Kuopion Pisanvuoren Pirunkellari – Esiteollinen vuorikidelouhos

Pisanvuoressa entisen Juankosken ja Nilsiän rajamailla Natura 2000 -suojelualueella sijaitsee kvartsikiveen louhittu, Pirunkellariksi nimitetty luola. Mikä se on, mihin sitä on käytetty ja milloin se on tehty? – Lukijan kysymys

Kysyjän tarkoittama luolamainen, ihmisen tekemä muodostuma sijaitsee nykyisen Kuopion koillisosassa, Pisan luonnonsuojelualueella. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon, minkä lisäksi se on valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue. Museoviraston ylläpitämästä muinaisjäännösrekisteristä Pirunkellari löytyy historialliselle ajalle ajoittuvana louhoksena. Kohteella on tehty vain yksi tarkastus vuonna 1998, jolloin Karim Peltonen teki alueella arkeologisen inventoinnin. Inventoinnissa keskityttiin Koillis-Savon raudanvalmistuspaikkojen selvittämiseen, mutta siinä tarkastettiin myös muita yksittäisiä muinaisjäännöksiä. Työn tuloksena löydettiin useita historialliselle ajalla ajoittuvia harkkohyttejä sekä erilaisia louhoksia. Vaikka Pirunkellari tuli arkeologien tietoon vasta tuolloin, on sen olemassaolo ollut tiedossa ja huomattavasti kauemmin. Esimerkiksi geologi W. W. Wilkman kuvasi luolan vuonna 1900. Peltosen mukaan luola on ollut olemassa jossain muodossaan jo 1700-luvun lopulla. Tuolloin vuorimekaanikko Carl Rinman tutustui alueeseen ja hän mainitsee Pirunkellarin vuonna 1794 ilmestyneessä matkakertomuksessaan. Rinman liikkui Savon ja Karjalan alueella tutkimassa suo- ja järvimalmien määrää ja laatua, minkä lisäksi hän opetti alueella myös malminnostoa ja harkkoraudan valmistusta.

Pisan alueen kvartsiittilouhokset sekä Pirunkellarin vuorikide-esiintymän käytön Peltonen liittää alueella harjoitettuun esiteolliseen raudanvalmistukseen, jossa kvartsia on voitu kalkin ohella käyttää juoksutteena. Vuorikide kuuluu myös yleisesti käytettyihin korukiviin, joten on mahdollista, että esiintymän kiteitä on voitu kerätä tähänkin tarkoitukseen. On myös mahdollista, että vuorikide-esiintymä olisi tunnettu jo esihistoriallisella ajalla, vaikkakaan tästä ei ole todisteita. Pisan läheisyydestä tunnetaan kivikautisia asuinpaikkoja, mutta niitä ei ole tutkittu tarkemmin, joten ei tiedetä löytyykö niiltä vuorikiteistä valmistettuja esineitä. Kohteiden inventointilöydöistä tehdyissä löytöluetteloissa ei ainakaan ole erikseen mainittu kirkkaasta ja tasalaatuisesta vuorikiteestä tehtyjä esineitä. Kiviesineiden materiaalina vuorikide on kuitenkin erinomaisesta ja sitä voi iskentäominaisuuksiltaan verrata piikiveen.

Pisanvuoren alue soveltuu hyvin retkeilyyn. Pirunkellarin lisäksi kannattaa käydä tutustumassa alueen muihin louhoksiin, joista on kerätty kiviä muun muassa Juankosken ruukin käyttöön. Alueella liikkuessa kannattaa käydä katsomassa myös Pisan eteläosassa sijaitseva Täyssinän rauhan rajamerkkiä.

———

Vastaus: Piritta Häkälä

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia aikaisempiin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Lähteet:

Laine, Eevert 1952. Suomen vuoritoimi 1809–1884. Suomen historiallinen seura.

Lehtinen, Leena 1998. Kansanomainen raudanvalmistus läntisellä Rantasalmella. Tuusmäen kylätoimikunta : Rantasalmen Rotary-klubi 1998.

Mökkönen, Teemu; Nordqvist, Kerkko & Herva, Vesa-Pekka 2017. Changes in Neolithic lithic raw materials in Eastern Finland: Indication of changing contact networks. Teoksessa Gerasimov, D. V. (toim.) Cultural processes in the Circum-Baltic space in the Early and Middle Holocene. Papers of the international scientific conference dedicated to the memory of Vladimir I. Timofeev.

Peltonen, Karim 1999. Koillis-Savon harkkohytti-inventointi 1998. Museovirasto.

Rankama, Tuija; Manninen, Mikael A.; Hertell, Esa & Tallavaara, Miikka 2006. Simple production and social strategies: do they meet? Social dimencions in Eastern Fennoscandian quarz technologies. Teoksessa Ape, Jan & Knutsson, Kjel (toim.) 2006. Skilled production and Social Reproduction. Aspects of Traditional Stone Tool Technologies.Societas Archaeological Upsaliensis.