Liedon Kukkarkosken kivikautinen kalmisto

Hanna Pyhtilä – Turun yliopisto

Liedon Kukkarkosken muinaisjäännösalue sijaitsee Liedon Asemanseudulla Nautelankosken museon läheisyydessä Aurajoen itärannalla, jokeen viettävällä mäkialueella. Alueelta tunnetaan kaksi kivikautista asuinpaikkaa sekä kivikautinen kalmistoalue. Kukkarkoski I:n asuinpaikka sijaitsee Lauri Nautelan museosta katsottuna joen vastarannalla, lounaaseen ja länteen laskevassa jokirinteessä. Kukkarkoski II:n asuinpaikka sijaitsee edellisestä noin 300 metriä kaakkoon, loivasti etelään ja kaakkoon laskevassa metsärinteessä ja sen alapuolisessa pellossa. Kalmisto sijaitsee välittömästi Kukkarkoski I:n asuinpaikan yläpuolella rinteessä.

Kukkarkoski II on asuinpaikoista vanhempi. Siellä on asuttu noin vuosina 4300–3700 eKr. Kukkarkoski I:n kampakeraaminen asutus ajoittuu noin vuosiin 4100–3500 eKr. Lisäksi Kukkarkoski I:n alueella sijaitsevasta kalmistosta tunnetaan yksi nuorakeraaminen hauta, joka ajoittuu aikaan noin 3200–2400 eKr. Kukkarkoski I ja II edustavat ilmeisesti peräkkäisiä asutusvaiheita: vanhempi Kukkarkoski II sijaitsee ylempänä kuin nuorempi Kukkarkoski I, joten ylemmän asuinpaikan käytöstä on ilmeisesti luovuttu merenrannan siirtymisen myötä ja alettu asuttaa alempaa asuinpaikkaa.

Asumiseen soveltuvaa maata tuli Liedon alueella esiin vasta noin 7000–6500 vuotta sitten nykyisten mäkien paljastuessa vähitellen saarina veden pinnan alta. Kukkarkoski I ja II sijaitsivat kampakeraamisella ajalla merenrannan tuntumassa mukavassa, suojaisassa saaressa, joka erottuu nykyään maastossa mäkenä.  Saari sijaitsi ihanteellisella paikalla: yhteydet olivat hyvät sekä merelle että sisämaahan, joten ravinnoksi saatiin sekä meren että maan antimia. Tyypillisen kampakeramiikan ajan loppuun mennessä saari kasvoi kiinni mantereeseen ja muodosti niemekkeen, jonka päässä Kukkarkoski I sijaitsi. Viimeistään myöhäiskampakeraamisella ajalla (3700–3300 eKr.) Kukkarkoski I:n asuinpaikka jäi pois käytöstä, kun asukkaat muuttivat vetäytyvän merenrannan mukana etelämmäs.

Kukkarkosken kalmisto sijaitsi kivikaudelle tyypilliseen tapaan rinteessä lähes välittömästi asuinpaikan yläpuolella. Tämä kertoo Kukkarkoskella kuten muuallakin todennäköisesti siitä, ettei vainajia pelätty, vaan luultavasti heidät haluttiin pitää lähellä elävien maailmaa. Kalmistoaluetta tuskin erotettiin kivikaudella ympäristöstään aitaamalla tai muilla merkeillä, ja luultavasti alue oli luonnontilainen. Sitä ei todennäköisesti erityisesti raivattu, joten haudat sijaitsivat paikalle tyypillisen kasviston joukossa. Haudat olivat todennäköisesti jotenkin merkittyjä, koska ne eivät juuri leikkaa toisiaan. Osassa haudoista oli liesikiveyksiä, jotka olivat ilmeisesti osa kalmiston ulkoisia piirteitä. Maastonmuodot todennäköisesti vaikuttivat hautakuoppien sijoitteluun ja suuntaan.

Kukkarkosken kalmiston erityispiirre on, että kalmistossa on 12 kampakeraamisen haudan lisäksi yksi nuorakeraaminen hauta, joka ei leikkaa muita hautoja. Useimmitenhan kampa- ja nuorakeraamiset kalmistot ovat erillisiä, eikä samassa kalmistossa ole molempia hautauksia. Lisäksi Kukkarkosken kaivauksissa löytyi paljon erityisen hienoja hauta-antimia kuten meripihkakoruja. Kaivaukset suoritettiin Markku Torvisen johdolla vuosina 1975–1976. Ensimmäiset löydöt Kukkarkoski I:n alueelta oli tehnyt Lauri Nautela vuonna 1957. Vuonna 1975 hän havaitsi Kukkarkoski II:n, missä tehtiin koekaivauksia 1990-luvun alussa. Kukkarkosken löytöjä on nähtävillä Nautelankosken museossa.

Lähteet:

Kauko-Vainio, Sinikka (toim.) 2001: Nautelankosken museo. Nautelankoski-säätiö, Lieto.

Torvinen, Markku 1979: Liedon Kukkarkosken kivikautinen kalmisto. Suomen Museo 1978, s.37–80.

Viskari, Leena 2006: Kukkarkosken kalmisto. Historia 6/2010, s. 30–33.