Amsterdamiin matkaavalle on tarjolla mahdollisuus hiljentyä hetki vaikuttavassa anatomisessa näyttelyssä. Hollannin tärkeimpiin tieteentekijöihin kuuluneen anatomian professori Gerardus Vrolikin (1755-1859) ja hänen poikansa, myös professori, Willem Vrolikin (1801-1863) useamman tuhannen näytteen kotikokoelmasta alkunsa saanut tieteellinen kokoelma ja museo on yksi harvoista kaltaisistaan. Teratologinen eli synnynnäisiin epämuodostumiin kohdistuva tutkimus oli suosittua 1700-1800-luvuilla. Vrolikit uskoivat ajalla vallinneeseen käsitykseen, jonka mukaan eri lajit oli luotu tietyssä järjestyksessä, yksinkertaisimmasta monimutkaisempaan. Petoeläimet olivat lähellä täydellisyyttä ja ihmisen puolestaan ajateltiin olevan luomistyön huipentuma ja erillinen eläinkunnasta. Vrolikien kuoleman aikoihin tapahtunut Darwinin Lajien synnyn julkaiseminen (1859) käynnisti kuitenkin tieteessä uuden ajan ja osa seuraavasta tiedesukupolvesta otti jo evoluutioteorian lähtökohdakseen eri lajeja tutkiessaan.
Useammasta erillisestä kokoelmasta yhdistettyyn, nykyään noin 10 000 näytteen laajuiseksi kasvaneeseen kokoelmaan kuuluu sekä kuivattuja että nesteeseen säilöttyjä näytteitä. Ne sisältävät muun muassa ihmisten ja eläinten kokonaisia alkioita, sikiöitä ja luurankoja, elimiä ja ruumiinosia sekä kehon eri osista tehtyjä leikkeitä. Willem Vrolik oli erityisen kiinnostunut eläinten anatomiasta ja säilöikin lähes kaikki tutkimansa yksilöt. Tuloksena syntyi laaja vertailevan anatomian kokoelma. Vrolik-museo pyrkii olemaan lääketieteen historian, biologian ja antropologian opetuksen ja tutkimuksen keskus. Museon tavoitteena on säilyttää ja mahdollistaa tutkijoille pääsy 1700-1900-lukujen välille ajoittuvaan kokoelmaan. Willem Wrolikin viimeisen tahdon toteuttamiseksi museo pyrkii myös esittelemään kokoelmaa yleisölle ja opettamaan ihmiskehon anatomiaa sekä tieteen historiaa.
Kudosten säilyttämiseksi osa näytteistä on säilötty lasiastioihin vahvaan alkoholiin. Säilömiseen käytettiin 1800-luvun lopulta alkaen myös formaliinia. Astioiden kannet tehtiin sian rakosta, ja kansi sinetöitiin vahan avulla kiinni. Kokoelmaa on huollettu vuosien 2003-2010 välillä, päätavoitteena säilyttää näytteet niiden alkuperäisessä kunnossa. Formaliinissa olleet näytteet siirrettiin huollon aikana vaarattomampaan liuokseen ja astioiden pohjalle uponneet näytteet nostettiin takaisin alkuperäiseen tasoonsa. Osa vanhoista näytteistä on säilynyt hyväkuntoisena alkuperäisessä nesteessä.
Koska vakavat kehityshäiriöt ovat länsimaissa nykyään aiempaa harvinaisempia, ovat kokoelman vanhat näytteet erittäin arvokkaita paitsi anatomian opetuskäytössä, myös erilaisten kehityshäiriöiden ja tautien tutkimuksessa. Monessa näytteessä esiintyy merkkejä useammasta kuin yhdestä poikkeavuudesta. Amsterdamin yliopiston tutkijat ovat käyneet viime vuosina läpi yli 300 näytettä. Niissä esiintyviä sairauksia on diagnosoitu uudelleen modernien menetelmien avulla ja näytteitä on myös CT-kuvattu tutkimusta varten.
Näyttely
Vrolik-museon näyttely on ollut esillä vuodesta 1984 asti. Se keskittyy kolmeen teemaan. Ihmisen kehitystä ja kasvua voi tarkastella alkionkehityksestä saakka ja nähdä leukanäytteistä esimerkiksi sen, missä järjestyksessä hampaat kehittyvät ja puhkeavat. Kehon eri osista tehtyjen leikkeiden avulla voi tarkastella sitä, miltä keho näyttää sisältä ja missä eri elimet ja verisuonet sijaitsevat. Ihmisen ja eläinten normaalianatomian lisäksi esillä on 150 esimerkkiä erilaisista poikkeamista, joista moni on ollut niin vakava, että niitä sairastaneet ovat kuolleet jo ennen syntymää tai pian sen jälkeen.
Osa näytteistä on sijoitettu vanhaan puuvitriiniin. Se tuo hieman lämpöä ja menneen ajan havinaa muuten hämärään ja kliiniseen tilaan. Kyseinen puukaappi on Hoviuksen 1700-luvulla keräämä luukabinetti, joka on myös näyttelyn vanhin esine. Se oli aiemmin Amsterdamin kirurgikillan omistuksessa ja sijaitsi yhä paikoillaan olevassa vaakatalossa (De Waag). Rakennuksessa oli käytössä anatomista opetusta varten rakennettu amfiteatteri, jonne Rembrandt maalasi nykyisin Haagin museossa olevan, Tulpin oppituntia esittelevän maalauksen. Hoviuksen kabinetin sisällöstä ei ole esillä paljoa tietoa, mutta tunnistin esillä olevista luista ainakin mahdollisesti synnynnäisestä ja myöhemmin elämän varrella hankitusta kupasta johtuvia muutoksia. Luissa on myös erilaisia murtumia ja yhdessä kallossa oli mahdollisesti kallonporauksesta syntynyt reikä. Kaikkien kabinetin luiden yksityiskohtaisempaan tarkastelemiseen saisi kulumaan runsaasti aikaa.
Näyttelyssä on esillä muutama terveyteen vaikuttaneista kauneusihanteista kertova esimerkki. 1800-luvun viktoriaanisen ajan vaatetustyylistä johtuva korsettimaksa oli seurausta siitä, että maksalle ei ollut korsetin puristuksesta johtuen normaalia tilaa. Joissakin tiukkaa vyöttämistä harrastaneiden naisten korsettimaksoissa on mahdollista nähdä kylkiluiden painaumia ja maksa on saattanut jakautua lähes kahteen osaan. Tiettävästi korsetin käyttö ei kuitenkaan vaikuttanut maksan toimintaan. Kiinalainen ”vastine” korsettimaksalle on näyttelyssä esillä oleva lootusjalka, joka on sitomisen vuoksi murtunut ja epämuodostunut. Lootusjalkaisten naisten vaappuvaa kävelytyyliä pidettiin ajan kiinalaismiesten keskuudessa viehättävänä.
Ennen kuvantamismenetelmien kehitystä oli vaikeaa saada raskaudenaikaista tietoa sikiön tai sikiöiden terveydentilasta. Mahdolliset epämuodostumat ja sairaudet havaittiin vasta synnytysvaiheessa. Siamilaisten kaksosten synnyttäminen tarkoitti suurella todennäköisyydellä vähintään lasten äidin kuolemaa, sillä keisarinleikkauksesta johtuvaa verenvuotoa alettiin oppia hillitsemään vasta 1900-luvun alkupuolella. Kaupunkien köyhimmässä väestönosassa yleinen D-vitamiinin puutteesta johtuva riisitauti oli sekin usein kohtalokas raskaana oleville naisille. Selkärangan pehmeneminen saattoi aiheuttaa rangan romahtamisen lantion aukkoon aiheuttaen esteen, joka teki synnyttämisestä käytännössä mahdotonta. Useimmiten tila havaittiin liian myöhään, vasta synnytyksen aikana.
Näyttelyssä vieraillessa on hyvä tiedostaa se, millä tapaa esimerkiksi museokokoelmiin päätyneiden vaikeiden perinnöllisten sairauksien ja epämuodostumien näytteet on saatu: osa lapsista on syntynyt ennenaikaisina, osassa synnytyksistä on voinut kuolla sekä äiti että lapsi ja vaikeasti vammaisina eläneet lapset ovat vaatineet paljon hoivaa lyhyeksi jääneen elämänsä aikana. Kaikki nämä ihmiset ja myös näytteet säilöneet henkilöt ansaitsevat paljon kunnioitusta. Museossa vieraillessani seurasin hieman muiden kävijöiden reaktioita esillä olleeseen kokoelmaan. Varsinkin nuorimmat pyrkivät keventämään tilannetta huumorilla ja varttuneemmat puolestaan kulkivat hiljempaa ajatuksissaan. Ruotsalainen nuorimies totesi oven ulkopuolella, että näyttely oli kamala, mutta mahtava ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Kannattaa ehdottomasti vierailla Vrolik-museossa.
Suurimmassa osassa esillä olevista näytteistä ei ole muita selitetekstejä kuin käsin kirjoitettu diagnoosipaperi. Lisätietoa on kuitenkin saatavilla, sillä ovensuussa on opaslehtisiä, joista toisessa esitellään lyhyesti 30 esillä olevaa näytettä. Kävijä voi myös istahtaa pöydän ääreen tutkimaan kokoelmaa koskevan englanninkielissen kirjan selailukappaletta ja kirjan voi myös ostaa sairaalasta itselleen. Yhdessä kulmauksessa on historiallinen katsaus tieteen kehittymiseen.
Vrolik-museo sijaitsee Amsterdamin eteläosassa, metroreitin varrella olevan AMC-sairaalan tiloissa. Näyttely on avoin tutkijoille ja kaikille anatomiasta kiinnostuneille, mutta sitä ei suositella lapsille, herkille ihmisille eikä raskaana oleville. Näyttelyn valokuvaaminen on kielletty kunnioituksesta vainajia kohtaan.
Lähteet:
Museum Vrolik Academic Medical Center
Atlas Obscura. Museum Vrolik. An anatomical collection dedicated to human mutants.
Griffiths, R. 1786. The Monthly Review, Volume 73
Highlights of Transfusion Medicine History
Museum Vrolik. The body dissected – opaslehtinen
The Museum Vrolik. Top Exhibits Tour – opaslehtinen
KALMISTOPIIRI 