Jani Oravisjärvi
Tutkimushistoriallinen tausta
Vantaalla Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskuksessa yhdessä lukuisista rahakabineteista makaa tavallisen näköinen kauniisti patinoitunut noin 2,76 gramman painoinen viikinkiaikainen itämainen hopearaha. Vaikka vain harva on nähnyt sen ja vielä harvempi tietää edes sen olemassaolosta, niin kansainvälisessä numismaattisessa kirjallisuudessa siihen on kuitenkin viitattu lukemattomia kertoja 1800-luvulta lähtien.
Rahan löytäjää, löytöpaikkaa tai -aikaa ei tiedetä. Sen tarina museoesineenä alkaa, kun ylioppilas C. H. Forsberg[1] myi 19.5.1849 Helsingin yliopiston raha- ja mitalikabinetille yhteensä 180 vanhaa hopearahaa 40 ruplalla (Lagus 1900:98, no. 96). Rahat oli ilmeisesti löydetty Viipurin läänistä, ja ajalleen tyypilliseen tapaan ne talletettiin osaksi Helsingin yliopiston raha- ja mitalikabinetin kokoelmia, joka nykyään muodostaa yhden osan Suomen Kansallismuseon numismaattisista kokoelmista[2].
Forsbergin myymien rahojen joukossa oli myös arabialaisia rahoja, joista yhden tuolloin yliopiston raha- ja mitalikabinettia (1849–1863) johtanut Gabriel Geitlin (1804–1871) tunnisti vuonna 307 AH (919/920) Tiflisissä (nyk. Tbilisi) lyödyksi abbasidien toisen periodin dirhemiksi. Geitlinin aikana vanhojen rahojen empiirinen tutkimus oli voimakkaassa nousussa eri numismatiikan osa-alueilla. Tutkimus painottui ennen kaikkea aineiston systemaattiseen keräämiseen, kuvailemiseen ja julkaisemiseen[3]. Tällä aikakaudella ovat peräisin muun muassa Bror Emil Hildebrandin (1806–1884) maineikas teos Anglosachsiska mynt i Svenska Kongliga Myntkabinettet funna i Sveriges jord (1846), ja Henry Cohen (1806–1880) laatima ensimmäisen systemaattisen roomalaisten rahojen luettelon Description historique des monnaies frappées sous l’Empire romain (1859–1868).
Arabialaisten rahojen osalta Geitlinillä oli kuitenkin vain vähän edellä mainitun kaltaisia esikuvia tai lähdeteoksia käytettävänään Tornbergin vuonna 1849 ilmestynyttä teosta[4] lukuun ottamatta, eikä tietoa aikaisemmin tunnetuista tai entuudestaan tuntemattomista ”tieteelle uusista” rahoista ollut laajasti saatavilla jos lainkaan. Geitlin oli toiminut aikaisemmin (1835–1849) itämaisen kirjallisuuden professorina, joten rahat tuntevana orientalistina hän oli kuitenkin juuri oikea henkilö julkaisemaan yliopiston mitali- ja rahakabinetin itämaiset rahat. Vasta myöhemmin Geitlinin jo kuoltua ilmestyi Tiesenhausenin monumentaalinen Монеты восточного халифата (Monnaies des khalifes orientaux) (1873), joka oli lajissaan ensimmäinen – tuon ajan mittakaavassa – kaiken kattava listaus korpus tunnetuista kalifaatin rahoista.
Tätä taustaa vasten on todennäköistä, ettei Geitlin tiennyt tunnistuksellaan tehneensä dirhemistä historiallisesti ja tieteellisesti poikkeuksellisen merkittävää, sillä se oli lajissaan ainoa tunnettu yksilö. Pelkkä ainutlaatuisuus (uniikkius) ei kuitenkaan vielä tehnyt siitä korvaamatonta tai tieteellisesti erityisen kiinnostavaa. Tässä tapauksessa esineen merkitystä lisäsivät kaksi muuta tekijää: Ensinnäkin abbasidien dirhemit ovat esineryhmä, johon on kohdistunut huomattavaa tutkimuksellista kiinnostusta jo 1800-luvulta lähtien. Tämä johtuu siitä, että ne olivat käytössä omana aikanaan noin neljäsosassa tunnetusta maailmasta, ulottuen Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta Pohjois-Afrikkaan sekä Eurooppaan Venäjä mukaan lukien. Käytännössä abbasidien rahoja onkin tutkittu kaikkialla missä niitä on tavattu.
Tämän ohella dirhemin yhteys Georgiaan on lisännyt sen merkitystä entisestään maan itsenäistyttyä Neuvostoliitosta vuonna 1991. Georgia sijaitsi maantieteellisesti tärkeiden kauppareittien risteyskohdassa ja oli vuosisatojen ajan eri suurvaltojen valtapoliittisten pyrkimysten kohteena. Georgialaisten suhde omaan historiaansa on emotionaalinen ja merkittävässä osassa kansallisessa identiteetissä[5]. Rahat ovat keskeisessä roolissa tämän kansallisidentiteetin rakentamisessa ja romantisoimisessa, sillä ne toimivat konkreettisina historiallisina todisteina georgialaisten omasta historiasta, valtiollisesta perinteestä ja sitkeydestä eri suurvaltojen puristuksessa[6]. Koska kaikki georgialaiset dirhemit ovat ylipäätään harvinaisia[7], 900-luvun alkuun ajoittuva uniikki georgialainen dirhemi on myös georgialaisille kansallisesti merkittävä historiallinen todiste. Erityisesti sen ajoitus on kiinnostava, sillä se edeltää Georgian poliittista yhdistymistä ja myöhempää kultakautta.
Julkaisut
Dirhemi julkaistiin ensimmäisen kerran Gabriel Geitlinin teoksessa Beskrifning öfver Kejserl. Alexanders-universitetets i Finland muhammedanska myntsamling (1862:39) numerolla 18 sisältäen kirjallisen kuvauksen rahasta: “I Allahs namn är denna dirhem preglad i T[ifli]s (?) år sju och tre hundra. 307 = 919. Orten är ej säker, ty just der har man anbragt ett större hål i kanten för att kunna bärapenningen som prydnad.”
Kuten Geitlinin kuvauksesta käy ilmi rahassa oli reikä juuri rahapajan nimen kohdalla, joka vaikeutti rahapajan nimen lukemista. Geitlin ei ole ollut varma tulkinnastaan ja toi epävarmuutensa ilmi kuvailussaan selvästi esiin. Julkaisussa liitteenä (kuvataulu I, nro 4) ollut viivapiirustus rahasta ei myöskään ollut yhtään sen helpommin tulkittavissa (ks. kuva 2). Tämä ilmenee varhaisen islamilaisen numismatiikan suurnimiin lukeutuvan Vladimir Tiesenhausenin (1825–1902) tulkinnasta, jonka mukaan lyöntipaikka ei ehkä ollut Tiflis, vaan Bidlis[8] (بدليس) viitaten edellä mainittuun kuvatauluun (Tiesenhausen 1873:291, no. 2903)[9]. Pakmokhov (1970:44) puolestaan kirjoittaa vapaasti suomennettuna: ”Koska kaupungin nimen keskiosa ei ole säilynyt (rahassa on reikä), Tiesenhausen (1873:291, no. 2903) olettaa, että lyöntipaikka ei ehkä ollut Tiflis, vaan Bidlis (بدليس)[10]. Geitlinin teokseen liitetyn piirroksen perusteella pitäisi kuitenkin pikemminkin lukea تفليس (Tiflis): kuufilainen بدليس (Bidlis) olisi vienyt huomattavasti enemmän tilaa kuin mitä rahapajan nimelle oli varattu.”
Varhaisten luentojen epävarmuus tuntui kuitenkin hälvenevän asteittain uusien julkaisujen myötä, sillä esimerkiksi Dilerin massiivisessa teossarjassa Islamic mints (vols. I–III) Tiesenhauseniin viitaten rahan lasketan mukaan Tifiliksessä lyötyjen rahojen joukkoon ilman minkäänlaista kyseenalaistamista (Diler 2009:397). Bennett (2014:31, no. 64) puolestaan listaa rahan äärimmäisen harvinaiseksi ”RRR” ja viittaa teoksessaan Kapanadzen (1955), Jalaghanian (1979) sekä Pakmohovin julkaisuihin. Näiden lisäksi dirhemi esiintyy muun muassa Javakhishvilin (2018) julkaisussa.
Kuitenkin jo 1960-luvulla oli esitetty kolmas luenta, joka oli jäänyt kaikilta huomaamatta. Suomen Kansallismuseon rahakammiossa työskennellyt orientalisti Beatrice Granberg (1916–2000) luki rahapajan nimen muodossa بنصيبين (bi-naṣībīn)[11]. Hän julkaisi tämän teoksessaan Förteckning över kufiska myntfynd i Finland (1966:215, no. 1601a). Granbergin tulkinta on poikkeuksellisen merkittävä, sillä se on ainoa oikea luenta rahapajan nimestä. Granbergin etuna kaikkiin muihin nähden oli, että Geitliniä lukuun ottamatta hän oli ainoa, joka oli oikeasti nähnyt rahan. Hänen ei tarvinnut perustaa tulkintaansa Geitlinin virheelliseen luentaan ja tulkinnanvaraiseen viivapiirustukseen.
Granbergin teos (1966) on maailmalla varsin hyvin tunnettu itämaisiin rahoihin erikoistuneiden tutkijoiden keskuudessa, joten periaatteessa tieto on ollut useimpien nykytutkijoiden saatavilla. Granbergin suurimmaksi virheeksi osoittautui se, että hän ei teoksessaan viittaa lainkaan Geitliniin. Sen sijaan hän viittaa Tiesenhauseniin, mutta oikean referenssinumeron 2903 sijasta ”Jfr Ties 2277”, joka vastaa rahapajan osalta hänen omaa tunnistustaan.[12] Sinällään Granbergin viite on referenssikappaleen (tunnistuksen) kannalta oikea, mutta paikallaan olisi ollut mainita, että Tiesenhausenin julkaisseen juuri kyseenomaisen, uniikkina pidetyn, dirhemin tästä poikkeavalla referenssinumerolla. Tämän ohella Granberg viittaa Bartholomaieihin (1859:226, no. 30), johon myös Tiesenhausen viittaa teoksessaan #2277 kohdalla. Ratkaisevan viittauksen Geitliniin ja Tiesenhauseniin puuttuessa ulkopuolisten tutkijoiden on ollut lähes mahdoton yhdistää eri lähteissä olevia tietoja toisiinsa.
Kyseessä on tutkimushistoriallisesti poikkeuksellisen moniulotteinen tapaus, joka aiheutui halkaisijaltaan muutaman millimetrin pituisesta reiästä, joka käytännössä missä tahansa muualla sijaitessaan olisi ollut varsin harmiton. Tässä tapauksessa reikä johti virhetulkintaan, joka lopulta 2000-luvulle tultaessa oli lähes kanonisoitu totuudeksi ja saanut kansallismielisiä ulottuvuuksia Euroopan toisella reunalla. Tämä kaikki olisi ollut vältettävissä, mikäli Granberg olisi viitannut toisin tai jos reikä olisi sijainnut muutaman millimetrin sivummalla tai jos rahasta olisi julkaistu valokuva. Reikä ja siitä seurannut inhimillinen virhe saivat lopulta perhosefektin kaltaiset mittakaavat, johon harva esine numismatiikan historiassa on yltänyt.
Jani Oravisjärvi on rahalöytöihin erikoistunut arkeologi, joka toimii väitöskirjatutkijana Turun yliopiston arkeologian oppiaineessa.
Tutkimuskirjallisuus
Bartholomaei, Mél. 1859. Description d’une trouvaille de 200 dirhems koufiques, faite aux environs de Tiflis en 1857. Mélanges asiatiques tirés du Bulletin historico-philologique de l’Académie impériale des sciences de St. Pétersbourg. Vol. III. St. Pétersbourg. s. 222–241.
Bennett, Kirk. 2014. A Catalog of Georgian Coins. Santa Rosa.
Diler, Ömer. 2009. Islamic Mints / Islâm Darp Yerleri. Vols. I-III. Istanbul.
Granberg, Beatrice. 1966. Förteckning över kufiska myntfynd i Finland. Studia. Orientalia, vol. 34. Helsinki.
Jalaghania, Irene. 1979. Inozemnaya moneta v denezhnom obrashenii Gruzii V–XIII vv. [Foreign Coins in the Monetary Circulation of Georgia of the 5th–13th C.] (Tbilisi.
Javakhishvili, Ivane. 2018. Catalogue of Georgian numismatics. Tbilisi State University Faculty of Humanities Institute of Georgian History. Tbilisi.
Kapanadze, Davit. 1944. X საუკუნის თბილისის დრაჰმა ალი ბენ ჯაფარისა (X saukunis T’biluri drama Ali ben Jap c arisa). საქართველოს სახელმწიფო მუზეუმის მოამბე (Bulletin of the Georgian National Museum), XII – B. s. 183–190.
Kapanadze Davit. 1955. Грузинская нумизматика [Gruzinskaya numizmatika]. Moskova.
Kapanadze Davit. 1969. Georgian Numismatics. Tbilisi: Tbilisi State University Publishing House.
Lang, David M. 1955. Studies in the Numismatic History of Georgia in Transcaucasia. Numismatic Notes and Monograph. American Numismatic Society. New York.
Langlois, Victor. 1860. Essai de classification des suites monétaires de la Géorgie depuis l`antiquité jusqu`à nos jours. Paris.
Nicol, Norman D. 2012. Sylloge of Islamic Coins in the Ashmolean. Vol. 4. Later ‘Abbasid precious metal coinage (from 219 AH). Oxford.
Pakhomov, E. A. 1970. Монеты Грузии. Tbilisi: Metsniereba.
Tiesenhausen, Vladimir. 1873. Monnaies des khalifes orientaux. St. Petersburg.
Loppuviitteet
[1] Carl (Karl) Henrik Forsberg mainitaan Helsingin keisarillisen yliopiston matrikkelissa viipurilaisen osuuskunnan jäsenenä (Förteckning öfver embets- och tjenstemän samt närvarande studerande vid Kejserliga Alexanders-universitetet i Finland. 1849, Suomen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, Helsinki). Tätä aiemmin jo Helsingfors Tidningarin (no. 43, 2.6.1847) mukaan C. H. Forsberg viipurilaisesta osuuskunnasta on suorittanut Venäjän kielen tutkinnon Helsingin yliopistossa 22.5.1847. Yliopisto-opintojensa jälkeen Carl H. Forsberg siirtyi sotilasuralle, sillä Åbo Underrättelser (no. 77 24.9.1850) kertoo Carl Forsbergin ylennetyn vänrikiksi palvellessaan Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa Suuriruhtinas Aleksanteri Aleksandrovitšin karabinieerirykmentissä ”H. K. H. Storf. Alexander Alexandrowitschs Karabinier-reg.” Niin ikään Åbo Underrättelser (9.3.1952) kertoo hänen ylennetyn aliluutnantiksi ja Morgonbladet (no. 32, 24.4.1854) hänet ylennettiin aliluutnantista luutnantiksi. Seuraava tieto ylennyksestä on Helsingfors Tidningarissa (no. 34, 26.4.1856), jolloin C. H. Forsberg ylennetään luutnantista alikapteeniksi (esikuntakapteeniksi).
[2] Helsingin yliopiston raha- ja mitalikabinetin omistajuus siirtyi yliopistolta Kansallismuseolle vasta vuonna 2022. https://www.kansallismuseo.fi/fi/ajankohtaista/helsingin-yliopiston-raha-ja-mitalikokoelma-skm-numismaattiset-kokoelmat
[3] Sama ilmiö näkyi myös muissa tieteissä, esimerkiksi biologiassa.
[4] Tornberg, Carolus Johannes. 1848. Numi cufici regii numophylacii Holmiensis. Uppsala.
[5] Jahn, Hubertus. 2021. Identities and Representations in Georgia from the 19th Century to the Present.
[6] Esim. Rapp, Stephen. 2024. Medieval Georgian Coinage: A Cross-Cultural Introduction. Al-ʿUsur al-Wusta. 32. 517–576.
[7] Georgialaisten abbasidien dirhemeiden harvinaisuutta kuvaa, se että Langlois tuntee Tifiliksessä vain dirhemit vuosilta (AH) 85, 210, 248, 294 ja 311 (Langlois 1860:32) ja esimerkiksi Ashmolean museumin (Oxford) kokoelmissa ei ole yhtään georgialaista abbasidien 2. periodin dirhemiä (Nicol 2012), American Numismatic Societyn kokoelmissa on yhteensä vain kaksi georgialaista dirhemiä (Lang 1955). Rahaa ei mainita myöskään Kapanadze (1944) artikkelissa.
[8] Nykyinen Bitlis kaakkois-Turkissa.
[9] Suomennos Tiesenhausenista: ”Nro 2903. Dirhemi vuodelta 307, lyöty Tiflisissä (بتـ[ـفلـيـ]ـس), mutta saattaa olla myös Bidlisissä (بـ[ـدليـ]ـs). Geitlin, Kuvaus s. 39, taulu I, nro 4.”
[10] Suomennos Tiesenhausenista: ”Nro 2903.
Dirhemi vuodelta 307, lyöty Tiflisissä (بتـ[ـفلـيـ]ـس), mutta saattaa olla myös Bidlisissä (بـ[ـدليـ]ـs). Geitlin, Kuvaus s. 39, taulu I, nro 4.”
[11] Nykyinen Nusaybin Turkissa.
[12] ”№ 2277.Диргемъ того же года, изъ Насыбина (sie — نصيبين).Bartholomaei, Description, № 30.” Tiesenhausen 1873:242. (suom. Saman vuoden dirhemi Nasibinista (kirjoitusvirhe: نصيبين). Bartholomaei, Description, nro 30.)
KALMISTOPIIRI 