Ulla Moilanen
New Yorkin Explorers Club perustettiin vuonna 1904 luonnontieteellisten tutkimusmatkailijoiden kohtaamispaikaksi. Vaikka kuuluisa klubi onkin ensisijaisesti akateeminen, sillä on hieman salaperäinen maine. Arvoituksellisuutta on lisännyt se, että klubi säilyttää erilaisten aitojen, eksoottisten näytekappaleiden lisäksi kummallisuuksia, kuten esimerkiksi lumimiehen päänahaksi nimiöityä esinettä. Klubin vuosi-illallisilla on myös kautta historian tarjottu erikoisia ruoka-aineita ja tavanomaisuudesta poikkeavia maistiaisia. Sitkeän legendan mukaan vuoden 1951 illallismenu sisälsi alaskalaisella jäätiköllä säilynyttä mammuttia tai vaihtoehtoisesti megatheriumia, jättiläislaiskiaista.
Vuoden 1951 illallista mainostettiin lehdistölle etukäteen kertomalla, että ruokalistalla on ”esihistoriallista lihaa”. Tämän jälkeen uutinen levisi vauhdilla. Osa tulkitsi esihistoriallisen lihan viittaavan mammuttiin, osa megatheriumiin. Huhujen ympärille kehittyi nopeasti tarina siitä, kuinka tutkimusmatkailija Bernard Hubbard oli löytänyt tarjottavan ruoka-aineen jäätikköluolasta Alaskan rannikolta. Mikäli liha olisi kuulunut jättiläislaiskiaiselle, löytö olisi ollut varsin mielenkiintoinen. Megatheriumin elinalue ei nimittäin koskaan ulottunut Pohjois-Amerikkaan.
Yksi klubin jäsenistä, luonnontieteellisen Bruce-museon kuraattori Paul Griswold Howes, oli estynyt osallistumasta juhlaillalliselle, mutta pyysi, että ”250 000 vuotta vanha mastodontin(?) liha” lähetettäisiin hänelle museoon, jossa se voisi olla näytteillä. Niinpä illalliselta ylijäänyt lihanpala lähetettiin museoon, jossa se nimikoitiin megatheriumiksi.
Mammuttiversio illallistarinasta on säilynyt eräänlaisena urbaanilegendana, mistä syystä Yalen yliopiston tutkijat tekivät Bruce-museon kokoelmissa säilytetystä lihanpalasta DNA-analyysin. Analyysi osoittautui hankalaksi, sillä liha oli säilötty kypsennettynä. Lopulta näytteestä kuitenkin onnistuttiin irrottamaan DNA:ta, joka paljastui liemikilpikonnalle kuuluvaksi. Ilallisella tarjottiin muiden ruokalajien ohella siis todennäköisimmin kilpikonnakeittoa.
Muitakin tarinoita mammutinlihan maistamisesta kerrotaan. Suomalainen paleontologi Björn Kurtén kertoo teoksessaan Kuinka mammutti pakastetaan (1978: 111) huhuista, joiden mukaan 1900-luvun alussa löydetyn Beresovkan mammutin venäläiset löytäjät juhlivat valmistamalla mammuttipihviä. Todenmukaisempana Kurtén piti kuitenkin versiota, jossa yksi tutkijoista yritti syödä 40 000 vuotta vanhaa lihaa, mutta runsaista mausteista huolimatta ei pystynyt ateriaansa sulattamaan. Täysin varmaa tietoa ei kuitenkaan ole olemassa siitä, onko kukaan koskaan maistanut mammuttia paleoliittisen kivikauden jälkeen.
Tutkimus illallislihasta on julkaistu vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa PLoS ONE:ssa:
Glass, J. & Davis, M. et al. 2016. Was Frozen Mammoth or Giant Ground Sloth Served for Dinner at The Explorers Club? PLoS ONE 3.2.2016. DOI: 10.1371/journal.pone.0146825.
Muut lähteet:
Kurtén, B. 1978. Kuinka mammutti pakastetaan. Helsinki, Tammi.
