vuosisadan kuluessa keskiajan kirkkaat värit ja väriyhdistelmät jäivät pikkuhiljaa Euroopan yli pyyhkäisseen mustan aallon alle, kun kaikki, joilla siihen oli varaa, pyrkivät hankkimaan vaatekamareihinsa tätä vaikuttavaa väriä. Mustan sävyjen lisäksi suosittiin erityisesti erilaisia ruskean ja jossain määrin punaisen sävyjä, joten vaatetuksen yleisilme muuttui melkoisen tummaksi. Vuosisadan loppupuoliskolla Turunkin porvariston keskuudessa esiintyy enää vain muutamia yksittäisiä vihreitä tai sinisiä vaatekappaleita, eikä esimerkiksi keltaisia vaatteita löydy luetteloista lainkaan.
Vihreän ja muiden kirkkaiden värien häviämistä voidaan seurata asiakirjamainintojen perusteella. Suomen alueelta mainintoja alkaa olla enemmän vasta 1500-luvun loppupuolelta, mutta tietoja voidaan hakea myös lähialueilta. Esimerkiksi vuonna 1535 kuolleen Ruotsin kuningatar Katariina Saksi-Lauenburgilaisen jäämistössä oli kultakankaisilla boordeilla koristettu vihreä samettinen liivihame ja siihen sopiva kaulus sekä keltaiset sametti- ja taftihameet kauluksineen. Muuten kuningattaren puvusto oli jo punainen ja ruskea. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasalla taas oli vielä vuonna 1548 vaatekamarissaan lukuisia vihreitä tai papukaijanvihreitä pöksyjä, jotka oli koristettu tai vuorattu joskus räikeästikin poikkeavilla väreillä: yksiin vihreisiin pöksyihin oli käytetty sinistä, kirkkaankeltaista ja tiilenpunaista kontrastiväriä, toisissa oli musta vuori ja kultanyörikoristelu. Lisäksi Kustaalla oli joitain vihreitä asusteita, kuten kauluksia ja päähineitä. Ehdottomasti suurin osa hänen vaatteistaan oli kuitenkin jo mustia, ruskeita ja punaisia. Kustaan poikien Juhanan, Maunun ja Kaarlen vaateluettelossa vuodelta 1553 ei mainita yhtään vihreää vaatetta ja keltaisiakin vain Juhanan kultakoristeiset hansikkaat ja Maunun nahkaiset sukat.
Turun linnasta jaettiin vihreää ja keltaista villaa kangaspalkkioina vielä 1560-luvulla, keltaista tosin huomattavasti vähemmän. Vuosisadan puolimaissa voisi siis ehkä olettaa turkulaisen työntekijän käyttäneen vihreitä vaatteita, kun taas porvareiden ja linnan virkamiesten keskuudessa ne eivät tuntuneet olevan suosittuja – 1560-luvun asiakirjoista käy ilmi, että ainoastaan kolmella näihin piireihin kuuluneista naisista oli vihreä liivihame. Miehillä vihreää ei ollut käytössä laisinkaan, eikä keltaista käyttänyt kukaan. Yksi porvarisnaisten vihreistä liivihameista oli Valpuri Innaman varastoista ja ehkä myytäväksi tarkoitettu, yhden englanninverkaisen hameen omisti Juhana-herttuan hovihankkija Valpuri Henrikintytär, ja kolmas oli vouti Nils Ingessonin omaisuuden joukkoon luettu naisten läiketaftinen liivihame, joka oli vuorattu näädällä.
Ylhäisönkään vaatteissa vihreä väri ei ollut enää kovin suosittu, mutta keltaista käytettiin jonkin verran – useimmiten kultaan yhdistettynä – seremoniallisissa tai muuten virallisemmissa tilaisuuksissa. Herttuatar Katariina Jagellonicalla oli ainoastaan yksi vihreä damastinen liivihame ja samettibaretti, Juhana-herttualla vain samettinen vyö. Juhanan palvelijoilla tosin oli vihreät taftiasut, joten väriä kuitenkin nähtiin hovissa. Vihreää mainitaan myöhemminkin vuosisadan lopulla vain satunnaisesti: aatelisen Filippa Flemingin jäämistöluettelosta vuodelta 1578 löytyy damastinen puolihame ja vanha satiiniliivihame, ja Juhana-herttuan tyttären Sofia Gyllenhielmin vuonna 1583 kirjatun omaisuuden joukossa on ainoastaan vihreä silkkimyssy.
Vihreitä kankaita löytyi kuitenkin yhden jos toisenkin varastoista, ja ne oli ehkä tarkoitus käyttää sisustustekstiilien ompeluun. Sekä ylhäisö että porvaristo koristikin kotinsa niin vihreää, kirkkaankeltaista, punaista kuin sinistä yhdistelevillä sänky- ja seinävaatteilla, istuintyynyillä ja pöytäliinoilla, jotka oli tehty erilaatuisista villakankaista, silkeistä ja sameteista. Keskiajan kirkkaat värit ja väriyhdistelmät olivat ehkä hävinneet vaatteista, mutta neljän seinän sisällä niistä nautittiin edelleen.
———
Kirjoittaja tekee väitöstutkimusta Katariina Jagellonican omaisuudesta kirjallisissa lähteissä Turun yliopiston arkeologian oppiaineeseen.
Lähteet ja kirjallisuus:
Anno Domini 1562, die octava Octobris. Wyprawa królewny JejMści Katarzyny polskiej z księżnej finlandzkiej etc. wszelakiemi rzeczami niżej wypisanemi do Finlandyej z Wilna roku i dwa wyżej wypisanych od JKMci dana
Kungliga och furstliga personers enskilda egendom 3: 1556-1594. Handlingar rörande hertig Johans av Finland (Johan III) och hans gemåls egendom. Hertig Johans och hertiginan Katarinas egendom på Stockholms slott 1563-64
Hausen, Reinhold, 1912. Bidrag till Finlands historia IV. Helsingfors.
Hausen, Reinhold, 1917. Bidrag till Finlands historia V. Helsingfors.
Historiska handlingar II, 1862. Kungliga Samfundet för Utgivande af Handskrifter Rörande Skandinaviens Historia. Stockholm.
Jutikkala, Eino, 1939. Vääksyn kartanon historia. Helsinki.
Pylkkänen, Riitta, 1956. Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550–1620. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 55. Helsinki.
KALMISTOPIIRI 