Englannin Yorkshiressa, nykyisen Catterickin lähistöllä, sijaitsi roomalaisaikana Cataractoniumin kaupunki. Paikkaa on tutkittu arkeologisin kaivauksin useaan otteseen vuosien 1958 ja 1998 välillä, mutta monien vanhojen löytöjen merkitys on huomattu vasta vuosia kaivausten jälkeen. Aineistoa on koottu yhteen ja kuvailtu kaksiosaisessa julkaisussa Cataractonium: A Roman Town and its Hinterland (Wilson 2002).
Roomalaisvaruskunnan ja asutuksen lisäksi Cataractoniumista on löydetty poikkeuksellinen hauta, joka ajoittuu 300-luvulle. Numerolla 951 tunnetusta haudasta löytyi kaulakoru, rannerenkaat ja nilkkarengas, joissa on yhteensä noin 600 gagaattia. Antiikin kirjallisuuden ja aikaisempien hautalöytöjen perusteella samanlaiset korut on yleensä mielletty feminiinisiksi ja niiden on oletettu olleen naisten käyttämiä.
Haudan 951 löytyessä 1980-luvulla vainajan tulkittiin olevan korujen perusteella nainen. Vasta myöhemmissä tutkimuksissa hentorakenteisten luiden havaittiin kuitenkin kuuluvan miehelle. Kuolinsyytä ei luista ole saatu selville, mutta mies on menehtynyt nuorena aikuisena, noin 20–25-vuotiaana. Hänet on haudattu naisen korujen kanssa ja siten oletettavasti naisen vaatteisiin puettuna. Tohtori Pete Wilsonin mukaan tämä viittaa siihen, että mies on luultavasti ollut gallus, Kybelen kultin eunukkipappi.
Kybelen (toisinaan myös Magna Mater, suuri äiti) kultin alkuperä on Anatoliassa, josta se saapui Roomaan 200-luvulla eaa. Kultti kuului itäisiin mysteeriuskontoihin, jotka kasvattivat suosiota etenkin keisarivallan aikana. Catullukselta, Lucretiukselta ja Ovidiukselta on säilynyt tekstejä, joissa kuvaillaan sekä kultin pappeja että rituaaleja, jotka sisälsivät äänekkäitä, ekstaattisia tansseja. Ovidiuksen mukaan Kybelen papit, joita kutsuttiin nimellä gallus (monikossa galli), tekivät itsestään jumalattaren rakastajan Attisin kaltaisia. Uskomuksen mukaan Attis oli tehnyt itsestään eunukin katuessaan avioliiton ulkopuolista suhdetta.
Roomassa Kybelen kulttia yritettiin hallita erilaisten säädösten ja valvovien viranomaisten avulla. Kultin vuoksi itsensä kastroimisesta saattoi seurata erilaisia sanktioita, esimerkiksi karkotus. Tästä syystä monet eunukkipapeista eivät olleet Rooman kansalaisia. Mysteerikultit olivat suosittuja myös 300-luvun roomalaisessa Britanniassa. Kybelen alttareita on löydetty muun muassa Corbridgesta, Gloucesterista ja Lontoosta, joten oletettavasti paikoilla on asunut myös kastroituja kultin seuraajia.
Eunukkeja ja kastraatteja on esiintynyt eri kulttuureissa eri aikoina, joten heihin saattaa törmätä myös arkeologisessa aineistossa. Cataractoniumin hautaa on kuvailtu ainutlaatuikseksi, sillä muita vastaavia ei tunneta roomalaisaikaisesta Britanniasta. Täysin ongelmatonta eunukin tunnistaminen ei kuitenkaan ole, sillä hauta-antimia voi tulkita monella tapaa. Kastrointi aiheuttaa ajan kuluessa myös luustossa näkyviä muutoksia, joita on aiemmin käsitelty Kalmistopiirissä artikkelissa Kuinka tunnistaa eunukin luuranko? Luututkimuksia hormonaalisista muutoksista. Välillisesti eunukeista puolestaan kertovat esimerkiksi Thames-joesta Lontoon keskustasta (roomalaisaikaisesta Londiniumista) löytyneet kastrointipinsetit, joita säilytetään British Museumissa.
Vaikka Antiikin Roomassa seksuaalisuuteen suhtautuminen oli moniulotteista, ei ihmisiä yleensä kuitenkaan jaoteltu seksuaalisen suuntatumisen perusteella, vaan rajoja vedettiin etenkin vapaiden ja orjien välille. Gallus-pappeihin ei välttämättä suhtauduttu transvestiitteina tai naisina, vaikka nämä öljysivät hiuksensa ja maalasivat kasvonsa. Aikalaislähteissä Kybelen papeista puhutaan toisinaan neutraalissa muodossa. Tämä voi viitata siihen, että eunukkipappi ei ihmisten mielissä ollut mies tai nainen, vaan erityisiä voimia omaava kolmannen sukupuolen edustaja. Cataractoniumista löydetyn haudan 951 vainajan suuhun on hautaushetkellä asetettu kaksi pikkukiveä. Tapaa on pidetty rituaalisena varmistuksena: jos Kybelen kultti osoittautuisikin tuonpuoleisessa vääräksi valinnaksi ja vainaja tarvitsisi miehuuttaan takaisin, voisi kivien avulla vielä palauttaa kivekset.
Teksti: Ulla Moilanen
Käytetyt lähteet:
Drummond, J. G. 2013. Mystery Cults in Roman Britain. MA Dissertation, University of Southampton, Faculty of Humanities, The Archaeology of Rome and its Provinces.
Green, M. J. 2003. The Gods of Roman Britain. Shire Archaeology Series 34.
Kolling, A. 1973, Römische Kastrierzangen. Archäologisches Korrespondenzblatt 3: 353-357
Kuefler, M. 2001. The Manly Eunuch: Masculinity, Gender Ambiguity, and Christian Ideology in Late Antiquity. University of Chicago Press.
Latham, J. 2012. ’Fabulous Clap-Trap’: Roman Masculinity, the Cult of Magna Mater, and Literary Constructions of the galli at Rome from the Late Republic to Late Antiquity. The Journal of Religion, Vol. 92, No. 1 (January 2012): 84-122.
Maarten J. Vermaseren, Cybele and Attis: the myth and the cult, translated by A. M. H. Lemmers, London: Thames and Hudson, 1977: 96.
Nock, A.D. Eunuchs in Ancient Religion, ARW, XXIII (1925), 25–33 = Essays on Religion and the Ancient World, I (Oxford, 1972): 7–15.
Pinto, R. & Pinto, L.C.G. 2012. Transgendered Archaeology: The Galli and the Catterick Transvestite. TRAC 2012: Proceedings of the Twenty-Second Annual Theoretical Roman Archaeology Conference, Frankfurt.
Roller, L. E. 1999. In Search of God the Mother: The Cult of Anatolian Cybele. University of California Press.
Roscoe, W. 1996. Priests of the Goddess: Gender Transgression in Ancient Religion. History of Religions 35:3 (1996:Feb.): 195-230.
Saxl, F. & Wittkower, R. 1948. British Art and the Mediterranean. Oxford University Press.
Tracy, L. (ed.) 2013. Castration and Culture in the Middle Ages. D.S. Brewer.
Williams, C.A. 1999. Roman Homosexuality: Ideologies of Masculinity in Classical Antiquity: Ideologies of Masculinity in Classical Antiquity. Oxford University Press, USA.
Wilson, P.R. 2002 (ed.) Cataractonium: Roman Catterick and its hinterland. Excavations and research 1958-1997. Vol 1-2. York: Council for Biritsh Archaeology.
KALMISTOPIIRI 