Teemu Väisänen
Keski-Suomen museon helmikuussa 2020 avattu uusi perusnäyttely Keskisuomalaisuutta etsimässä kokoaa yhteen mielenkiintoisia arkeologisia löytöjä Keski-Suomen historian eri aikakausilta. Seuraavien kuukausien aikana teemme muutamia nostoja näistä löydöistä ja tutustumme niiden historiaan ja laajempaan historialliseen kontekstiin.
Sarjan aloittaa yksi esillä olevista kivikautisista savi-idoleista, joiden salaperäinen menneisyys on kiehtonut arkeologeja jo pitkään. Kyseinen idoli on peräisin Pihtiputaan Madenevan kivikautiselta asuinpaikalta. Idoli löydettiin alueen ensimmäisissä kaivauksissa vuonna 1950 ja varhaisen löytöajankohtansa johdosta se onkin sittemmin esiintynyt useissa savi-idoleita käsittelevissä julkaisuissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Löytö on ollut aikaisemmin esillä Kansallismuseon esihistorian perusnäyttelyssä aina vuoteen 2015 asti, jolloin näyttely uudistettiin. Madenevan idoli ei kuitenkaan joutunut makaamaan varastossa kauan, vaan löysi lopulta ansaitsemansa paikan Keski-Suomen museon vitriinistä.
Madenevan kivikautinen paratiisi
Madeneva on kohde, joka on tarjonnut mielenkiintoisia tutkimustuloksia jo vuosikymmenien ajan. Kohteen löysi keväällä 1950 paikallinen asukas, joka ilmoitti löytäneensä mahdollisia kivikautisia tulisijoja Jyväskylä–Haapamäki -junaradan rakennustöiden yhteydessä. Kohdetta tarkastamaan lähetettiin C. F. Meinander vielä huhtikuun aikana, ja jäisellä hiekkamaalla toteutetut kaivaukset onnistuivat paljastamaan kivikautisen asumuksen pohjan. (Miettinen 2002: 138.) Asumuksen kaivaukset sisälsivät runsaan löytöaineiston, johon kuului muun muassa saviastioiden paloja, kvartsikaapimia, hioimia, lehdenmuotoinen piinuolenkärki sekä edellä mainittu käyräidoli (Meinander 1950).
Kenties kohteen mielenkiintoisen luonteen vuoksi Meinander palasi alueelle jälleen vuonna 1963, ja vuoden 1967 konferenssiesitelmässään hän nimesi useammalla kivikautisella kohteella havaitsemansa asumuspainanteet Madeneva-tyypiksi (Miettinen 2002: 138). Tämä viittasi 6–10 metriä halkaisijaltaan oleviin, noin 40 cm syviin kodanpohjiin, jotka kuuluvat tyypillisen kampakeramiikan aikaan. Meinanderin määritys on tosin sittemmin kyseenalaistettu harhaanjohtavana, sillä määritelmä antaa mielikuvan kotatyyppisestä pyöreästä tai ovaalinmuotoisesta asumuksesta, vaikka vastaavat asumuspainanteet ovat voineet kuulua myös selvästi suorakaiteen muotoisille taloille (Karjalainen 1996: 16).
Meinanderin kaivaukset päättivät kohteen tutkimukset useaksi vuosikymmeneksi, kunnes alueelle palattiin Mirja Miettisen johdolla vuosina 1997–1999. Kaivauksissa ei löydetty uusia merkkejä asumuksista, mutta sen sijaan kaivauslöytöihin lukeutui useita tulisijoja, lukuisia pii- ja kiviesineitä sekä pääasiassa tyypillistä kampakeramiikka edustavia saviastian palasia. Samalla todennettiin alueen moniperiodinen käyttö, sillä osa tulisijoista sijoittui stratigrafisesti keramiikan yläpuolelle uudempiin maakerroksiin ja ne ajoittuivat radiohiiliajoituksessa pronssikaudelle. (Miettinen 2002: 141.)
Miettisen kaivauksissa löydettiin myös vastine Meinanderin käyräidolille. Toisin kuin Meinanderin löydössä, tälle idolille oli merkitty silmät ja suu painaumin. Myös muita idolien pienempiä osia löydettiin kaivauksista (Miettinen 2002: 144.)
Käyräidoleita Suomessa ja maailmalla
Vuonna 1942 Aarne Äyräpää luokitteli suomalaiset idolit kolmeen ryhmään; läntiseen, itäiseen ja Ahvenanmaan ryhmään. Näistä kaksi ensimmäistä sijoittuvat kampakeraamisen kulttuurin piiriin, kun taas jälkimmäinen edustaa kuoppakeraamista kulttuuria (Nunez 1986: 18). Itäinen ryhmä jakautuu puolestaan edelleen Äyräpään sanoin ”kielen muotoisiin” ja ”savikukkoihin”, joista jälkimmäinen viittaa Madenevan löydön tapaisiin käyräidoleihin (Nunez 1986: 20).
Vastaavanlaiset käyräidolit ovat tyypillisiä keskineoliittiselle ja tätä myöhäisemmälle kivikaudelle (Zagorska et al. 2018: 122). Suomessa ne on ajoitettu vuosiin 3300-2200 eaa., sijoittuen siis tyypillisen kampakeramiikan ja myöhäiskampakeramiikan aikaan (Nunez 1986: 20). Suomessa käyräidoleita on löydetty varsinkin alueelta, joka jää Porvoosta Pihtiputaalle vedetyn linjan itäpuolelle (Lehtosalo-Hilander & Pirinen 1988). Löytöpaikkoihin kuuluu Madenevan ohella muun muassa Pälkäneen Hietaniemi, Kotkan Niskasuo, Askolan Honkaniemi ja Savonlinnan Pääskylahti, mutta vastaavia löytöjä on tehty myös Virosta, Latviasta ja Venäjältä (Loze 1995: 24-26).
Morfologisen analyysin perusteella savi-idolit muuttuivat ajan myötä, Ne saivat alkunsa pienistä käyräidoleista, kunnes idoleista alettiin vähitellen valmistaa suurempia ja suorempia (Kashina 2009: 293). Kehitystä seurasivat eläinaiheiset sekä eläinten ja ihmisten piirteitä yhdistävät idolit sekä lopulta ihmisaiheiset idolit (Kashina 2009: 294). Varhaisimmat idolit olivat myös koristelemattomia, huolimatta niiden alkuperästä yhteisöissä, jotka koristelivat keramiikka-astiansa (Kashina 2009: 294).
Baltiassa runsaat käyräidolilöydöt on jaettu edelleen kahteen ryhmään, joista ensimmäiseen lukeutuvat vanhemmat, yksinkertaisemmat idolit, joita arkeologisessa kirjallisuudessa on kuvailtu muun muassa pavuiksi, sikiöiksi, istuviksi hahmoiksi ja jopa falloksiksi (Loze 1995: 23). Toiseen ryhmään kuuluvat puolestaan ne käyräidolit, joissa on kuvattu litteä naama ja tästä sojottava nenä (Loze 1995: 25).
Käyräidoleita on löydetty jonkin verran hautauksista. Tällainen on esimerkiksi Latvian Zvejniekin kalmistosta löydetty savinen käyräidoli. Kalmiston 330:sta kaivetusta haudasta 11 on sisältänyt luusta, sarvesta, savesta ja kivestä tehtyjä idoleita, joiden on tulkittu esittäneen muun muassa lintuja, hirvieläimiä ja ihmisiä (Zagorska et al. 2018: 100). Kalmiston ainoa käyräidoli on peräisin neoliittiselle kivikaudelle ajoitetusta lapsen hautauksesta (Zagorska et al. 2018: 101). Tämä lapsi oli haudattu laajempaan yhteishautaan viiden muun henkilön kanssa siten, että lapsi oli asetettu lähelle naishenkilön oikeaa kättä. Savi-idoli puolestaan löydettiin haudasta lapsen kylkiluiden välistä, minkä lisäksi kaksi meripihkasormusta löydettiin sijoittuneena tämän pään alueelle (Zagorska et al. 2018: 113).
Valtaosa savi-idoleista on kuitenkin löydetty asuinpaikoilta (Kashina 2009: 282). Usein idoleita on löydetty erityisesti asumusten sisältä, vaikkakin joskus niitä on myös tietoisesti kasattu tietylle alueelle (Kashina 2009: 287). Koska Meinanderin kaivauksesta ei ole jäänyt jäljelle kaivausraporttia, löytöjen tarkka sijainti ei ole tiedossa. Koska kaivausten tavoitteena oli ilmeisesti tutkia ensisijaisesti asumuspainanteen pohjaa, on mahdollista että myös Madenevan vuoden 1950 idoli on peräisin asumuksesta.
Savi-idolien funktio
Savi-idoleilla on kauas historiaan ulottuva menneisyys, ja ensimmäiset savi-idolit tunnetaan jo paleoliittiselta kaudelta. Kuitenkin omanlainen savi-idolien valmistustraditio muodostui Suomesta Venäjän kautta Baltiaan ulottuvalle alueelle, missä savi-idolien valmistus oli luultavasti paikallinen innovaatio, sillä vastaavanlaisia idoleita ei tunneta lähialueilta. (Kashina 2009: 281.)
Näiden savi-idolien merkitykset ovat herättäneet runsaasti keskustelua vuosikymmenten saatossa, mutta useimmin idolit on kuitenkin nähty eräänlaisina kulttiesineinä. Usein ne on myös yhdistetty punamultaan ja monissa savi-idoleissa onkin merkkejä punamullasta tai maalaamisesta (Kashina 2009: 287). Myös folkloristisesta aineistosta on löydetty vertailukohtia punaiseksi värjätyistä idoleista, joilla on ollut merkittävä rooli esimerkiksi Euraasian pohjoisten kansojen rituaaleissa (Nunez 1986: 25.)
Useat tutkijat ovat myös todenneet idolien työstössä kiirehtimisen ja välinpitämättömyyden merkkejä, mikä saattaisi viitata idolien olleen suunniteltu lyhytkestoiseen käyttöön ja kenties jopa niiden tarkoituksenmukaiseen rikkomiseen rituaaleissa (Kashina 2009: 286). Tähän viittaavat myös Suomen läntisen ja Ahvenanmaan ryhmän idolit, jotka on löydetty tavallisesti rikkinäisinä (Nunez 1986: 26). Sen sijaan itäisen ryhmän idolit, kuten käyräidolit, löytyvät tavallisesti ehjinä, mikä voisi viitata niiden erilaiseen käyttöfunktioon. Toisaalta väitettä tahallisen rikkomisen osalta ei ole pystytty todistamaan, sillä rikkoutumiseen on saattanut vaikuttaa idolien suurempi koko ja erityisesti balttialaisten sekä karjalaisten varianttien sisältämät orgaaniset, vähemmän aikaa kestävät sidosaineet (Kashina 2009: 287).
Figuurien yhdistämistä rituaaleihin on muutenkin vaikea todistaa suuntaan tai toiseen, ja idoleilla on voinut olla myös muita funktioita. Etnohistoriallinen aineisto viittaa idolien käyttöön esimerkiksi kuolleiden sukulaisten kuvina, koriste-esineinä ja lasten leluina (Nunez 1986: 26.) On myös mahdollista, että idoleilla on ollut useita samanaikaisia merkityksiä ja ne ovat voineet yhtäältä toimia lasten leluina ja samalla niillä on voinut olla rituaalinen tarkotus lasten suojelemeiseksi.
Lopuksi
Huolimatta Madenevan runsaasta löytöaineistosta ja tutkimuksellisesti merkittävistä havainnoista, kohdetta on loppujen lopuksi tutkittu varsin vähän ja kaivaukset ovat keskittyneet pienten alueiden tutkimukseen tai pelastuskaivauksiin. Madenevan asuinkentän todellinen laajuus on edelleen epäselvä ja paikallisten tarinoiden mukaan kivikautista löytöaineistoa on havaittu taannoisten rakennushankkeiden yhteydessä nykyistä aluerajausta suuremmalta alueelta (Kumpulainen 2010).
Savi-idolit ja Madeneva-tyypin asumus eivät myöskään ole ainoita Madenevan asuinpaikan löytöjä, jotka ovat herättäneet laajempaa huomiota. Alueen kampakeraamisten ruukunpalojen taidokas koristelu innoitti Pihtiputaan kunnan ja Kalevala Korun yhteishankkeeseen, josta muodostui vuonna 2019 lanseerattu Pihtipudas-koru (Kotilainen 2019). Kivikauden vaikutus on siis nähtävissä näihin päiviin saakka ja kenties se innostaa uusiin tutkimushankkeisiin Madenevan suunnalla. Uusia tutkimustuloksia odotellessa Madenevan savi-idolin merkitystä voi käydä arvuuttelemassa Keski-Suomen museossa, kun museot taas avautuvat kesäkuun alussa.
Kirjallisuutta
Kashina, E. 2009. Ceramic anthropomorphic sculptures of the East European forest zone P. Jordan & M. Zvelebil (toim.) Ceramics before farming : the dispersal of pottery among prehistoric Eurasian hunter-gatherers. 281–297.
Karjalainen, T. 1996. Outokumpu Sätös ja Orov Navolok 16, talo 3. Muinaistutkija 1/1996: 13–18.
Lehtosalo-Hilander, P.-L. & Pirinen, K. 1988. Savon historia. 1, Esihistorian vuosituhannet Savon alueella. Kustannuskiila, Kuopio.
Loze, I 1995. Clay figural art in the forest belt of Neolithic eastern Europe. Archaeologica Baltica 1: 33–42.
Miettinen, M. 2002. Investigations at the Madeneva Stone Age site in Pihtipudas. P. Purhonen & H. Ranta (toim.) Huts and houses: Stone Age and Early Metal Age buildings in Finland. National Board of Antiquities, Helsinki.
Nunez, M. 1986. Clay figurines from the Åland islands and mainland Finland. Fennoscandia archaeologica III: 17–34.
Zagorska, I., Meadows, J. & Iršėnas 2018. New dates from Zvejnieki burial ground graves with anthropomorphic and zoomorphic figurines. Archaeologica Baltica 25: 100–124.
Tutkimusraportit
Kumpulainen, M. 2010. Pihtipudas Madeneva. Kivikautisen asuinalueen rajojen määrittäminen 2009.
Meinander, C.F. 1950. Maisnevan löytöluettelo.
Miettinen, M. 2001. Pihtipudas 12 Madeneva.
Verkkolähteet
Kotilainen, V. 2019. Pihtipudas sai nimikkokorun kivikaudelta. Yle.
KALMISTOPIIRI 