Mitä tarkoittaa kollektiivihautaus?

Kollektiivisella hautauksella tarkoitetaan sellaisia hautauksia, joissa useiden vainajien jäännöksiä on asetettu samaan, yksittäiseen hautakontekstiin, yleensä pitkän ajan kuluessa. Juuri pitkäaikaisuus erottaa kollektiivihautauksen joukkohaudasta, jossa useita yksilöitä on haudattu yhtäaikaisesti. Kollektiivihautauksia ovat mm. Etelä-Skandinavian, Länsi-Euroopan ja Britannian neoliittiset megaliittihaudat, joihin on haudattu uusi yksilö mahdollisesti jopa vuosia edellisen hautauksen jälkeen. Kollektiivista hautamuotoa edustavat myös suomalaiset polttokenttäkalmistot, jotka ovat voineet olla käytössä jopa satojen vuosien ajan. Suomen pronssikautisia hautaröykkiöitä on yleensä pidetty yksilöhautauksina, mutta joihinkin pronssikaudella rakennettuihin röykkiöihin on tehty polttohautauksia vielä roomalaisella rautakaudella. Tällä perusteella esimerkiksi Kokemäen Orjapaadenkallion röykkiötä voisi kutsua kollektiivihaudaksi.

Joskus kollektiivihautausta käytetään synonyyminä ruumishautaukselle, jossa samaan hautakuoppaan on asetettu useampi kuin yksi vainaja, vastakohtana yksilöhautaukselle. Kollektiivihautauksen pääpiirteisiin kuitenkin kuuluu saman hautapaikan ohella hautausten eriaikaisuus, ja toisinaan myös aikaisemmin haudattujen vainajien jäännösten sekundaarinen käsittely. Ruumiskalmistoissa kollektiivihautaus voisi siten tarkoittaa esimerkiksi saman hautakuopan uudelleenkäyttämistä pitkän ajan kuluttua. Uuden hautauksen yhteydessä aikaisemmin haudatun vainajan luut on voitu siirtää haudan päätyyn pois uuden vainajan tieltä. Tällaisia ruumishautauksia tunnetaan esimerkiksi Ajviden kivikautisesta kalmistosta (3100 – 2700 eaa.) Gotlannista. Myös Euran Luistarin viikinkiaikaista ruumishautaa nro 404 voi mahdollisesti pitää samanlaisena tapauksena, sillä siinä naisen haudan jalkopäästä löytyi miehen luita ja tyypillisesti maskuliinisena pidettyä esineistöä.

Hulehøjn megaliittihauta Bogøn saarella Tanskassa. Megaliittihautoihin on voitu haudata jopa satojen vuosien ajan. Uuden hautauksen yhteydessä edellisten hautausten vainajien luiden paikkoja on voitu muuttaa. Kuva: Wikimedia Commons.

Useiden yksilöiden luita Själlannissa sijaitsevan Rævehøjn megaliittihaudan lattialla. Luut eivät ole anatomisesti järjestyksessä. Kaivauskuva vuodelta 1914. Natmus.dk

Kokemäen Orjapaaden röykkiön paasiarkku. Sisämaassa sijaitsevasta röykkiöstä löytyi useita polttohautauksia. Röykkiön reunaosien kolmesta hautauksesta nuorin on nuoremmalta roomalaiselta rautakaudelta 200-400 jKr. Yksi palaneen luun keskittymä näkyy kuvassa paasiarkun keskiosassa. Kuva: TYA 47:38 T. Tuovinen. — Kokemäen Orjapaaden pronssikautisen röykkiön paasiarkku. Röykkiöstä löytyi useita polttohautauksia. Reunaosien kolmesta hautauksesta nuorin on nuoremmalta roomalaiselta rautakaudelta (200-400 jaa). Yksi palaneen luun keskittymä näkyy kuvassa paasiarkun keskiosassa. Kuva: TYA 47:38 T. Tuovinen.

Siirin polttokenttäkalmisto Raisiossa — Polttokenttäkalmistoihin on siroteltu poltettujen vainajien jäänteitä jopa useiden vuosisatojen ajan, ja yksittäisiä hautauksia on niistä yleensä vaikea erottaa. Kuvassa Raision Siiri I:n polttokenttäkalmiston maisemaa.

Luistari_H404 — Euran Luistarin hautaan 404 on esineistön ja osteologisen analyysin perusteella haudattu nainen. Naisen haudan jalkopäässä on kuitenkin mahdollisesti miehelle kuuluva kallo ja muita luita, jotka eivät ole anatomisesti oikeilla paikoillaan. Ehkä aikaisemmin samaan hautaan haudatun miesvainajan jäännökset on siirretty jalkopäähän naisen hautauksen yhteydessä. Kuva: Lehtosalo-Hilander 1982: 280.

Kirjallisuutta:

Lee, E.J. et al. 2012. Collective burials among agro-pastoral societies in later Neolithic Germany: perspectives from ancient DNA. Journal of Archaeological Science. http://dx.doi.org/10.1016/j.jas.2012.08.037

Lehtosalo-Hilander, P-L. 1982. Luistari I. The Graves. SMYA 82:1. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala.

Midgley, M.S. 2008. The Megaliths of Northern Europe. Routledge, Abingdon, Oxon.

Rohiola, V-M. 2013. Polttokenttäkalmiston ominaisuudet ja rakenne : Tutkimuskohteena Laitilan Vainionmäen viikinkiaikainen B-kalmisto. Pro gradu. Helsingin yliopisto.

Salo, K. 2005. What ancient human teeth can reveal? Demography, health and biological relations in Luistari. Helsingin yliopiston verkkojulkaisut.