Teksti ja kuvat: Jani Oravisjärvi
Vierailin elokuun alussa Tanskan kansallismuseon kohutussa viikinkinäyttelyssä Meet The Vikings (jossain yhteydessä Meet the Danes) ollessani työmatkalla Tanskan kansallismuseossa. Näyttely alkaa seinään printatuilla sanoilla, joissa nykypäivänä viikingeiksi kutsutut henkilöt nimetään laivoihin astuneiksi valloittajiksi, merirosvoiksi, pakanoiksi ja kauppiaiksi:
”More than 1200 years ago, thousands of Scandinavians boarded their ships. They set sail for distant shores, some with the hope of finding a quick path to fame and fortune, others to create a new life for themselves in a new land. Over the next three centuries, from 750 to 1050 AD, the oceans and rivers were their domain. Their ships connected continents. The many people they encountered called them pirates, heathens, and merchants.
Today, we call them Vikings.
Jim Lyngvild’s Vikings
In this exhibition, Jim Lyngvild offers his view on the appearance of the Vikings. Tall and short, man and woman. There are many things we do not know about the Vikings, but Jim Lyngvild’s interpretations make the Viking Age current and contemporary, thus allowing our dead ancestors to speak to us from the walls as people of flesh and blood.
Jim Lyngvild constructs a new context for the rich collections of the National Museum of Denmark. In the texts, museum experts guide us through the borders between facts and fiction. We are inviting you into three rooms which combine museum objects and knowledge with perfomance and staging. We encourage you to explore the exhibition and develop your own intepration.
Step inside and meet the Vikings face to face!”
Näyttely on Tanskassa julkkiksena, muotitoimittajana ja suunnittelijana tunnetun Jim Lyngvildin käsialaa. Hänet tunnetaan muun muassa siitä, että hän asuu rakennuttamassaan ”viikinkilinnassa.” Hän on todistettavasti jo siis ennen kuraattorin rooliaan ollut kiinnostunut aihepiiristä, eikä pelkää hyvin rohkeiden tulkintojen tekemistä – ei myöskään kritiikkiä. Tämä on luultavasti yksi syy miksi Lyngvild valittiin suunnittelijaksi. Tämä lähtökohta on myös suututtanut ammattiarkeologit, sillä heidät syrjäytettiin suunnittelutehtävästä, joka on perinteisesti museoissa uskottu asiantuntijoiden käsiin. Muun muassa Aarhusin arkeologian professori Søren Sindbæk on kirjoittanut, että näyttelyllä on hyvin vähän tekemistä todellisten viikinkien kanssa (Sindbæk 2019). Tähän Tanskan kansallismuseon asiantuntijat Peter Pentz, Jeanette Varberg ja Lasse Sørensen kirjoittivat vastineen, joka julkaistiin kesäkuussa ilmestyneessä Antiquityssa.
Kritiikistä huolimatta näyttely on ollut yleisömenestys, sillä kohu näyttelyn ympärillä on huomioitu mediassa ja se on vetänyt uteliasta yleisöä puoleensa. Näyttelyä myös mainostetaan suurella rahalla, ja se olikin yksi ensimmäisistä mainoksista, joihin törmäsin Kööpenhaminan lentokentällä.
Näyttelyssä tuodaan selvästi esille, että kyse on Lyngvildin omasta henkilökohtaisesta tulkinnasta siitä, millaisia olivat tanskalaiset viikingit. Normaalisti museoiden näyttelyiden kuraattorit, asiantuntijat ja muut suunnittelijat ovat suurelle yleisölle anonyymejä persoonia. Meet The Vikings on poikkeus, sillä se on periaatteessa samanlainen brändätty tuote kuin vaikka Eero Aarnion Pallotuoli. Näyttely on yksinomaan Lyngvildin luomus. Se ei väitä esittävänsä totuutta. Se lähinnä pyrkii leikittelemään stereotyyppisten mielikuvien avulla minkälaisia tanskalaisten esi-isät ovat voineet olla. Samalla se haastaa yleisön pohtimaan asiaa. Osa ammattiarkeologeista on kokenut haasteeksi löytää suurista ja vakuuttavista viimeisen päälle stailatuista valokuvista ja vitriineissä olevista vahapäistä kaikki asiavirheet. Keskustelua on käyty muun muassa siitä, onko viikingeillä ollut päätatuointeja vai ei.
Lyngvild on valinnut tyypilliset stereotypiat ja perinteiset sosiaalisen jaottelun valokuviinsa, joissa nähdään muun muassa kauppias, naissoturi ja Tanskan kuninkaan Harald Sinihampaan (hall. 958–986) puoliso Tove (joskus myös Thora). Valokuvista ja vahapäistä voidaan olla montaa mieltä – etenkin siitä kuinka todenperäisiä ne ovat. Näyttelyn ydin eivät kuitenkaan ole valokuvat vaan autenttiset esineet, joita vitriinit ovat täpötäynnä. Itse koen, että Lyngvildin työpanos on ollut luoda uusi, helpommin lähestyttävä konteksti näyttelyn upealle esineistölle.
Tunnetuimpia näyttelyn esineistä oli yli 1,8 kilon painoinen Tissøn kultarengas (halkaisija 30 cm). Aito versio on esillä yksinään vitriinissä, mutta sen jäljitelmä on nahtävillä näyttelyn viimeisessä huoneessa, jossa se on puettuna puujumalan kaulan ympärille. Tulkinta kultarenkaan käyttötarkoituksesta on Lyngvildin, mutta se tiedetään, että löytöpaikan lähettyviltä tunnetaan massiivisten paalujen jälkiä, jotka eivät liity rakennuksiin.
Syytä on mainita myös Fæstedistä metallinetsimillä vuosina 2016 ja 2017 löytynyt kulta-aarre, joka sisältää yhteensä 1,5 kilon edestä viikinkiaikaisia kultaesineitä sekä 130 grammaa hopealöytöjä. Tanskasta löytyneisiin viikinkiajan hopea- ja kultalöytöihin verrattuna oma maamme vaikuttaa kovin köyhältä, mutta onneksi historiaa ei mitata kullan ja hopean määrässä.
———
Kirjoittaja on numismatiikkaan erikoistunut arkeologi Oulun yliopistosta. Hän työskentelee parhaillaan projektitutkijana Oxfordin yliopiston tutkimusprojektissa Silver and the Origins of the Viking Age. Oravisjärvi on lisäksi arkeologian tohtorikoulutettava Turun yliopistossa ja hän on aiemmin työskennellyt muun muassa Suomen kansallismuseon rahakammion intendenttinä.
Lisälukemista:
Sindbæk, Søren M. ‘Meet the Vikings’—or meet halfway? The new Viking display at the National Museum of Denmark in Copenhagen. Antiquity Vol. 93, 2019, pp. 256–259.
Pentz, Peter; Varberg, Jeanette & Sørensen. Lasse. Meet the Vikings: for real! Antiquity. Vol. 93, Issue 369 June 2019, e19.
Näyttelyn kotisivu (Tanskan Kansallismuseo)
Rasmussen, Steen 2018. Danmarks næststørste findeløn for Fæsted-guldet. JydskeVestkysten 7.2.2018. (Lehtiuutinen Fæstedin kultalöydöstä.)
KALMISTOPIIRI 