Kaisa Kyläkoski
Kirjassaan Museomiehen työpöydältä A. M. Tallgren ohittaa väheksyen ”erään pastori L. Romellin” suomalaisten antikviteettien kuvitetun julkaisuhankkeen vuonna 1847. Vaikka Tallgren ei kerro enempää faktoja Romellista oli tämä ”tietysti fantasti ja koulutusta vailla”. Kenestä ja mistä oli kyse?
Koti, koulutus ja ura
Papin perustiedot löytyvät nyt sekä Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista että matrikkelista Suomen papisto 1800–1920. Lars Romell oli syntynyt 24.1.1795 Kangasniemen Rauhajärvellä vanhempinaan talolliset Lars Romo ja Maria Hämäläinen. Talonpoikainen ja suomenkielinen tausta ei antanut varsinaista ponnistusalustaa opintielle, joten Lauri Laurinpoika oli 20-vuotias aloittaessaan opinnot 14.4.1815 Hämeenlinnan triviaalikoulussa.
Samaan aikaan kanssaan opiskeli Fredrik Cygnaeus (1807–1881), jonka elämänkirjuri Emil Nervander on esittänyt pari yksityiskohtaa Lars Romellin koulunkäynnistä. Kun Cygnaeus aloitti 12-vuotiaana koulunkäynnin vuoden 1819 alussa suoraan triviaalikoulun neljästä luokasta viimeisimmällä, Romell oli saman luokan vanhin. Yhteensä luokassa oli 12 oppilasta ja kaikkiaan koulussa oli 138 oppilasta.
Loppukokeen jälkeen Romell sai ”teinirahoina” 2 riikintaaleria eräältä tutkintoa seuranneelta ”hyväntahtoiselta mieheltä” palkintona siitä, että Romell oli keskeytymättömällä ahkeruudella voittanut ne vaikeudet, jotka köyhyys ja ruotsin kielen osaamattomuus olivat hänelle aiheuttaneet. Lisää hyväntekijöitä todennäköisesti tarvittiin siihen, että Lars Romell pääsi ylioppilaaksi 20.6.1820. Seuraavana päivänä hän liittyi Viipurilaiseen osakuntaan. Yliopisto-opintonsa jäivät varsin lyhyiksi, sillä Lars Romell vihittiin papiksi Porvoon hiippakunnassa jo 15.12.1821. Pappisuransa pätkittäisyys on koottu matrikkelitietoihin.
… määrättiin Kuopion kirkkoherran apulaiseksi; Liperin kirkkoherran apulainen 23.7.1823; Hartolan kirkkoherran apulainen 21.6.1824; Viitasaaren kirkkoherran viran välivuodensaarnaaja 1.5.1825, kappalaisen apulainen 1.5.1827; Pyhtään välivuodensaarnaaja 20.10.1827; Joutsenon armovuodensaarnaaja 8.4.1829; Kosken (Hämeen lääni) kappalaisen apulainen 1831; Pukkilan kappalaisen sijainen 9.11.1831; Nastolan kappalaisen apulainen 25.4.1832; Pernajan kappalaisen apulainen 10.12.1834; Joroisten kirkkoherran apulainen 21.1.1835, virka- ja armovuodensaarnaaja 21.6.1837; Puumalan kirkkoherran apulainen 19.12.1838; Sulkavan kappalaisen sijainen 3.3.1841; Loviisan kirkkoherran sijainen 13.3.1844; Hiitolan kirkkoherran sijainen 5.10.1844; Johanneksen kappalaisen sijainen 19.3.1845; Juvan välivuodensaarnaaja 27.8.1845.
Talonpoikaisesta taustasta oli vaikea päästä kiinni papin virkoihin sekä suhteiden että hiljaisen tiedon puutteen vuoksi. Lars Romell haki toistuvasti pysyvämpiä paikkoja, ja pääsi monesti myös vaalisijoille. Toistuvaa epäonnistumista selittänee joku hänen persoonaansa liittyvä seikka.
Aivan tavallinen leipäpappi Romell ei ollut, sillä vuonna 1832 ilmestyi (todennäköisesti omakustanteina) kaksi toisiinsa liittyvää julkaisuaan: Painettu Viisi Ensimäistä Lukua Apostolin Paavalin Lähetys-Kirjasta Romalaisille, Koeteeksi Suomennetut ja Försök till bestämmande af wissa ords bemärkelser på de swårare ställen i de fem första kapitlen af Apostolen Pauli sändebref till de Romare, af Lorentz Romell, i afseende på dess Finska öfwersättning. Näistä ei ole löytynyt tutkimusta eivätkä ne näytä liittyvän Raamatun yleiseen suomennoshistoriaan. Ellei sitten vuonna 1852 julkaistun kevyesti uudistetun version työtä oltu aloittamassa jo 20 vuotta aiemmin.
Romellin kiinnostus suomen kieleen näkyy myös siitä, että SKS:n arkistossa on 1830-luvulta ”kaksi kilpakirjoitusta, toinen suomenkielen metriikasta ja toinen suomenkielen prosodiasta”.
Julkaisuhanke
Juvan välivuodensaarnajan pestin jälkeen Lars Romell ei enää päässyt vaalisijoille ja ehkä ei edes hakenut uutta työtä. Hän päätyi Helsinkiin, jossa kärryjään myytiin vuoden 1846 lopulla. Vuoden vaihduttua hän asui Rastaan korttelissa eli kaupunkialueen laitamilla.
Tammikuun 1847 alussa Morgonbladetissa julkaistiin ”kunnioittava ilmoitus” (Vördsam anmälan), jonka varapastori Lorentz Romellin oli allekirjoittanut ja päivännyt vuoden toisena päivänä. Romellin asiana oli esitellä Suomen menneisyyttä käsittelevä julkaisuhanke, johon hän keräsi ennakkorahoitusta.
Lars Romell ei ollut tyytyväinen Morgonbladetin toimituksessa tehtyyn editointiin ja hän vei tekstinsä uudistetun version kaupungin toiseen sanomalehteen eli Helsingfors Tidningariin. Sitä toimitti tähän aikaan Zacharias Topelius, jonka kynästä lienee lähtöisin etusivulle painettu saate. Sen mukaan kirjoitus julkaistiin epäselvyydestään ja monisanaisuudestaan huolimatta esimerkkinä siitä, kuinka yksi aikakausi voi pitää hulluna sitä, mitä toinen pitää korkeimpana oppina. Romellin esitys olisi sata vuotta aiemmin ollut historiallisen älyllisyyden huippu, mutta nyt se oli yksi monista vedenpaisumukseen viittaavista pohdiskeluista, joille asiantuntijat hymyilevät tai naureskelevat.
Romell aloittikin tekstinsä jo 1700-luvun alusta tutulla retoriikalla, jossa suomalaiset olivat menneisyydessä valistunut ja koulutettu kansa, jolla on ollut oma historiansa sekä syntiinlankeemuksesta että vedenpaisumuksesta lähtien. Juuri siksi, että suomalaisten historia on ikivanha, oli se herättänyt naapureiden kateuden ja vihan ja he mustasivat suomalaisten maineen ollessaan yhteyksissä kaukaisempiin kansoihin. Lopulta ruotsalaisten virkamiesten pahuus pelotti kaikki koulutetut suomalaiset niin, etteivät he enää kirjoittaneet tai lukeneet Suomen historiaa.
Kalliopinnoista ja hautakumpujen kuparilevyistä löytämiensä riimukirjoitusten ansiosta Lars Romellilla oli nyt mahdollisuus paikata Suomen historiankirjoitusta. Valitettavasti hän ei mainospuheessaan selitä tarkemmin mistä ja miten hän oli löytänyt riimumerkit. Ilmeisesti kaikki tai ainakin suurin osa oli tarkoitus esittää kuvina rahoitusta kaipaavan julkaisun Finska Antiqviteter, Runskrifter och Forn-Astronomie 16 arkilla. Näiden oheen tilaajat saisivat myös kymmenisen sivua tekstiä.
Kirjaimiksi tulkitsemiensa merkkien lisäksi Romell oli löytänyt kuvan, jonka hän tulkitsi esittävän Jumalan kolmiyhteyttä, sekä kasvokuvia, jotka korostettujen poskiluiden perusteella mielestään esittivät selvästi suomalaisia. Joku merkkien kokonaisuus, johon kuului auringon kuva, avautui Romellille suomalaisen astronomisen tiedon esityksenä.
Aineistoaan selkeämmin Lars Romell kirjoittaa riimumerkkien tulkintatyöstään. Hänestä oli selvää, että suomalaiset olivat työtä säästääkseen ja tietoa salatakseen kirjanneet ainoastaan sanojen alkukirjaimet. Tarkoitetut sanat oli Romellista kuitenkin mahdollista selvittää kontekstin perusteella. Yhden tulkintansa hän julkaisi osana kirjoitustaan.
Paras kulta lanko, wältä sinä surmaa tänä päiwänä, tänä samana ildana wältä! Elä itsiäs ragasta tässä suuressa waarassa. Woit wälättää surman ägiltä. Se salaa saadetaan sinulle. Ylennä itsees tässä wikkeläksi. Taidat sieltä salan suorastansa rientää ulos. Sillä sellainen silmän=räpäus tulee, wiibymådä ilmi sinulle tulee, onnetoin sukulainen, surmaksi. Usko lanko, ilgiät ihmiset saattoiwat surman itselles ihan ligeelle: itkulla ilmoitan, kohdastans warmasti sinulle tuowat. Usko sellaista sinå rakas ystäwä. Ystäwä nimitän sinulle, ihan iäti jätän sinun tänä ildana!
Tästä pätkästä oli Romellin mukaan selvää, että sekä kirjoittaja että vastaanottaja kuuluivat kuninkaalliseen hoviin. Muiden tulkitsemiensa riimukirjoitusten perusteella Romellista oli selvää, että suomalaisilla oli kuninkaita, että heillä oli sotaväki, joka oli jaettu rykmentteihin, pataljooniin ja komppanioihin, joiden johdossa oli kenraalit, everstit, everstiluutnantit, kapteenit ja luutnantit. Siviilihallinto oli jaettuna lääneihin ja kihlakuntiin, joiden virkamiehet vastasivat 1800-luvun yhteiskuntaa. Kävi myös ilmi, että suomalaiset uskoivat haltioiden ohella kolmijakoiseen Jumalaan, jota palveltiin ulkoilmassa raha- ja ruokauhrein.
Mainosteksti vihjaa, että painokuvien kaiverrustyö oli jo käynnissä. Mahdollisia painolevyjä ei kuitenkaan koskaan käytetty. Lars Romell kuoli Helsingin yleisessä sairaalassa 24.6.1847. Sairaalaan tuotuun omaisuuteensa kuului vaatteidensa ohella hopeinen taskukello ja pinkka papereita.
Jälkimaine
Romellin julkaisuhankkeen muisti vuosia myöhemmin ainakin Zacharias Topelius, josta tuli vuonna 1854 Helsingin yliopiston Suomen historian ylimääräinen professori ja vuonna 1863 Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professori. Suomen historian luentosarjan avauksessa syksyllä 1862 Topelius totesi vaikeaksi selvittää, oliko suomalaisilla omaa riimukirjoitusta. Tässä yhteydessä hän mainitsi, että 16 vuotta aiemmin pastori Romell luuli löytäneensä menneisyyden suomalaisten kalliokirjoituksia.
Topelius käsitteli teemaa laajemmin 13. luennossa marraskuun lopulla. Hän totesi Suomesta löytyneen ainakin 70 riimukirjoitusta ja lisää luulisi olevan sammalten alla. Vain harvoja näistä teksteistä oli tutkittu ja suurin osa niistä oli skandinaavisia ja osa ehkä venäläistä alkuperää. Lisäksi osa oli uudemmilta ajoilta. Alkuperältään, iältään ja merkitykseltään epäilyttävinä Topelius piti Carl Axel Gottlundin kolmessa Finlands Allmänna Tidningin kirjoituksessa esittelemiä kivikaiverruksia Lammilta, Kiteeltä ja Padasjoelta. Lars Romellin löydöistä ”piti vähintään mainita, että ne tarvitsevat kriittisemmän tutkimuksen”. Myös vastaavassa luentosarjassa alkuvuodesta 1873 Topelius mainitsi Gottlundin ohessa Romellin.
Sittemmin Lars Romell näyttää unohtuneen. Koska muistiinpanojaan, piirroksiaan tai niistä mahdollisesti kaiverrettuja painolaattoja ei ole enää olemassa, on mahdotonta sanoa, mitä löytönsä oikeasti olivat. Romell mainitsi suomalaisten edistyksellisyyden todisteena kaiverruksien arabialaiset numerot, mikä viittaa siihen, että merkit oli tehty Ruotsin vallan aikana eikä sitä ennen. Tekstinsä antamat vihjeet kaiverrusten ulkonäöstä sopivat Gottlundin Kiteeltä tuntemaan kiveen, jota nykytutkijat eivät pidä esihistoriallisena.
Riippumatta Romellin aineistosta hänen kirjoituksensa paljastaa tulkintansa mielikuvituksellisuuden. Tallgrenin arvio ”fantastista” ei siis ollut aiheeton, mutta Suomen menneisyyden tutkimuksen historiassa Lars Romellilla on marginaalinen paikkansa.
Kirjoittaja FT Kaisa Kyläkoski on historiantutkija, joka on vuosikymmeniä ollut kiinnostunut menneisyyttä tutkivista amatööreistä.
Lähteet
Ilmoituksia virkahakujen vaalisijoista: Karstulan kappalainen (Finlands Allmänna Tidning 11.5.1826); Tuuloisten kappalainen (Finlands Allmänna Tidning 30.3.1830); Pyhtään kappalainen (Finlands Allmänna Tidning 20.6.1833); Nilsiän kirkkoherra (Finlands Allmänna Tidning 21.2.1835); Virolahden kirkkoherra (Helsingfors Tidningar 17.1.1838); Uukuniemen kirkkoherra (Finlands Allmänna Tidning 22.7.1839); Puumalan kappalainen (Borgå Tidning 16.1.1841); Hiitolan kirkkoherra (Borgå Tidning 29.7.1843)
Ilmoitus kärryjen myynnistä (Finlands Allmänna Tidning 11.11.1846)
Ilmoitukset kuolemasta ja perillisten etsinnästä: Finlands Allmänna Tidning 30.7.1847, Finlands Allmänna Tidning 11.08.1847)
Kotivuori, Yrjö. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Lars Romell. Verkkojulkaisu 2005
Lahelma, Antti, Pukkila, Jouko & Rostedt, Tapani. Fake or not? Some observations on finds of runic inscriptions in southwestern Finland. Kirjassa Runes in Finland. Toim. Kendra Wilson. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 875. Svenska litteratursällskapet i Finland. 2024, 237–257
[Nervander, Emil] E. N. . Fredrik Cygnaei skolgång i Tavastehus. Hufvudstadsbladet 12.07.1901
Romell, Lars. Vördsam anmälan. Morgonbladet 07.01.1847
Romell, Lars. Wördsam Anmälan. Helsingfors Tidningar 20.1., 27.1., 30.1., 6.2.1847
SKS. Arkistoluettelo: Lars Romellin arkisto (1838–)
Suomen papisto 1800–1920-verkkojulkaisu: Romell, Lars. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017
Tallgren, A. M. Museomiehen työpöydältä. Kirjoitelmia muinaistieteellisten ja antikvaaristen harrastusten historiasta Suomessa. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1924
[Topelius, Zacharias?]. ”Af en ”wördsam anmälan””, Helsingfors Tidningar 20.1.1847
Topelius, Zacharias. Föreläsningar i geografi och historia. Utgivna av Jens Grandell. Zacharias Topelius Skrifter XV. Svenska litteratursällskapet i Finland. 2017, 2020
KALMISTOPIIRI 