Ulla Moilanen
Arkeologisesta materiaalista tehtävät proteiinianalyysit yleistyvät jatkuvasti (katso esimerkkejä siitä, mitä menetelmällä voidaan tutkia tästä linkistä). Luiden proteiinitutkimuksilla voidaan esimerkiksi tunnistaa tarkasti eri eläinlajeja. Menetelmä on hyödyllinen erityisesti silloin, kun luuta ei jostain syystä voida tunnistaa morfologisesti (esimerkiksi luunpalan ollessa liian pieni), tai jos luussa ei ole säilynyt DNA:ta muinais-DNA-tutkimusta varten (yleistä erityisesti trooppisissa olosuhteissa). Eläinlajien tarkempi tunnistus tarkentaa tietoja eri eläinlajien merkityksistä ja hyödyntämisestä menneisyydessä (esim. artikkeli Proteiinianalyysi paljastaa: Suomuumioiden vaatteet on tehty kotieläinten nahoista).
Royal Society Open Science -sarjassa julkaistu tutkimus (Harvey et al. 2019) kertoo Floridasta ja Karibialta löytyneiden, jopa 2000 vuotta vanhojen kilpikonnien luiden kollageenin tutkimuksesta. Menetelmänä käytettiin niin sanottua kollageenisormenjälkitutkimusta (collagen fingerprinting eli ZooMS). Tarkempaan tutkimukseen oli valittu noin 130 luuta, jotka oli osteologisessa analyysissä määritelty merikilpikonnille kuuluviksi.
Vaikka jo ennestään on tiedetty tutkimusalueen varhaisten intiaanikulttuurien hyödyntäneen merikilpikonnia monin eri tavoin, ei aikaisemmin ole tiedetty sitä, mitä lajeja kilpikonnat ovat edustaneet ja onko eri lajien käytössä ollut eroja. Proteiinianalyysin avulla kilpikonnalajit voitiin ensimmäistä kertaa tunnistaa tarkasti lajitasolla. Noin 63% luista kuului liemikilpikonnille (Chelonia mydas) ja selvästi pienempi osuus karettikilpikonnille (Eretmochelys imbricate) ja harvinaisille bastardikilpikonnille (Lepidochelys). Aikaisemmin osteologisen analyysin perusteella merikilpikonniksi tunnistettujen luiden joukossa oli myös maakilpikonnien, kuten näykkijäkilpikonnien luita. Harvey et al. muistuttavatkin, että erityisesti nuorten kilpikonnien lajinmääritys voi olla vaikeaa luuston perusteella, mistä syystä osteologisiin tutkimuksiin voi sisältyä virheellisiä määrityksiä.
Tarkkaa lajinmääritystä voitiin uudella tavalla hyödyntää myös kulttuuristen seikkojen tutkimuksessa. Floridan länsirannikolla sijaitseva Garden Patchin asuinpaikka oli käytössä vuosien 100–1000 jaa. välillä. Paikalta on tutkittu arkipäivän asutukseen liitettyjä jätekasoja sekä juhlien ja rituaalien yhteydessä rakennettuja kumpuja. Proteiinianalyysin avulla tunnistettiin liemikilpikonnan jäänteitä sekä kummuista että jätekasoista, mutta bastardikilpikonnien luita esiintyi ainoastaan kummuissa. Niiden lihaa on siis ilmeisesti syöty ainoastaan juhlissa ja rituaaleissa.
Liemi- ja bastardikilpikonnat viihtyvät erilaisissa ympäristöissä ja myös käyttäytyvät eri tavoin. Floridan ja Karibian varhaiset asukkaat ovat mitä ilmeisemmin tunteneet nämä eroavaisuudet. Samasta syystä kilpikonnien pyydystämisessä on mahdollisesti hyödynnetty erilaisia pyyntitekniikoita.
Tutkimus kertoo myös ihmisen pitkäaikaisesta vaikutuksesta merieläimiin. Merikilpikonnia on vuosituhansien ajan pyydystetty lihan, kilven ja munien vuoksi, sillä niitä on voitu käyttää sekä ravintona että raaka-aineena. Nykyisin monet merikilpikonnalajeista ovat vaarassa hävitä luonnosta kokonaan. Niitä uhkaavat muun muassa salametsästys, saasteet, elinympäristöjen häviäminen, ilmastonmuutos ja teollinen kalastus.
Lue lisää:
Harvey, V. L., LeFebvre, M. J. deFrance, S. D., Toftgaard, C., Drosou, K, Kitchener, A. C. & Buckley, M. 2019. Preserved collagen reveals species identity in archaeological marine turtle bones from Caribbean and Florida sites. Royal Society Open Science, 2019; 6 (10): 191137 DOI: 10.1098/rsos.191137
KALMISTOPIIRI 