Uudet geenitutkimukset kertovat sikojen varhaisimmasta historiasta Euroopassa. Noin sadan kirjoittajan yhteisartikkeli aiheesta on julkaistu PNAS-sarjassa.
Sikojen kesyttäminen alkoi Lähi-Idässä jo noin 10 000 vuotta sitten. Seuraavien vuosituhansien aikana Lähi-Idästä Eurooppaan levittäytyneet viljelijät kuljettivat uusille asuinalueille mukanaan paitsi viljelykasveja myös lampaita, vuohia, nautoja ja sikoja.
Lampaan ja vuohen villejä sukulaisia ei luonnostaan esiinny Euroopassa, joten kivikautisten asuinpaikkojen ensimmäiset lampaiden ja vuohien luut kertovat ihmisen mukana liikkuneista eläimistä. Sen sijaan sian ja naudan villit sukulaiset olivat levittäytyneet lähes koko Euraasiaan. Näin ollen Keski-Euroopan kivikautisista nautojen ja sikojen luista on toisinaan mahdotonta sanoa ovatko ne peräisin villeistä vai kesyistä yksilöistä. Samasta syystä on ollut epävarmaa, onko esimerkiksi sika kesytetty itsenäisesti Euroopassa vai ovatko kaikki nykyisten kesysikojen esivanhemmat tulleet Lähi-Idästä levittäytyneiden viljelijöiden mukana.
Perinteisessä luututkimuksessa eläimen villi ja kesy muoto erotetaan toisistaan lähinnä koon perusteella. Esimerkiksi Lähi-Idän ensimmäiset kesyt siat olivat huomattavasti eurooppalaista villisikaa pienempiä. Myös eläinten ikäjakauma ja löytökontekstit voivat kertoa siitä, minkälaisesta eläimestä on ollut kyse. Jonkin verran kesyjen kotieläinten tunnistamista on tehty hampaiden morfologiaan perustuvan tutkimuksen sekä isotooppianalyysien avulla.
Äitilinjojen korvautuminen selittyisi artikkelin mukaan esimerkiksi sillä, että metsästyksen yhteydessä on pyydystetty hybridisikojen poikasia, joita on jätetty kasvamaan ihmisasumusten yhteyteen. Aikuisuuteen saavuttuaan näitä sikoja olisi puolestaan risteytetty kesyjen, Lähi-Idän perimää kantaneiden karjujen kanssa. Ei tiedetä, onko näin tapahtunut tarkoituksella vai sattumalta. Artikkelin mukaan käytäntö olisi voinut olla yleinen siinä tapauksessa, että villisikaemakkojen risteymäporsailla olisi ollut vahvempia ominaisuuksia muihin verrattuna.
Vaikka iso osa sikojen Lähi-Idän perimästä hävisi risteytymisten seurauksena, jäi sikapopulaatioihin edelleen Lähi-Idästä peräisin olevia, turkin väritykseen vaikuttavia, geenejä. Laikukasta värimuotoa ei esiinny luonnostaan eurooppalaisilla villisioilla. Varhaisimmat laikukkaat siat löytyivät tutkimuksessa neoliittisesta Ulucak Höyükista Anatoliasta. Ne ajoittuvat noin 8500 vuoden taakse. Myöhemmin neoliittisella kivikaudella samaa väritystä esiintyy sioilla myös Bulgariassa, Romaniassa ja Saksassa. Myös kesyjen sikojen musta väri on tutkimuksen mukaan peräisin Lähi-Idästä.
Lue lisää:
Laurent et. al. 2019. Ancient pigs reveal a near-complete genomic turnover following their introduction to Europe.
Tiivistelmä: Ulla Moilanen
KALMISTOPIIRI 