Veli Pekka Toropainen
Edesmenneen turkulaisen seppämestari Mårten Schwabenin tytär Maria Natter joutui kesällä 1663 oikeuteen, sillä nahkuri Jöran Hansson Arkenholt oli maannut hänet edellisessä syyskuussa avioliittosopimuksen teon yhteydessä. Tämä tapahtui Marian sisaren Margareta Mårtensdotterin ja tämän miehen Mickel Lukassonin luona. Mikon päivän aikaan Maria tunsi olevansa raskaana ja helluntain aikaan ollessaan viimeisillään, hän purjehti Tukholmaan. Hänet houkutteli matkalle Jöran Arckenholt, jonka vanhemmat eivät halunneet poikansa naivan Mariaa kuultuaan hänen raskaudestaan. He katsoivat Marian menettäneen kunniansa, kun tämä kantoi lasta ennen avioliittoa. Jöran aikoi seurata Mariaa Tukholmaan myöhemmin ja mennä siellä naimisiin tämän kanssa. Marian matka kuitenkin keskeytyi jo Korppoossa, sillä hänen synnyttämisensä aika tuli siellä.
Jöran tunnusti maanneensa Marian ensin vanhempiensa luona, jonne tämä oli mennyt asumaan kahden taalarin viikkovuokralla. Jöranin mukaan Maria houkutteli häntä tunteenilmaisuillaan ja suloisilla sanoillaan seurusteluun. Lopulta Maria tunkeutui Jöranin sanojen mukaan hänen vuoteeseensa Jöranin ollessa humalassa. Muutettuaan sisarensa taloon vuokralle Maria lähetti Jöranille usein sanan saapua luokseen. Maria kirjoitti myös usein Jöranille. Lopulta Maria sanoi Jöranille nenäkkäästi, kun tämä ei käynyt hänen luonaan useammin: ”Onko herra suuttunut, kun hän ei tule minun luokseni, vaan minun on tultava hänen luokseen?”. Näin Jöranin oli pakko seurustella Marian kanssa. Jöran arveli, että Marian luona kävi muitakin miehiä hänen asuessaan yksin vuokralla tuvassaan Rantalan talossa. Jöran ei halunnut avioitua millään muotoa Marian kanssa, sillä tämä ei ollut neitsyt heidän yhtyessään ensimmäisen kerran. Maria kertoi oikeudelle, että hänen hallussaan oli kirje, jossa Jöran vakuutti avioituvansa hänen kanssaan, mutta hän ei ollut valmis esittämään sitä vielä oikeudelle.
Jöran Arckenholt otettiin säilöön raatihuoneen vankilaan 18. heinäkuuta 1663, jotta hän harkitsisi vielä avioliittoa Marian kanssa. Lokakuun puolivälissä Maria valitti oikeudelle sitä, että vaikka Jöran lupasi hänelle avioliittoa, niin tämä ei halunnut pitää lupaustaan. Maria vaati oikeudelta, että se pakottaisi Jöranin avioliittoon ja maksamaan heidän suhteesta syntyneelle lapselleen elannon.
Maria esitti helmikuussa 1664 tuomiokapitulin kirjeen, jolla Jöran määrättiin avioitumaan hänen kanssaan. Jöran sanoi, ettei hän luvannut Marialle koskaan avioliittoa. Hän olisi kyllä avioitunut tämän kanssa, mikäli Maria ei olisi ollut juopporatti ja valehtelija. Jöranin äiti ilmoitti, ettei avioliitto saisi koskaan hänen tai hänen miehensä siunausta. Jöran palasi oikeuteen maaliskuun alussa ja esitti todisteensa avioliittoa vastaan. Hänen mukaansa Maria oli maannut Lempisaaren kartanonvoudin pojan Anders Holmdorffin kanssa ja kaavaillut avioliittoa myös tämän kanssa. Pian tämän jälkeen Anders sanoi Jöranin mukaan hänelle: ”Jumala armahtakoon, mitä neitoa minulle on aiottu. Hänhän on ruma kuin simppu!”.
Anders sanoi lopulta oikeudelle, että hän halusi tunnustaa syntinsä. Hän kertoi maanneensa Marian, joka kysyi, tekikö se sitten hänestä huoran? Anders vastasi Marialle, ettei ainakaan hän sanonut niin. Oikeus kävi tuomiolle huhtikuussa 1664 ja tuomitsi Jöranin 40 hopeamarkan salavuoteussakkoon. Hänen tuli maksaa Marialle myötäjäisinä tämän vähentyneestä kunniasta 20 hopeataalaria. Näillä rahoilla Marian oli tarkoitus löytää itselleen aviomies. Heidät molemmat lähetettiin vielä tuomiokapituliin saamaan hengellinen rangaistus jalkapuussa.
Joulukuussa 1664 Maria vaati maksua eri tavaroista, joita hän oli antanut Jöran Arckenholtille. Jöran esitti vastalaskun tavaroista, joita hän antoi Marialle, kun he vielä rakastivat toisiaan. He molemmat halusivat ystävällistä sovintoa, etteivät he suututtaisi Jumalaa ja ihmisiä, ja että he voisivat käydä kirkossa oikeassa jumalanpelossa. Siksi Jöran halusi antaa Marialle vielä 50 taalaria. Tämän kautta he sopivat, että kaikki heidän välisensä viha ja kateus unohdettaisiin.
Tapauksen loppukaneettina Maria vaati marraskuussa 1666, että Jöran antaisi hänelle takaisin luokseen ottamansa heidän yhteisen lapsensa, sillä sitä ei kohdeltu Marian mukaan kuten kuului isän luona. Maria halusi Jöranin maksavan lapsen elatuksen suoraan hänelle. Jöran sanoi lapsen olevan kolmevuotiaan ja kuuluvan lain mukaan hänen hoidettavakseen. Hänen mielestään lasta hoidettiin parhaalla mahdollisella tavalla isänsä luona. Maria halusi silti lapsen luokseen ja sanoi, että mikäli niin ei tapahtuisi, niin saisi pyöveli joko hänestä tai Jöranista kirveenruokaa. Maria lisäsi, ettei hän saanut oikeutta ja että Jumala kostaisi sen. Oikeus piti hänen sanojaan kamalina ja halusi ne merkittäväksi pöytäkirjaan vastaisuuden varalle, jotta niitä voitaisiin käyttää Mariaa vastaan, mikäli hän jatkaisi vielä uhitteluaan. Tällä kertaa Maria joutui tyytymään kohtaloonsa.
———
Kirjoittaja on tutkijatohtori Turun yliopiston arkeologian ja Suomen historian oppiaineissa. Hän on erikoistunut Turun 1600-luvun kaupunkilaisten tutkimiseen ja viimeistelee kirjaa kaupungin pyöveleistä, rikollisista ja oikeudenkäytöstä.
Lähteet:
KA (Kansallisarkisto) z:182, TKO (Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjat) 20.7.1663, 219−221; 18.7.1663, 441; KA z:183, TKO 8.3.1664, 67; 5.12.1664, 322−323; KA z:184, TKO 12.8.1665, 283−284; KA z:32, TRO (Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjat) 31.3.1663, 164; 14.11.1663, 566; KA z:33, TRO 4.4.1664, 160−168; KA z:34, TRO 2.11.1666, 410−411.
KALMISTOPIIRI 