Julie Bitz-Thorsen ja Anne Birgitte Gotfredsen ovat julkaisseet Danish Journal of Archaeology -sarjassa tutkimuksen, jossa on selvitetty kissojen koon muuttumista viikinkiajalta nykypäivään. Tutkimuksessa havaittiin rautakautisten kissojen olleen selvästi nykykissoja pienempiä. Raajojen ja kallojen kokoero oli suurimmillaan jopa 16%. Syyksi kissojen koon kasvuun tutkijat esittävät parantuneita elinolosuhteita, ravinnon määrän lisääntymistä ja muutosta kissojen ja ihmisten välisessä suhteessa.
Vaikka maailman vanhin tunnettu ihmisen ja kissan yhteishautaus ajoittuu yli 9000 vuoden taakse (ks. Vanhimmat kissahaudat kertovat kissan kesyyntymisen alkuajankohdasta), on kissa levittäytynyt Eurooppaan vasta suhteellisen vähän aikaa sitten. Välimeren ympäristöön kissoja kulkeutui Lähi-Idästä ja Egyptistä kaupankäynnin mukana pronssikaudella (noin 1000-luvulla eaa.), mutta Skandinaviaan ne saapuivat vasta roomalaisella rautakaudella (noin 100-300-luvulla). Tanskan arkeologinen aineisto sisältää tältä ajalta muun muassa polttohautauksista peräisin olevia kissojen luita sekä rei’itetyn jalan luun, jota on luultavasti käytetty amulettina. Kissa oli Tanskassa kuitenkin melko harvinainen eläin viikinkiajalle (n. 850-1050) saakka, jolloin kissalöydöt lisääntyvät.
Viikinkiajalla kissat liittyivät erityisesti turkisten tuotantoon. Tanskasta on jopa tunnistettu kissojen turkisten käsittelyyn erikoistuneita tuotantokeskuksia. Odensen Overgadesta on tutkittu kuoppa, joka sisälsi yhteensä 1783 kissanluuta. Kaikista kuopan sisältämistä nisäkkäiden luista kissoille kuului 83,5%, ja ne olivat peräisin vähintään 70:stä eri yksilöstä. Luissa oli myös selviä merkkejä nahan irrottamisesta. Keskiajan kuluessa kissan merkitys jyrsijöiden metsästäjänä kasvoi. Tutkijoiden mukaan tämä liittyi erityisesti kaupungistumiseen ja tunkioihin, jotka houkuttivat luokseen rottia ja hiiriä. Kissan myöhäisempään vaiheeseen liittyy muutos jyrsijänmetsästäjästä lemmikiksi. Koon muutosta lukuun ottamatta kissa on kuitenkin säilyttänyt suurimman osan villien esivanhempiensa piirteistä.
Myös muiden kesyeläinten koko ja ulkonäkö on muuttunut aikojen kuluessa, muun muassa jalostuksen vuoksi. Koira on nykyisin keskimäärin pienempi kuin susi, ja sen luusto on selvästi erilainen villeihin serkkuihinsa verrattuna. Myös hevosten ja lehmien koko on kasvanut esihistorialliselta ajalta nykypäivään.
Lue lisää:
Bitz-Thorsen, J. & Gotfredsen, A. B. 2018. Domestic cats (Felis catus) in Denmark have increased significantly in size since the Viking Age. Danish Journal of Archaeology 3.12.2018, https://doi.org/10.1080/21662282.2018.1546420 (Artikkelin pdf-versio saatavilla myös Researchgate -palvelussa).
KALMISTOPIIRI 