Uusi väitöstutkimus rautakauden Suomessa käytetyistä väreistä ja tekstiilien värjäysmenetelmistä

Krista Vajanto väitteli tohtoriksi 16.1.2016 Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineessa aiheesta ”Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland” (Värit ja värjäysmenetelmät Suomessa rautakauden lopulla). Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Helsingin yliopiston E-thesis-palvelussa.

Vajannon väitöskirja käsittelee villaisia ja värillisiä rautakauden lopulle (800 – 1055/1300 jKr.) ajoittuvia tekstiilifragmentteja. Tavoitteena on tunnistaa väriaineet ja värjäysmenetelmät, joita käytettiin Suomessa rautakauden lopulla. Suurin osa tutkimuksessa analysoiduista näytteistä on otettu myöhäisrautakautisissa ruumishaudoissa pronssiesineiden yhteydessä säilyneistä kankaanpaloista. Näytteitä on otettu mm. Euran Luistarin, Turun Kaarinan Kirkkomäen, Mikkelin Tuukkalan, Halikon Rikalan ja Perniön Yliskylän kalmistojen löydöistä.

Puvut — Muinaispuvut perustuvat hautalöytöihin. Pukujen väritys perustuu sekä kemiallisiin analyyseihin että tutkimuksiin, joissa hautojen kankaanpaloja on tarkasteltu silmämääräisesti mikroskoopin avulla. Vajannon väitöskirja päivittää kangastutkimuksen nykypäivään. Kuvassa Euran, Perniön, Muinais-Karjalan, Mikkelin seudun ja Mikkelin Tuukkalan muinaispuvut. (Kuva: Kalevalaisten naisten liitto).

Luistari56 — Euran Luistarin haudan 56 vainaja tunnetaan lempinimellä ”Euran emäntä”. Hauta sisälsi runsaasti esineitä, joiden yhteydessä oli säilynyt tekstiiliä. Niiden perusteella on rekonstruoitu Euran muinaispuku. Kuva: Rauno Hilander (Finna.fi)

Rautakautisten hautojen vainajien vaatetusta on toisinaan pidetty erityisenä, esimerkiksi juhlaa tai siirtymäriittiä (kuten häitä tai hautajaisia) varten valmistettuna. Kuitenkin Vajannon ”Euran emännän” vaatetuksen jäänteistä löytämä mahdollinen vaatetäi viittaa siihen, että vainajat on haudattu arkiasussa, sillä täit eivät elä kovin pitkään ilman verta. (Lue jutusta Muinainen kutina – Muumioiden täit ja satiaiset, mitä täiden esiintyminen kertoo ihmisten elinolosuhteista ja muinaisesta hygienian tasosta.)

Vajanto_fig2 — Kuvassa mahdollinen vaatetäin fragmentti, joka löytyi Luistarin haudan 56 tekstiileistä (Vajanto 2015, fig 2.).

Vajannon tutkimuksessa on hyödynnetty sekä luonnontieteellisiä menetelmiä että kokeellista arkeologiaa. Näytteet ja värjätyt referenssilangat on analysoitu kromatografisesti Hollannissa Cultural Heritage Agencyssä (RCE) ja Belgiassa Royal Institute for Cultural Heritagessa (KIK-IRPA). Puretusaineet on analysoitu Suomessa Aalto-yliopiston Nanomikroskopiakeskuksessa. Kokeellisen arkeologian avulla Vajanto on rekonstruoinut värjäysreseptejä punaisille tanniineille ja jäkäläorseljille sekä testannut kasvipuretteita, värien kestävyyttä ja värjäysmenetelmien vaikutusta villalangoille.

Vajanto_fig23 — Mikkelin Tuukkalan kalmistosta löytynyttä raidallista tekstiiliä, joka on värin ja rakenteen perusteella tuontitavaraa. Punaisten ja valkoisten raitojen väriaineet ovat peräisin kasveista, joita ei kasva Suomessa. Kankaalle on vastineita 1300-luvun Englannista sekä Novgorodista. Kuva: Vajanto 2015, fig. 23.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että rautakauden lopun Suomessa oli käytössä kolme eri värjäysmenetelmää. Punaisia väriaineita saatiin puiden kuorista, kuten paatsamasta (Rhamnus frangula), rätvänän juurista (Potentilla erecta) ja paikallisista matarakasveista (Galium boreale, Galium album ja Galium verum).

Värjäämisessä lankoja tai tekstiilejä voi joutua purettamaan, jolloin värin irtoaminen estyy. Puretteilla voidaan saada myös aikaiseksi erilaisia värisävyjä. Rautakauden Suomessa puretteet valmistettiin fermentoimalla liekoja (Lycopodium species) ja kortteita (Equisetum silvaticum ja Equisetum arvense). Lisäksi sananjalkaa (Pteridium aquilinum), vesiheinää (Stellaria media) ja suolaheinää (Rumex acetosella) käytettiin puretuksessa. Sininen värjättiin morsingolla (Isatis tinctoria). Orseljia sisältävillä jäkälillä, kuten kuhmunapajakälällä (Lasallia pustulata), värjättiin purppuran väristä. Värimataran eli krapin (Rubia tinctorum) ja keltaisten flavonoidivärien, joita on esimerkiksi resedassa (Reseda luteola), tulkittiin osoittavan tekstiilien tuontia ulkomailta.

Lue lisää:

Vajanto, Krista 2015. Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland. Väitöskirja, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos.