Elina Mattila
Vuosina 2009-2013 Ruotsissa Motalan Kanaljordenissa, Motalanvirran (Motala ström) pohjoispuolella tutkittiin kaivauksin 14 metriä pitkä ihmistekoinen kivirakenne. Rakenne muodostui isoista, halkaisijaltaan jopa 60 cm:n kokoisista kivistä, jotka oli asetettu aikoinaan veden alle järven pohjamutaan, lähelle silloista rantaa. Kaivauksissa paikalta löytyi myös ihmisluita, jotka olivat peräisin useista eri yksilöistä. Luuaineistossa korostuivat pääkallon luut, joiden erikoisen käsittelyn vuoksi kohteen on arveltu olleen seremoniallinen. Kanaljordenin löydöt on ajoitettu ihmisluista ja puuesineistä tehtyjen luonnontieteellisten ajoitusten perusteella mesoliittiselle kivikaudelle, noin vuosien 6000-5600 eaa. välille.
Kanaljordenista on löydetty yhteensä 130 ihmisluuta, joista 120 on peräisin pään alueelta. Luita on ainakin yhdestätoista eri yksilöstä. Suurin osa paikalta löydetyistä kalloista oli rikki, mutta kahden kokonaisena säilyneen kallon niska-aukosta oli työnnetty puuseiväs kallon sisään. Toisessa tapauksessa seiväs oli säilynyt hyvin, ja sen pituus oli 47 senttimetriä. Seipään toinen pää oli terävä ja hiillostettu, joten se oli mahdollisesti käsitelty kestämään kosteutta. Toisen pääkallon sisällä olleesta seipäästä löydettiin osia vasta laboratoriotutkimuksissa. Molempien seipäiden halkaisija vastasi niska-aukon kokoa, mikä puolestaan viittaa siihen, että seipäät on tarkoituksella valittu tai valmistettu tätä käyttötarkoitusta varten.
Kanaljordenista löydetyt luut kuuluvat sekä miehille että naisille. Suurin osa henkilöistä on ollut kuolleessaan 15–45 ikävuoden välillä. Aineistossa on myös kahden imeväisikäisen lapsen luita. Toinen on ollut kuollessaan alle 18 kuukauden ikäinen ja toinen vastasyntynyt. Vastasyntynyt oli muista poiketen haudattu kokonaisena, mahdollisesti johonkin käärittynä. Kanaljordenin luulöydöissä on huomattavasti enemmän pääkopan osia kuin alaleuan luita. Tätä ei tutkijoiden mukaan voi selittää tafonomisilla seikoilla, sillä myös pienten lasten luut olivat säilyneet hyvin. Nuorimman vainajan luustosta olivat säilyneet myös pienimmät ja hauraimmat luut. Kalloissa ei ole näkyvissä kuolemaan johtaneen väkivallan merkkejä, eikä mitään viitettä siitä, että ne olisi leikattu ruumiista irti tai että kalloista olisi poistettu pehmytkudosta. Nämä seikat yhdessä leukaluiden puuttumisen kanssa viittaavat siihen, että kallot ovat irronneet luonnollisesti maatumisen seurauksena. Kallot on siis tuotu paikalle muualta, ja seipäisiin on jo kivikaudella asetettu nimenomaan pääkalloja eikä päitä.
Myös paikalta löytyneet rikkoutuneet kallot ovat voineet olla seivästettyjä. Tähän viittaa se, että moni kalloista on rikkoutunut niistä kohdista, joihin sisääntyönnetty seiväs on eniten vaikuttanut. Lisäksi kivirakenteen yhteydestä löytyi useita seipäiden katkelmia. Kaivauslöytöihin kuuluu myös puusta veistetty kala, jonka keskelle kaiverrettuun koloon on voinut laittaa vastaavan seipään. Pääkallojen lisäksi Kanaljordenin ihmiset ovat siis mahdollisesti pitäneet esillä myös muunlaisia esineitä, kuten juuri esimerkiksi tätä puista kalaa. Paikalta on löydetty myös iskoksia, karhun leukaluu, mäyrän kallo, hirven ja kauriin sarvia sekä mahdollisesti kokonaisena paikalle tuotu villisika.
Kallojen käsittely ja esilläpito sekä muut löydöt viittaavat jonkinlaiseen rituaaliin. Osa eri yksilöiden kallonpaloista oli tarkoituksella asetettu yhteen, ja yhdessä tapauksessa aluksi yhden henkilön pääkalloksi tulkittu löytö koostuikin usean eri yksilön luista.
Isotooppianalyysien mukaan seitsemän Kanaljordenin kalloista ei ole kuulunut paikallisille asukkaille, toisin kuin joen vastarannalta Strandvägen-nimiseltä kohteelta löydetyt mesoliittiset ihmisjäännökset. Kaikki tutkitut vainajat ovat kuitenkin syöneet eläessään pääosin merellistä ravintoa.
Ihmispäähän on eri aikoina liittynyt voimakkaita uskomuksia (ks. esim. jutut ”Kuin kananmunat korissa” – Ofnetin luolan myöhäismesoliittiset kallolöydöt ja Voimakas ihmispää – Kallokultti rautakauden Euroopassa). Myös Motalan seivästetyillä kalloilla on todennäköisesti ollut symbolista merkitystä. Ne ovat myös voineet toimia esimerkiksi rajakohdan merkkinä tai varoituksena. Motalan löydöt ovat Skandinaviassa poikkeuksellisia ja niissä riittää tutkittavaa vielä pitkäksi aikaa.
———
Juttu pohjautuu Elina Mattilan kirjoittamaan esseeseen Turun yliopistossa järjestetyllä kurssilla Hautaustapojen arkeologiaa: Fokuksena ruumishautaus Euroopassa. Ulla Moilanen veti kurssin, antoi esseen aiheen ja editoi tekstin Kalmistopiiri-artikkeliksi.
Lähteet:
Eriksson,G. et al. (2016) Diet and mobility among Mesolithic hunter-gatherers in Motala (Sweden) – The isotope perspective, Journal of Archaeological Science, June 2016.
Hallgren, F. (2011) Mesolithic skull depositions at Kanaljorden, Motala, Sweden, Current Swedish Archaeology, Vol. 19, 244–246.
Hallgren, F. Kanaljorden – Introduction
Hallgren, F. Kanaljorden – skulls in the lake
Price, T. D. (2015) Ancient Scandinavia, sivut: 87–89. Oxford University Press.
KALMISTOPIIRI 
Voisiko seipään päässä olevilla objekteilla (kallot, puinen kala) olla yhteys kalliomaalausten ja piirrosten shamaaneiksi tulkittujen hahmojen sauvoihin, joiden päässä on eläimen pää tms.? Esim. Lascaux, Astuvansalmi? Tai Suomen ja Ruotsin kivisiin hirven- ja karhunpäihin, joita myös on arveltu käytetyn sauvojen päässä?
TykkääTykkää