FM Ulla Moilanen – Turun yliopisto
Tanskan länsirannikolle 700-luvun alussa perustettu Ribe sijaitsi strategisessa kohdassa Skandinavian ja Länsi-Euroopan välillä. Viikinkiajan kuluessa asutuksesta kasvoi merkittävä kauppapaikka, joka veti puoleensa kansainvälisiä käsityöläisiä ja kauppiaita. Riben vanhimpia vaiheita on tutkittu kaivauksin vuosina 1970-1976. Kaivauslöytöihin kuuluu vuonna 1973 asuinpaikalta löydetty ihmiskallon kappale, jossa on pieni pyöreä reikä ja pitkähkö riimukirjoitus. Reikä on tehty sisäpinnan puolelta, joten kyseessä ei ole trepanaatio. Sen sijaan reikä viitannee siihen, että kallon kappale on tarkoitettu narussa tai langassa amulettina kannettavaksi. Samaan suuntaan osoittaa myös kallossa oleva riimukirjoitus, joka on yhdistetty parannustaikuuden harjoittamiseen.
Kallon fragmenttia ei ole radiohiiliajoitettu, mutta riimukirjoitus sopii tyylillisesti vuosien 725-750 välille (Søvsø 2013). Tekstin voi siis ajoittaa joko hieman viikinkiaikaa varhaisemmaksi tai aivan viikinkiajan alkuvaiheisiin. Kirjoituksen tekoaikaan kallon kappale on kuitenkin jo ollut vanha. Se on voitu poimia vanhasta kalmistosta maagisessa tarkoituksessa. Pia Bennike (2003) on epäillyt, onko riimujen kaivertaja välttämättä tiennyt kaivertavansa ihmisen kallosta peräisin olevaan luuhun, mutta ihmisluun käyttäminen amuletin materiaalina on voinut lisätä taikakalun maagisia ominaisuuksia. Ihmisruumiin osien käyttämistä taikojen välineenä on esiintynyt eri puolilla Skandinaviaa ja myös Suomessa vielä pitkään viikinkiajan jälkeen.
Kallon teksti sisältää sekä vanhempia että nuorempia riimukirjaimia, ja sen voi kääntää suunnilleen seuraavasti: Ulf ja Odin ja ylhäinen Tyr ovat apuna Burille, näitä vastaan: kipua ja kääpiöniskua. Bur (kaiversi nämä riimut) (MacLeod & Mees 2006: 25). Toisen käännöksen mukaan tekstin loppuosassa lukee: Tämä särky, ja kääpiö on voitettu (McKinnell et al. 2014).
Viikinkiaikaisessa Skandinaviassa monien sairauksien aiheuttajana pidettiin yliluonnollisia voimia ja olentoja, muun muassa kääpiöitä. Germaanisessa mytologiassa esiintyvä dverg-slagr, kääpiönisku, on mahdollisesti verrattavissa halvaukseen tai muuhun pitkäaikaiseen sairauteen ja särkyyn, joka sitoo potilaan sairasvuoteeseen (Grimm 1883 [Stallybrass 2012: 1157]). Vaivojen parantamiseksi saatettiin pyytää apua supranormaaliin kosketuksissa olevilta vainajilta tai jumalilta. Ruotsissa ja Tanskassa varhaisen parannustaikuuden keskiössä oli usein kuoleman ja taikuuden jumala Odin (Robertson 1976).
Riben kallofragmentin riimukirjoituksesta on esitetty erilaisia tulkintoja. Mindy MacLeodin ja Bernard Meesin (2006: 27) mukaan on mahdollista, että kaikki kolme tekstin alussa mainittua nimeä ovat viittaus Odiniin, jolloin tekstin voisi assosioida mytologiseen kolminaisuuteen. Heidän mukaansa Ulf viittaa Odinin ja susien väliseen yhteyteen, sillä Odinilla oli kaksi sutta: Geri ja Freki, joiden lisäksi hän kohtasi Ragnarökissä apokalyptisen Fenris-suden. MacLeodin ja Meesin mukaan myös Ylhäisen Tyrin voi katsoa merkitsevän Odinia soturijumala Tyrin sijaan, sillä muinaisskandinaavissa týr merkitsee yleisesti jumalaa. Joskus Odiniin viitataan kaksiosaisella nimellä, jonka toisen osan týr muodostaa. Tällainen Odinin kutsumanimi on esimerkiksi Sigtýr, voiton jumala. Koska Odinilla on ollut merkitystä parantajana, on kolminkertainen maininta saattanut tehdä tekstistä erityisen voimakkaan, jolloin amuletinkin on voitu olettaa olevan erityisen tehokas särkyä vastaan.
Kirjallisuutta:
Bennike, P. 2003. Ancient Trepanations and Differential Diagnosis: A Re-Evaluation of Skeletal Remains from Denmark. Arnott, R., Finger, S. & Smith, C.U.M. (eds.) Trepanation. History, Discovery, Theory: 95-116. Swets & Zeitlinger B.V. Lisse, The Netherlands.
Danske Runeindskrifter: http://runer.ku.dk/VisGenstand.aspx?Titel=Ribe-hjerneskal
Fuglesang, S.H. 1989. Viking and medieval amulets in Scandinavia. Fornvännen 84: 15-27.
Grimm, J. 1883 (transl.: Stallybrass, J. S. 2012) Teutonic Mythology Vol. 3. Cambridge Library Collection. Cambridge University Press.
Grønvik, O. Runeinnskriften fra Ribe. Arkiv för nordisk filologi 114 (1999): 103-127.
MacLeod, M. & Mees B. 2006. Runic Amulets and Magic Objects, Boydell Press, Suffolk
McKinnell, J., Simek, R. & Düwel, K. 2004. Runes, Magic, and Religion: A Sourcebook. Studia Medievalia Septentrionalia 10.
Moltke, E. 1973. Et makabert runebrev. Sønderjysk månedsskrift 49: 377–389.
Moltke, E. 1985. Runes and their origin, Denmark and elsewhere. The National Museum of Denmark.
Robertson, D. 1976. Magical medicine in Viking Scandinavia. Med Hist. 1976 Jul;20(3): 317-22.
Spurkland, T. 2005. Norwegian Runes and Runic Inscriptions. Boydell & Brewer Ltd.
Stoklund, M. 2004. The Runic Inscription on the Ribe Skull Fragment. In Ribe Excavations 1970–76, bd. 5: 27–42.
Søvsø, M. 2013. Om dateringen af Ribe runehjerneskallen. Futhark: International Journal of Runic Studies, Vol. 4: 173-176
KALMISTOPIIRI 