Uusi iänmääritysmenetelmä perustuu hampaiden ”vuosirenkaisiin”

FM Ulla Moilanen – Turun yliopisto

Katy Meyers Emery kertoo Bones Don’t Lie -blogissaan termistä cementochronology. Termin voi suomentaa hammassementtikronologiaksi tai juurisementtikronologiaksi. Tässä artikkelissa käytän ensiksi mainitusta termistä muokattua lyhennettä HSK.

Hammassementti on yksi hampaan kudoksista, ja sen avulla hammas kiinnittyy paikoilleen. Kudoksen rakenne muistuttaa hammasluuta, mutta hammassementtiä muodostuu koko elämän ajan, jolloin juuren ympärille syntyy mikroskooppisen pieniä ”vuosirenkaita”. Laskemalla vuosirenkaat ja lisäämällä tuloksen hampaan keskimääräiseen puhkeamisikään, saadaan selville yksilön kuolinikä huomattavasti tarkemmin kuin muutoin luuston perusteella arvioimalla. HSK-menetelmää on testattu sekä arkeologisella että modernilla eläin- ja ihmisluuaineistolla, ja tulokset ovat olleet lupaavia. Menetelmän etuna on se, että tarkkoja ikämäärityksiä voi tehdä myös huonosti säilyneestä luuaineistosta, sillä määritykseen riittää yksi hyvin säilynyt hammas. Näytteen käsittelyä on myös sanottu nopeaksi ja suhteellisen edulliseksi (Naji et al. 2014), mutta menetelmä voi olla epäluotettava tapauksissa, joissa henkilöllä on vakavia hampaiden tai leukaluun sairauksia (Bertrand et al. 2014).

Hampaan juuren ulkopinnalla olevaan hammassementtiin muodostuu elämän aikana mikroskooppisen pieniä "vuosirenkaita". — Hampaan juuren ulkopinnalla olevaan hammassementtiin muodostuu elämän aikana mikroskooppisen pieniä ”vuosirenkaita”. (Kuva: Bertrand, B. et al. 2014, fig. 5).

Blondiaux et al. (2015a) käyttivät HSK-menetelmää tutkiessaan kuolleisuuden sukupuolisidonnaisia eroja esiteollisessa Ranskassa. Tutkimuksessa otettiin näytteitä yhteensä 3571 yksilöstä. Analyysi vahvisti näkemystä siitä, että miesten keskimääräinen kuolinikä on ollut hieman naisia korkeampi johtuen suuresta synnytys- ja lapsivuodekuolleisuudesta. Luostarihautausmailta löytyneiden naisten kuolinikä on kuitenkin ollut korkeampi, sillä näihin paikkoihin haudatut ovat usein voineet olleet selibaatissa eläneitä nunnia. Tutkimuksen mukaan keskimääräinen kuolinikä nousi noin kuudella vuodella myöhäisantiikista varhaiskeskiajalle siirryttäessä. Keskiajalla ruttoepidemioiden vaikutus kuitenkin näkyy notkahduksena tilastoissa.

Tähän tutkimukseen Blondiaux et al. (2015b) vertasivat Pohjois-Ranskassa sijaitsevan Saint-Thomas d’Aizierin keskiaikaiseen leprasairaalan hautauksia. Tavoitteena oli ymmärtää lepran vaikutusta erilaisissa sosiaalisissa ryhmissä ja tutkia taudin häviämiseen vaikuttaineita syitä. Laajojen populaatiotutkimusten lisäksi hammassementtikronologiaa voi siis soveltaa spesifeissä tutkimuskysymyksissä. Menetelmää on käytetty myös forensisen arkeologian apukeinona. Bertrand et al. (2015) onnistuivat HSK-menetelmällä identifioimaan 1. maailmansodan aikaisia sotilaita, joiden henkilöllisyydestä ei aikaisemmin ollut täyttä varmuutta.

Kuva: Antonio Ponte Flickr CC: — Saint-Thomas d’Aizierin leprasairaalan kappelin yhteyteen haudattiin sairaalan potilaita 1100-1500-luvulla. Kuva: Antonio Ponte /Flickr CC.

Hammassementtikronologiaksi nimitettyä iänmääritysmenetelmää on käytetty vasta vähän, eikä standardisoitua näytteen käsittelytapaa ole vielä kehitetty. Menetelmästä kiinnostuneiden tutkijoiden kannattaa olla yhteydessä Cementochronology Research Program -ryhmään, joka edistää tutkimusta ja keskustelua muun muassa järjestämällä aihepiiristä konferensseja. Syksyllä 2014 on myös startannut kaksivuotinen ranskalainen projekti CemeNTAA, jonka tarkoituksena on kehittää HSK:n metodiikkaa. Projekti käyttää tutkimusmateriaalinaan esihistoriallista eläinluuaineistoa.

Käytetyt lähteet:

Bertrand, B. et al. 2014. Age-at-death estimation of pathological individuals: A complementary approach using teeth cementum annulations. International Journal of Paleopathology. DOI: 10.1016/j.ijpp.2014.04.001.

Bertrand, B. et al. 2015. Front lines and cementum lines. An attempt to identification of soldiers from the World War I using cementochronology. The 84th Annual Meeting of the American Association of Physical Anthropologists (poster).

Blondiaux, J., et al. 2015a. Cementochronology and sex: A reappraisal of sex-associated differences in survival in past French societies International Journal of Paleopathology DOI: 10.1016/j.ijpp.2015.05.001

Blondiaux, J. et al. 2015b. The leprosarium of Saint-Thomas d’Aizier: The cementochronological proof of the medieval decline of Hansen disease in Europe? International Journal of Paleopathology. DOI:10.1016/j.ijpp.2015.02.005.

Colard, T. et al. 2015. Toward the adoption of cementochronology in forensic context. International Journal of Legal Medicine.

Naji et al. 2014. Cementochronology, to cut or not to cut? International Journal of Paleopathology DOI: 10.1016/j.ijpp.2014.05.003.