DNA-tutkimus Kivikausi Kysymykset ja vastaukset Luonnontieteelliset analyysit ja menetelmät Paleoliittinen kivikausi Salmela Elina Suomi

Lukijan kysymys: Onko suomalaisten perimä lähimpänä Euroopan alkuperäisväestöä?

KalmistopiiriTekijä

Miksi ei voitaisi tehdä sellaista johtopäätöstä, että suomalaiset ovat lähimpänä Euroopan alkuperäisväestöä? – Lukijan kysymys

Vanhimmat geneettisesti tutkitut nykyihmiset Euroopasta ovat yli 30 000 vuoden takaa. He eivät muistuta perimältään suomalaisia mitenkään erityisen paljon. Myös eri puolilla Eurooppaa he ovat olleet geneettisesti hyvin erinäköisiä. Sikäli ei siis edes ole mielekästä puhua vain yhdestä, geneettisesti yhtenäisestä Euroopan alkuperäisväestöstä – ainakaan niissä aikasyvyyksissä, joita on päästy tutkimaan (Fu ym. 2016, Yang & Fu 2018).

Alla on tilannetta havainnollistava kuva. Kuvassa on verrattu Euroopan muinaisyksilöiden geneettistä koostumusta läntisen Euraasian nykyisiin väestöihin. Värilliset symbolit kuvaavat muinaisia ja harmaat nykyisiä yksilöitä, ja symbolien väliset etäisyydet vastaavat yksilöiden geneettisiä etäisyyksiä niin tarkasti kuin kaksiulotteisessa kuvassa on mahdollista. Nykyväestöjen keskiarvot on merkitty mustalla, paitsi suomalaisten punaisella. Muinaiset yksilöt on värjätty sen mukaan, mistä päin Eurooppaa löydöt ovat peräisin: lounainen Eurooppa sinisellä, pohjoinen punaisella ja kaakko keltaisella (tarkemmat aluetiedot kuvatekstissä). Ympyrät kuvaavat nuorempia, 9–12 000 vuotta vanhoja näytteitä, neliöt yli 12 000 vuotta vanhoja.

Euroopan muinais- ja nyky-yksilöiden geneettiset etäisyydet. Neliöt kuvaavat yli 12 000 vuotta vanhoja yksilöitä, ympyrät 9 000-12 000 vuotta vanhoja ja mustat lyhenteet nykyväestöjen keskiarvoja. Värit vastaavat muinaisnäytteiden maantieteellistä alkuperää: punainen Pohjois-Eurooppaa (Latvia, Ruotsi, Norja); violetti Keski-Eurooppaa (Belgia, Saksa, Tsekki, Itävalta); tummansininen Lounais-Eurooppaa (Espanja, Ranska, Sveitsi); vaaleansininen Etelä-Eurooppaa (Italia, Kroatia); vihreä Kaakkois-Eurooppaa (Romania, Serbia); keltainen Kaukasusta (Georgia); oranssi Itä-Eurooppaa (Venäjä, Ukraina). Kuva on tuotettu nykyväestöjen pääkomponenttianalyysilla ja projisoitu muinaisyksilöt sen päälle smartpca-ohjelmalla (Patterson ym. 2006). Aineistona käytettiin julkisesti saatavilla olevaa dataa nykyeuraasialaisista sekä vuoden 2018 loppuun mennessä julkaistuista muinaisyksilöistä. Muinaisyksilöiden ikiä ja löytöpaikkoja voi tarkastella interaktiivisesti tästä kartasta.

Kuvasta näkyy, että nyky-yksilöiden geneettiset erot vastaavat pääpiirteittäin maantiedettä: kuvassa oikealla on Lähi-itä, vasemmalla Eurooppa – Pohjois-Eurooppa ylhäällä, Etelä-Eurooppa alhaalla. Laskentateknisistä syistä kuva painottaa hieman niitä geneettisiä tekijöitä, jotka erottelevat nykyväestöjä toisistaan; vastaavasti muinaisten yksilöiden erot nykyisistä ja toisistaan saattavat kuvassa näyttää todellista pienemmiltä, erityisesti kaikkein vanhimpien yksilöiden osalta. Silti on helppo nähdä, että Euroopan vanhimmat muinaisyksilöt (neliöllä merkityt) eivät ole lähellä nykysuomalaisia (’Fin’ punaisella), vaan ulottuvat nykyisen Länsi-Euraasian geneettisen variaation poikki ja ylikin.

Kun tullaan lähemmäs nykypäivää, osa 9 000–12 000 vuotta vanhoista yksilöistä alkaa muistuttaa perimältään vähän enemmän nykysuomalaisia – erityisesti Venäjän ja Ukrainan yksilöt (kuvan oranssit ympyrät) sekä jotkut Pohjois-Euroopan yksilöt (Latviasta, Ruotsista, Norjasta; punaiset ympyrät). On kuitenkin huomattava, että samat yksilöt muistuttavat yhtä lailla muitakin Koillis-Euroopan nykyväestöjä, esimerkiksi virolaisia (kuvan Est), liettualaisia (Lit), venäläisiä (Rus) ja mordvia (Mor) sekä melko läheisesti myös ukrainalaisia (Ukr) ja valkovenäläisiä (Bel).

Niinpä kysymys siitä, ketkä koilliseurooppalaiset ovat näitä varhaisimpia metsästäjä-keräilijöitä geneettisesti lähinnä, on tavallaan samanlainen kuin jos kysyisi onko Espoo vai Vantaa lähempänä napapiiriä: kumpikaan ei ole erityisen lähellä, ja kokonaisetäisyyteen verrattuna ero on joka tapauksessa varsin pieni. Vastaus voi myös riippua siitä, mitä ja miten mitataan: linnuntietä vai teitä pitkin (tai mitä perimän kohtia tarkastellaan ja mikä geneettinen etäisyysmitta valitaan), Rovaniemelle vai Kemijärvelle (eli keihin muinaisyksilöihin täsmälleen verrataan). Lisäksi jos Kerava ja Kirkkonummi ovat mittaamatta, ei voi tietää olisivatko ne vielä lähempänä; vastaavasti geneettisissä tarkasteluissa on harvoin ollut mukana esimerkiksi saamelaisia tai karjalaisia.

Tästä kartasta poimitut Euroopan vanhimmat perimänlaajuisesti tutkitut muinais-DNA-näytteet. Punaisella pisteellä merkityt näytteet ajoittuvat noin 9-12 tuhannen vuoden taakse ja ruskealla merkityt yli 12 tuhannen vuoden taakse.

Koska hyvin vanhoja muinaisnäytteitä on Euroopasta vain kourallinen ja Suomesta ei lainkaan, voisi periaatteessa jossitella, että esimerkiksi Suomen varhaisimmat asukkaat olisivat näyttäneet geneettisesti samanlaisilta kuin nykysuomalaiset. Se on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, sillä suomalaisten perimä on hyvin selvästi sekoitus eri-ikäisiä komponentteja: pohjoiseurooppalaista metsästäjä-keräilijää, neoliittista eurooppalaista viljelijää, nuorakeramiikan mukana Baltiaan saapunutta perimää pronssikautiselta arolta sekä nykysiperialaisia muistuttavaa geneettistä ainesta, jonka muinaista lähtöpaikkaa ei tunneta (Tambets ym. 2018, Lamnidis ym. 2018, ks. myös Salmela 2018). Ei ole mahdollista järkevästi selittää, miten vastaava sekoitus olisi voinut syntyä jo tuhansia vuosia aikaisemmin.

————

Vastaus: Elina Salmela. Salmela on Helsingin yliopiston tutkijatohtori, joka tutkii Suomen muinaisten asukkaiden perimää Sugrige-projektissa. Hän kirjoittaa Suomen geneettiseen väestöhistoriaan liittyvistä aiheista myös blogissaan.

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia aikaisempiin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Lue myös:

Salmela, E. 2018. Suomen ensimmäiset muinais-DNA-tulokset valottavat koillisen Euroopan geneettistä väestöhistoriaa. Blogikirjoitus artikkelista Lamnidis ym. 2018, 27.11.2018.

Lähteet:

Fu Q, Posth C, Hajdinjak M, Petr M, Mallick S, ym. The genetic history of Ice Age Europe. Nature. 2016 Jun 9;534(7606):200-5; maksumuurin takana.

Lamnidis TC, Majander K, Jeong C, Salmela E, Wessman A, ym. Ancient Fennoscandian genomes reveal origin and spread of Siberian ancestry in Europe. Nat Commun. 2018 Nov 27;9(1):5018; vapaasti luettavissa.

Patterson N, Price AL, Reich D. 2006. Population structure and Eigenanalysis. PLoS Genet. 2006 Dec;2(12):e190; vapaasti luettavissa.

Tambets K, Yunusbayev B, Hudjashov G, Ilumäe AM, Rootsi S, ym. Genes reveal traces of common recent demographic history for most of the Uralic-speaking populations. Genome Biol. 2018 Sep 21;19(1):139.; vapaasti luettavissa.

Yang MA, Fu Q. 2018. Insights into modern human prehistory using ancient genomes. Trends Genet. 2018 Mar;34(3):184-196; maksumuurin takana.